Takaisin juttuluetteloon
(C) Olavi Kanervisto & Tietotila Oy 1990
Mikäli mikrotietokone on tullut hankituksi täyden palvelun erikoisliikkeestä tyypilliseen 15.000 – 40.000 markan hintaan, kauppaan on todennäköisesti sisältynyt kotiinkuljetus, laitteiden yhdistäminen kaapeleilla toisiinsa sekä sähköverkkoon, käyttöjärjestelmän perusasetusten säätäminen kohdalleen sekä kauppaan sisältyneiden ohjelmien asennus. Tietenkin myyjä myös kokeilee mikron sekä kirjoittimen toiminnan.
Jos mikro on varustettu kiintolevyllä, ammattitaitoinen myyjä asentaa eli kopioi levykkeiltä käyttöjärjestelmän sekä kaikki kauppaan kuuluvat ohjelmat omiin alihakemistoihinsa. Hän lisää myös käynnistysohjelmiin tarpeelliset rivit kertomaan käyttöjärjestelmälle näiden hakemistojen olemassa olosta ja sijainnista. Pisteenä I:n päälle hän laatii laitteeseen vielä ns. päävalikon eli kuvaruudusta luettavissa olevan tekstitiedoston, joka kertoo, mitä numero- tai kirjainnäppäintä käyttäjän on painettava käynnistääkseen haluamansa ohjelman.
Kun tietokone on hankittu tällä tavoin, ei käyttäjän tarvitse opiskella PC-käyttäjän käsikirjaa eikä mitään muutakaan mikro-oppikirjaa, vaan hän voi ryhtyä heti työskentelemään hankkimillaan ohjelmilla.
Jos joku perheenjäsen on osallistunut tietokonekurssille tai tutustunut itse alan perusoppikirjoihin, eivätkä ne tunnu ylivoimaisilta ymmärtää, mikro ja kirjoitin kannattaa hankkia järkevään 6.000 – 12.000 markan nettohintaan ja maksaa vain ohjelmista.
Mikro ja kirjoitin puretaan pakkauslaatikoistaan ja etsitään käsille suomenkielinen ohje, jollainen toimitukseen aina sisältyy. Keskusyksikkö asetetaan työpöydälle lappeelleen tai kyljelleen ja näyttö sijoitetaan sen päälle tai viereen. Näytön kaapeli yhdistetään keskusyksikön takaosan liittimeen (siihen ainoaan, johon se sopii). Näppäimistöstä tuleva johto painetaan myös paikoilleen.
Puretaan myös kirjoitin paketista ja yhdistetään se pakkauslaatikosta löytyvällä kaapelilla keskusyksikköön. (Kirjoittimen liitäntätapoja on kaksi: rinnakkais- eli ns. centronics-liitäntä ja sarja- eli ns. RS232-liitäntä. Näistä ensin mainittu on yleisempi ja paremmin standardisoitu, mutta sarjaliitäntäinenkin kirjoitin saadaan toimimaan jokaisessa pc-mikrossa.)
Tiukataan keskusyksikköön yhdistettyjen kaapeleiden liitinruuvit. Työhön tarvitaan ehkä pieni ruuvimeisseli, joskin usein liitoskaapelit on varustettu sormin kierrettävin kiinnitysruuvein.
Kun neljä perusosaa on kytketty yhteen, kokonaisuus on vain käyttövoimaa vailla. Kaivetaan pakkauslaatikoista esiin verkkokaapelit ja yhdistetään niiden kojerasiat keskusyksikön ja kirjoittimen vastaaviin liittimiin.
Verkkoliitäntäjohdot voivat olla myös kiinteitä. Useimmiten mikroissa ja niiden varusteissa käytetään samaa maadoitettua kolmiomaista kosketinta, joka on syrjäyttämässä perinteistä posliinista kojerasiaa myös kahvinkeittimissä, lämpölevyissä yms. kotitalouskoneissa.
Varmistetaan, että mikro ja kirjoitin eivät ole päällä: virtakytkimet ovat asennossa OFF. Kytketään liitosjohdot seinäkoskettimeen. Mikäli sekä keskusyksikkö, kirjoitin että näyttö käyttävät omaa verkkojohtoaan, joudutaan ehkä käyttämään haaroituskaapelia tai -rasiaa.
Usein mikrotietokoneet kehotetaan liittämään maadoitettuun pistorasiaan. Ellei tällaista ole käytettävissä, niin kojeen liittäminen on toki sallittua jokaiseen seinäkoskettimeen, johon sen pistoke vuolematta sopii.
On kuitenkin varottava kytkemästä kaapelein yhdistettyjä metallikuorisia kojeita erilaisiin pistorasioihin siten, että esimerkiksi vain kirjoitin on yhdistetty maadoitettuun rasiaan, mutta mikro ja näyttö tavalliseen. Tällainen yhdistelmä voi olla vikaannuttuaan hengenvaarallinen.
Kun kaikki mukana seuraavat kaapelit ovat käytössä, on aika tarkistaa, onko toimittu oikein. Kytketään virta ensin kirjoittimeen, sitten näyttöön (mikäli sillä on erillinen virtakytkin) ja lopuksi keskusyksikköön.
Useissa at-tyyppisissä mikroissa virtakytkimiä on kaksi kappaletta: Toinen laitteen takana, toinen – usein virta-avain – etupaneelissa. Nämä on molemmat käännettävä ON- tai RUN-asentoon. Jos kumpi tahansa on OFF- tai STOP-asennossa, laite ei toimi.
Napsautettuamme virran päälle laite herää eloon! Kuvaruutuun syttyy valo, ja näemme siinä ainakin muutaman englanninkielisen sanan. Kirjoittimemme kirjoitinpää liikkuu kerran edestakaisin.
Olemme valmiit antamaan mikrolle ensimmäisen käskyn...
Muutamia mikrotietokonelaitteiston kokoamisessa tarvittavia kaapeleita liittimineen: Kojejohto verkkojännitteen siirtämiseksi keskusyksiköstä näyttöön tai kirjoittimelle, RS232-sarjaliitäntäjohto kahden tietokoneen tai tietokoneen ja modeemin yhdistämiseksi, kolme erilaista adapteria eli muunnoskappaletta 25-piikkisen (pc-)sarjaliitännän ja 9-piikkisen (at-)sarjaväylän välille sekä kirjoittimen liitäntäkaapelit sarjaliitäntää ja rinnakkaisliitäntää varten. Äärimmäisenä oikealla Cambridge Z88 -sylimikron erikoinen kirjoitinjohto, jonka avulla rinnakkaiskirjoitin voidaan yhdistää sarjaliitäntään. Kaikkia päältä päin samannäköisiäkään liitosjohtoja ei valitettavasti aina ole kytketty samalla tavalla, joten ensikertalaisen on turvallisinta luottaa myyjän asiantuntemukseen, vaikka näin joutuukin maksamaan neljänkympin kaapelista jopa kymmenkertaisen hinnan.
Tietotila Oy:n pääsivulle