Takaisin juttuluetteloon
(C) Olavi Kanervisto & Tietotila Oy 1990
Viljelijän atk-opas poikkeaa kaikista muista suomenkielisistä alan kirjoista siinä, että se keskittyy maatiloilla tarvittavaan tietotekniikkaan. Neljännes 120-sivuisen kirjasen sisällöstä käsittelee tietokonetta juuri maatilayrityksen apuvälineenä, sen hankinta- ja käyttökustannuksia sekä laite- ja ohjelmistotarjontaa.
Tämä osa on kirjan pätevintä antia. Näitä tietoja ei tähän mennessä ole yksissä kansissa ollut. Tiedot myös maatilatalouden tietokoneohjelmista ovat ajan tasalla, joskin ainoastaan neuvontajärjestön omat ohjelmat esitellään yksityiskohtaisesti.
Tietokoneen valinta maatilalle -luku on erinomainen tietopaketti. Ensimmäistä laitteistoaan ostava ei välttämättä silti ymmärrä mitään siitä atk-slangista, jolla laitemyyjä perustelee pyrkimystään myydä asiakkaalle mieluummin 17.000 kuin 7.000 markan laitteiston.
Tietokoneen ostajan tarkistuslista on selkeä. Tosin eräät neuvot voidaan ja pitääkin asettaa kyseenalaisiksi. Miksi muka maatilalle pitäisi hankkia "-386SX-teholuokan kone, jonka muisti on laajennettavissa vähintään 4 megatavuun emolevyllä" ja "käyttöjärjestelmän tulee olla MS-DOS ja versionumeron vähintään 3.3"?
Eihän tilalle hankita 150-hevosvoimaista takavetotraktoriakaan sillä perusteella, että siihen voidaan myöhemmin asentaa turboahdin ja vetävä etuakseli. Käyttötarpeen muuttuessa on useimmiten järkevämpää ostaa kokonaan uusi laite kuin ruveta varustamaan vanhaa erilaisilla "turbo"-lisäkorteilla.
Myös laitteen suuri kotelo monine lisälaitepaikkoineen voi olla tarpeetonta kasvunvaraa. "Vapaita korttipaikkoja tulee olla vähintään kolme", kirja neuvoo. Kaksikin liitinrimaa on riittänyt hyvin ainakin Mikro-Mikon käyttäjille, kun ainakin toinen sen kahdesta korttipaikasta useimmiten jää tyhjäksi.
Käyttöjärjestelmäksi riittää hyvin MS-DOS tai PC-DOS 3.2. Suurempinumeroinen versio vain tuhlaa 7 kiloa enemmän muistia ja on siten huono valinta, jos käytössä on laajoja ohjelmia tai vajaamuistinen laite: Esimerkiksi First Choicen kakkosversio ei toimi lainkaan 512 kilon muistilla varustetussa koneessa, jos käyttöjärjestelmänä on DOS 3.3, mutta toimii mainiosti 3.2:lla. (640 kilon työmuistin koneissa ei tällä ohjelmalla ole muistiongelmia.) Yli 32-megatavuisen kiintolevyn saa näkymään yhtenä kokonaisuutena jo DOS 3.1-versiossa mukana olleen JOIN-ohjelman avulla.
Käyttöjärjestelmän versionumero ei myöskään vaikuta 1,44 megatavun levykeaseman käyttömahdollisuuteen, kuten kirjoittajat sivulla 41 olettavat. Kyseisen levykeaseman toiminta tai toimimattomuus riippuu laitteen piirilevyllä olevan ns. BIOS-sirun ohjelmoinnista. Esimerkiksi vanhassa IBM AT:ssä, jonka BIOS-piireihin valmistaja tunnetusti ei toimita päivityksiä, ei 1,44 MB levykeasemaa saada toimimaan luotettavasti, vaikka käyttöjärjestelmäksi vaihdetaan 3.3-versio. Jos taas laitteen BIOS-ohjelmointi on virheetön, se lukee ja kirjoittaa sekä 720 KB että 1,44 megatavun levykkeitä jopa DOS 1.1 käyttöjärjestelmällä (joka kuitenkaan ei ehkä osaa formatoida näitä korppuja muuta kuin 320-kiloisiksi).
Tietokoneen kirjoittimella tulostetaan keskivertomaatilalla ehkä yhdet veroilmoituksen liitelomakkeet, pari viljelysuunnitelmaa, jokunen talouslaskelma ja muutama kymmenen liuskaa tekstiä vuodessa. Monen tuhannen markan hintaisen 24-neulaisen laatukirjoittimen ja arkinsyöttölaitteen hankinta näin pieneen tarpeeseen ei välttämättä ole järkevää rahankäyttöä.
Viljelijän atk-oppaassa pelotellaan turhaan, että kaikki kirjoittimet eivät muka osaisi tulostaa suomen kieltä virheettömästi. Ainakaan tämän palstan kirjoittaja ei kolmen viime vuoden aikana ole onnistunut löytämään ainoatakaan sellaista kirjoitinta.
Kirjoittimien merkkivalikoimaan ja tulostusjälkeen vaikuttaa lähinnä käytettävä ohjelma. Jos sen määrittelyt ovat pielessä, ei kalliskaan kirjoitin toimi, tai kaikki merkit eivät tulostu oikein.
Ohje, että kirjoittimen olisi hyvä hallita ainakin IBM Graphics/Epson FX-emulaatio, on asiallinen. Useimmista tulostusohjelmista löytyy tuki myös näille kirjoittimille.
Neuvo "yhteensopivuus pitää testata sekä käyttöjärjestelmällä että sovellusohjelmilla" sitä vastoin on käsittämätön. Jos kirjoitin tulostaa koko merkkivalikoiman kuvaruudulta PrintScrn-näppäimellä tai COPY CON PRN -komennolla, laite on kunnossa, ja mahdollista vikaa pitä etsiä sovellusohjelmien säädöistä.
Kun "ääkköset" tulostuvat kirjoittimella esimerkiksi [], /¦ ja {}-merkkeinä, vika on siinä, että sovellusohjelma tuottaa vanhan 7-bittisen standardin mukaista koodia. Sen muuttaminen IBM:n merkkivalikoiman mukaiseksi sujuu vaivattomasti mm. atk-oppaan sivulla 47 esitellyllä SKAND-muunnosohjelmalla.
Eräs DOS-mikrojen kenties helpoimmin omaksuttavista tavoista tietojenkäsitelyrutiinien käytön helpottamiseksi on laatia niistä ns. komentojono (BAT-tiedosto). Se on eräänlainen ohjelma, joka määrää tietokoneen toistamaan edeltäkäsin määrittelemäsi toiminnot, esimerkiksi viimeksi muuttuneiden tiedostojen varmuuskopioinnin.
Viljelijän atk-opas neuvoo mm. käynnistyskomentojonon (AUTOEXEC.BAT’in) kirjoittamisen sekä ohjelmavalikon laadinnan. Kun sivulla 95 esitetyn mallitiedoston 1. rivi "COPY CON" vielä huomataan kirjoittaa muotoon "COPY CON MENU.TXT", niin ensikertalainenkin saa koneensa heti tyylikkääseen käyttökuntoon.
Vesa Sandvik & Mikko Siitonen: Viljelijän atk-opas. Tieto Tuottamaan 58. Maatalouskeskusten Liitto. Hinta 40 mk.
Tietotila Oy:n pääsivulle