Maailman vaarallisin ammatti?

 

Kotitietokone, kuten myös työnantajan omistama tietokone kertoo käyttäjänsä toimista paljon kelle tahansa atk:n alkeet osaavalle. Esimerkiksi suositun Google-hakukoneen sivuhistoria muistaa kaikki siihen syöttämäsi hakusanat ja siten kiinnostuksesi kohteet — vain ani harva osaa tai muistaa koskaan poistaa näitä tietoja. (Milloin sinä viimeksi tyhjensitkään oman Googlesi autofill-muistin?)

 

Yrityksen mikrotukihenkilö tuntee parhaiten kaikkien tietokonetta työssään käyttävien ammatillisen osaamisen, tehokkuuden ja työtaidot.   Atk-osasto tietää, että vaikka jotkut hoitavat työpaikallaan ja työaikanaan myös joukon yhdistystoiminta- ja muita yhteiskuntasuhteitaan, he saavat silti työpäivän aikana aikaan tuplasti tulosta siihen verrattuna, mihin vähemmän tehokkaat kollegat pystyvät koko päivän puurtamisella. Mikrotuki tuntee myös ne, joiden aika tuntuu riittävän internetin selaamiseen ja nettikeskusteluihin osallistumiseen.

 

Mutta entäpä, kun mikrotuki tulee työnsä vuoksi tietämään työtovereista seikkoja, joilla voisi olla merkitystä palkanmaksajankin kannalta?  Jos vaikkapa korkeassa asemassa olevan johtajan havaitaan hoitelevan sähköpostitse samalla alalla toimivan oman yrityksensä raha-asioita Cayman-saarilla toimivan tilitoimiston kautta? Tai jos toimihenkilö käyttää työaikaansa ja yrityksen laitteita pelien kopiointiin ja muun tekijänoikeudellisen aineiston imuroimiseen internetistä? Tai mikä vielä pahempaa, etsii netistä aineistoa, jonka hallussapitokin on Suomen lain mukaan rikollista…

 

Millaisiin toimiin voi olla valmis henkilö, joka epäilee mikrotuella olevan hallussaan tällaista, omalta kannaltaan raskauttavaa aineistoa?

 

Tietenkään kukaan mikrotukihenkilö ei etsi, eikä hänellä ole lupaa etsiä talon tietoverkosta työntekijän yksityisyyden suojan piiriin kuuluvaa aineistoa. Itse asiassa yrityksessä kellään ei ole edes oikeutta tällaisen käskyn antamiseen. Käytännössä esimerkiksi sähköpostin käsittelysäännöt työntekijän loman tai muun tilapäisen poissaolon aikana on yleensä hoidettu asianmukaisesti sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivinkin sallimalla tavalla, esimerkiksi sopimalla ennalta, kenellä on oikeus avata asianomaisen nimellä saapuvat viestit.

 

 

Työnantajan ja työntekijän oikeudet ja velvollisuudet selkiintyivät entisestään, kun 1.10.2001 voimaan tullut Laki yksityisyyden suojasta työelämässä uudistui 1.10.2004 lukien. Esimerkiksi työnantajan oikeudelle etsiä työntekijälle saapuneita tai hänen lähettämiään sähköpostiviestejä on säädetty varsin tiukat ehdot. Ellei työntekijän kanssa ole ennalta sovittu muuta, työnantajan on huolehdittava ensisijaisesti teknisestä mahdollisuudesta siihen, että työntekijä voi automaattisen vastaustoiminnon avulla välittää viestin lähettäjälle ilmoituksen poissaolostaan ja sen kestosta sekä tiedon sijaisesta. Sallittua on myös viestien automaattinen ohjaaminen työnantajan hyväksymään vaihtoehtoiseen osoitteeseen.

 

Mikäli työnantaja edellä esitetystä huolimatta katsoo, että sen on tarpeen hakea esille ja avata sähköpostiviestejä työntekijän poissa ollessa, lain 19. ja 20. pykälissä on säädetty menettelytavasta yksityiskohtaisesti. Tietojärjestelmän pääkäyttäjän valtuuksia käyttävä henkilö (kuten mikrotuki) ei saa toimia itsenäisesti, vaan jo pelkästään oletetun viestin etsimisestä on laadittava siihen osallistuneiden allekirjoittama selvitys, joka on mahdollisimman pian saatettava työntekijälle tiedoksi.

Työnantajan itselleen kuuluvaksi katsoman sähköisen viestin avaamismenettely on vielä tarkemmin säännelty. Tiettyjen viestin sisältöön liittyvien oletusten täyttyessä työnantaja saa avata viestin "pääkäyttäjän valtuuksia käyttävän henkilön avulla toisen henkilön läsnä ollessa".

Avaamisesta on laadittava siihen osallistuneiden henkilöiden allekirjoittama selvitys, josta ilmenee, mikä viesti on avattu, miksi viesti on avattu, avaamisen ajankohta, avaamisen suorittajat sekä kenelle avatun viestin sisällöstä on annettu tieto. Selvitys on ilman aiheetonta viivytystä toimitettava työntekijälle.

 

Laki on ehdoton: vaikka työnantaja olisi jyrkästi kieltänyt sähköpostin käytön yksityisiin tarkoituksiin, pelkkä epäily kiellon rikkomisesta ei oikeuta edes viestien otsikkotietojen tutkimiseen.

Aivan kaikkea laki ei kuitenkaan kerro. Mm. lain asettama salassapitovelvollisuus koskenee vain niitä henkilöitä, jotka "käsittelevät" kyseisiä tietoja, mutta ilmeisesti ei sitä pelkästään ”läsnä oltavaa” toista henkilöä.

 

Pääkäyttäjän valtuuksin toimiva mikrotukihenkilö saattaa joskus joutua pulmalliseen tilanteeseen.

 

Jos suullisesti tullut toimeksianto käsittää vaikkapa vain yrityksen järjestelmän lamaannuttaneen viruksen leviämisreitin selvittämisen, mikrotuki joutuu selvittämään mm. välityspalvelimien tietoja. Se, kenen työasemassa troijalainen ensi kertaa käynnistettiin, selviää yleensä helposti.  Myös se, tarttuiko virus verkkosivulta vai saapuiko se kenties sähköpostin mukana, on usein helppo saada selville.

 

Mutta jo sähköpostin osoitetietojen tutkiminen, kuten myös internet-sivuhistorian selvittäminen tietoturva-verukkeella on siis nykylainsäädännön valossa yksiselitteisesti kiellettyä.

 

Entäpä, kun mikrotukihenkilö on saanut toimeksiannon muulta kuin omalta suoranaiselta esimieheltään, ja häneltä vaaditaan näiden tietojen luovuttamista? Tilanne saattaa kehittyä todella ongelmalliseksi, jos suullisen pyynnön on esittänyt johtoportaaseen kuuluva henkilö, jonka luonteenominaisuuksien ja tähänastisen toiminnan perusteella vaikutta ilmeiseltä, että hän tulisi joka tapauksessa salaamaan ainakin itseään koskevat tiedot ja todennäköisesti käyttämään muista saamiaan tietoja näiden henkilöiden painostamiseen tai kiristämiseen.

 

Vaikuttaisi hyvältä ratkaisulta pyytää kirjallisena toimenpidepyyntö, josta myös selviäisi, kenelle ja keiden läsnä ollessa tiedot olisi luovutettava. Yrityksen kannalta epälojaalin viestinnän avaaminen laillisesti kun joka tapauksessa edellyttäisi useamman henkilön läsnä oloa pääkäyttäjän valtuuksin toimivan mikrotukihenkilön lisäksi.

 

Mutta entäpä, jos omaa paljastumistaan pelkäävä ylempi toimihenkilö tulkitsee lakiin vetoamisen töistä kieltäytymiseksi ja päättää hankkiutua eroon liian lainkuuliaisista alaisistaan?

 

Puun ja kuoren välissä on olemattoman vähän liikkumatilaa.

 


 

LINKKEJÄ:

 

Kirje päätoimittaja Pentti Törmälle

 

Toinen kirje päätoimittaja Törmälle

 

Kolmas viesti päätoimittajalle

 

Jäähyväisviesti parhaille työtovereille

 

LIITE 1 (faktaa)

 

LIITE 2 (fiktiota)

 

"Vihjailut" (?)

 

Uhkailua ja vastine

 

Haen entistä työpaikkaani

 

Kirje konsernin pääomistajalle

 

Viesti päätoimittaja Ruokaselle

 

Haastehakemus käräjäoikeuteen

 

Viesti entiselle esimiehelle

 

Loppunäytös

 

Usein kysytyt kysymykset

 

Epilogi 5 vuotta myöhemmin