(C) Olavi Kanervisto & Tietotila Oy 1990

Tutustutaan tietokoneeseen

Viime numerossa opimme, miten useasta eri pakkauslaatikosta purettu mikromme kootaan välikaapelein toimivaksi laitteistokokonaisuudeksi. Keskusyksikkö, näppäimistö, näyttö ja kirjoitin kytkettiin yhteen, ja verkkojohdot liitettiin pistorasiaan.

Pääsimme puuhassamme siihen saakka, että olimme kääntäneet laitteiston kaikki virtakytkimet päälle ja jäimme odottamaan, mitä mikrotietokoneemme ensimmäiseksi tekee.

Laitteisto heräsi henkiin. Kirjoittimen mekaaniset osat liikkuivat, näyttöruutuun syttyi himmeä hehku, levyaseman tai -asemien valot vilkkuivat ja niiden moottorit murisivat. Vihdoin mikromme ruudulle ilmestyivät ensimmäiset kirjaimet...

Tietokone osaa vain englantia

Ellei mikromme satu olemaan markkinoillamme harvinainen IBM:n laite, jossa on kuvaruutuviestien osalta kömpelösti suomennettu DOS 4.0 -käyttöjärjestelmä, tietokone ei mahtavasta muistikapasiteetistaan huolimatta vielä osaa ainoatakaan suomen sanaa.

Mikäli laitteemme oli tehdaspakkauksesta purettu, eikä laitteen myyjä ollut edes asentanut siihen käyttöjärjestelmää, sen älynlahjat riittävät ainoastaan ilmoittamaan tästä pusertamalla kuvaruudulle sanat "Non-System disk or disk error. Replace and strike a key when ready". Jotkut laitteet ovat vielä lyhytsanaisempia: "Boot error, press key to retry."

Suomeksi tämä tarkoittaa, että järjestelmän löytämällä levykkeellä tai kiintolevyllä ei ole käyttöjärjestelmätiedostoja. Käyttäjän on siis ymmärrettävä laittaa DOS-käyttöjärjestelmälevyke levykeasemaan (siihen ylempään, mikäli niitä on kaksi kappaletta). Jos levykkeitä on useampia, valitaan niistä pieninumeroisin. Se on joskus varustettu myös merkinnällä "Startup".

Levyke työnnetään sille tarkoitettuun rakoon soikea lukuaukko edellä ja tekstipuoli ylöspäin. 3,5 tuuman korppuasemassa riittää, kun levyke työnnetään pohjaan saakka. 5,25-tuumaista lerppua käyttävässä levyasemassa on lisäksi suljettava luukku, jonka virkaa toisinaan hoitaa aukon ylitse poikittain käännettävä salpa tai vipu.

Painetaan välilyöntinäppäintä, ja levyaseman merkkivalon syttymisestä voidaan todeta mikron uudelleen etsivän levyltä käyttöjärjestelmätiedostoja.

Levykeaseman moottorin muristessa kuvaruudulla vilkahtelee lisää englanninkielisiä sanoja. Lopulta jäljelle jää ehkä vain pelkkä merkki "A:>" eli kehote sekä vilkkuva viiva tai neliö, kursori eli kohdistin.

Nyt käyttäjän pitäisi osata antaa koneelle ensimmäinen käsky...

Käyttöjärjestelmäkomennot

Pystyäkseen tekemään mikrolla jotakin hyödyllistä on käyttäjän osattava käynnistää ohjelmat, joilla tietotyötä tehdään. Mikäli myös ohjelmat ovat vielä paketissa omilla levykkeillään, kannattaa aluksi uhrata muutama tunti tärkeimpien ns. DOS-käskyjen kokeilemiseen. Samalla näppäimistön käyttö tulee tutummaksi, ja päästään turhasta laitteistopelosta.

Vaikka tässä vaiheessa poistamme DOS-levykkeen asemasta, tietokone tuntee ja tottelee nyt pariakymmentä mikron perustoimintoihin liittyvää käskyä. Se on näet lukenut levyltä työmuistiinsa (RAM) kopion levykkeen tärkeimmästä käyttöjärjestelmäohjelmasta nimeltä COMMAND.COM, jota myös komentotulkiksi kutsutaan.

Tietokoneelle annetaan käskyjä kirjoittamalla näppäimistöllä halutun toiminnon tai ohjelman nimi ja painamalla sen jälkeen näppäintä, jossa lukee "Enter". Se löytyy useimmiten näppäimistön oikeasta alakulmasta.

Jos on näppäilty vahingossa väärä merkki, sen voi poistaa painamalla "backspace"- eli peruutusnäppäintä. Tämä vasemmalle osoittavalla pitkällä nuolella merkitty näppäin on tavallisesti sijoitettu kirjainnäppäimistön vasempaan ylänurkkaan (rivillä, jonka näppäinhatuissa ovat mm. välimerkit sekä numerot yhdestä yhdeksään).

Jos kuitenkin olemme kirjoittaneet käskyn väärin painaessamme Enter-näppäintä, ei kone tästä vahingoitu. Kokeile kirjoittamalla vaikkapa "morjens!". Kone ei käskyä ymmärrä, vaan ilmoittaa englanniksi: "Bad command or file name" eli kehno komento tai tiedoston nimi.

DOS-peruskäskyt

Seuraavassa luetellaan tärkeimmät niistä käskyistä, joita jokainen vasta- alkajakin voi vaaratta kokeilla tarvitsematta pelätä vahingoittavansa jotenkin laitteistoaan tai levykkeille tallennettuja tietoja.

Käskyllä COMMAND laite tulostaa näyttöön komentotulkkinsa nimen ja tiedot sen copyrightista eli tekijänoikeussuojasta esimerkiksi näin: Microsoft(R) MS- DOS(R) Version 3.20 (C)Copyright Microsoft Corp 1981-1986. (DOS-käyttöjärjestelmä on siis tekijänoikeuden suojaama ohjelmakokonaisuus, jota ei lakia rikkomatta voi kopioida mikrotietokoneeseen, jonka toimitukseen ei käyttöjärjestelmä sisälly.)

Käskyllä VER saadaan näkyviin käyttöjärjestelmän versionumero ja mahdollisesti myös laitteen valmistajan nimi: MS-DOS Version 3.20.

Komennolla VOL laite näyttää levykkeelle tai kiintolevylle annetun nimen (label). Ellei nimeä ole, saadaan ilmoitus: Volume in drive A has no label.

Nyt kuvaruutu alkaa olla täynnä tekstiä. Jotta emme joutuisi tästedes jatkuvasti työskentelemään näytön alimmalla rivillä kirjoitamme käskyn CLS. Se pyyhkii näytön tyhjäksi ja siirtää kohdistimen ruudun vasempaan ylänurkkaan.

Jatketaan harjoituksia. Käskyllä SET saadaan näytölle lista ns. ympäristömuuttujista. Tarvitsemme ehkä näitä tietoja ottaessamme ohjelmia käyttöön.

Käsky PROMPT sellaisenaan muuttaa näytön viimeisellä rivillä, kohdistimen vasemmalla puolella näkyvän kehotteen muotoon "A>", ellei se ollut tällainen jo tätä ennen. Kehote kertoo, että ns. oletuslevyasemana on A: eli se levykeasema, jonne laitetta käynnistäessämme työnsimme DOS- käyttöjärjestelmälevykkeen.

Käsky CD eli "vaihda hakemistoa" ilman lisämääritteitä näyttää tarkemmin, mistä hakemistosta mikromme on valmistautunut hakemaan ja lukemaan ohjelmia ja tiedostoja. Vastaus "A:\" kertoo tietokoneen tutkivan ensisijaisesti levykeaseman ns. juurihakemiston sisältöä. Vastaus "C:\DOS" puolestaan ilmoittaisi C:-kiintolevyn DOS-hakemiston olevan oletushakemistona.

Komennolla PATH laite kertoo, mistä muista levyasemista ja hakemistoista se jo osaa hakea ohjelmia ja tiedostoja.

Sisällysluettelot

On aika vilkaista, mitä käynnistykseen käyttämämme käyttöjärjestelmälevyke oikein sisältää. Tämä voidaan tehdä kirjoittamalla käsky DIR eli "näytä sisällysluettelo".

Silmiemme editse vilahtaa kuvaruudun täydeltä salaperäisiä nimiä, lukusarjoja, päivämääriä ja kellonaikoja. Näytön rullaamisen pysähdyttyä näkyviin jää 22 viimeistä sisällysluetteloriviä, tieto tiedostojen lukumäärästä (esim. "35 File(s)" eli 35 tiedostoa sekä tieto vapaan levytilan määrästä: Esimerkiksi "58368 bytes free" kertoo, että levykkeelle mahtuisi vielä 58.368 numeroa tai kirjainta lisää.

Mutta mitä ne luettelossa olleet ensimmäiset nimet oikein olivat — eikö niitä saa pysähtymään ruudulle niin, että ne ennättäisi lukea? Kyllä vain, kahdellakin tavalla. Kirjoittamalla käskyn DIR/W saamme eri näköisen luettelon.

Palataksemme tarkastelemaan luetteloa myöhemmin tulostamme sen kirjoittimella. Tässä vaiheessa emme vielä paneudu printterin käytön hienouksiin ja erilaisten tulostustapojen opetteluun. Varmistettuamme, että kirjoittimessa on virta päällä (ON LINE -valo palaa) ja paperia painamme näppäintä "Print Screen" (joissakin koneissa merkitty PrtSc), ja kopio kuvaruudussa näkyvästä tekstistä jäljentyy paperille.

Suurin osa käyttöjärjestelmälevykkeen tiedostojen nimistä päättyy kirjainyhdistelmiin .BAT, .COM tai .EXE. Kaikki nämä ovat ohjelmien tai sellaisiin verrattavien komentojen nimiä, joiden kirjoittaminen käynnistää tietokoneessa jonkin toimintosarjan.

Älä kirjoita minkään tällaisen tiedoston nimeä, ennen kuin tiedät, minkä toiminnon se saa aikaan. Älä koskaan poista niitä umpimähkään levyltä, äläkä missään tapauksessa milloinkaan ota .COM- tai .EXE-tiedostoa kirjoitusohjelmalla käsiteltäväksi!

Jos levykkeeltä sitä vastoin löytyy tiedostojen nimiä kuten OHJEITA LUE tai englanniksi READ ME tms,. niiden sisältöön kannattaa tutustua kirjoittamalla käsky TYPE OHJEITA.LUE. Jos tekstiä on pitemmälti kuin kuvaruudullinen, sen voi lukea 23 riviä kerrallaan kirjoittamalla: TYPE OHJEITA.LUE ¦ MORE (siis TYPE, välilyönti, tiedoston nimi, piste, tiedostonimen tarkenninosa, välilyönti, pystyviiva, välilyönti, MORE, Enter).

Levykkeiden suojaaminen

Tähän mennessä emme ole kokeilleet vielä mitään, mikä olisi voinut saattaa levykkeellä tai mahdollisesti kiintolevyllä olevat tiedostot millään lailla alttiiksi vahingoittumiselle. Levykkeitä kopioitaessa ja ohjelmia asennettaessa, johon seuraavaksi ryhdymme, tottumaton voi kuitenkin tehdä virheitä.

Levykkeet ovat halpoja, mutta levykkeillä toimitetut ohjelmat kalliita ja niillä säilytettävät käyttäjän omat tiedostot usein korvaamattoman arvokkaita. Siksi kannattaa heti alusta alkaen opetella ottamaan kaikesta säilyttämisen arvoisesta atk-aineistosta aina varmuuskopiot. Niitä ei käytetä päivittäisessä työskentelyssä, vaan ne säilytetään turvallisessa paikassa jossakin muualla kuin tietokoneen luona.

Ohjelmien varmistuskopioina toimivat alkuperäiset ohjelmalevykkeet. Ne kannattaa siksi suojata vahingossa tapahtuvaa muuttamista tai puhtaaksi pyyhkimistä vastaan jo ennen kuin niitä ensi kertaa laitetaan levykeasemaan.

Pehmeät 5,25-tuumaiset lerput kirjoitussuojataan liimaamalla metallinvärinen tai musta teippi levykkeen reunassa olevan loven, kirjoitussuoja-aukon ylitse. 3,5-tuumainen muovikuorinen korppu kirjoitussuojataan siirtämällä kynnellä tai kynällä tms. levykkeen kulmassa olevaa nelikulmaista aukkoa peittävä musta muovilevy sivuun niin, että aukko jää avoimeksi. (Menettely muistuttaa ääni- ja videonauhakasettien nauhoitussuoja-aukon käyttöä.)

Alkuperäislevykkeistä otetaan tämän jälkeen työkopiot DISKCOPY-komennolla. Sen käyttö on selostettu laitteesi mukana toimitetussa käyttöohjeessa.

Mikäli tietokoneessasi on vain yksi levykeasema tai levykeasemat ovat erikokoisia, DISKCOPY-ohjelma saattaa pyytää useita kertoja vaihtamaan ohjelmalevykettä ja kopiota keskenään: "Insert source/target diskette into drive A: and strike any key when ready". Tällöin on hyvä muistaa, että source

tarkoittaa aina alkuperäistä levykettä ja target sitä, jolle kopioidaan. (Alkuperäislevykkeen kirjoitussuojaus estää kopioimasta vahingossa tyhjää levykettä täyden päälle.)

Ensi kerralla onkin sitten jo aika ryhtyä tositoimiin: Asentamaan ohjelmat ja tutustumaan niiden käyttöön.

KUVATEKSTIT:

5,25- ja 3,5-tuumaiset käyttöjärjestelmälevykkeet. Korpuista alimmaiset ovat kirjoitussuojattuja, päällimmäinen on suojaamaton.

Kirjoitussuoja-aukon sijainti lerpussa ja korpussa.

Takaisin juttuluetteloon

Tietotila Oy:n pääsivulle