(C) Olavi Kanervisto & Tietotila Oy 1990

Ensimmäinen pc-kirja

Ongelmaksi muodostuu useimmiten se, että vasta-alkaja ei löydä kirjaa, joka olisi sekä ajan tasalla että riittävän helppotajuinen alan ummikonkin omaksua.

Ensimmäiseksi mikrokirjaksi on mm. tässä lehdessä suositeltu Petteri Järvisen osittain jo vanhentunutta PC-käyttäjän käsikirjaa ja jatkolukemiseksi saman tekijän Kiintolevyn käyttäjän opasta sekä PC:n perussovelluksia. Tämä yhteensä 900 sivua käsittävä tietopaketti pelästyttää ensikertalaisen jo paksuudellaan. Näin paljoa ja näin yksityiskohtaista tietoa useimmat mikron käyttäjät eivät milloinkaan tarvitse.

DOS-manuaalit tiiliskiviromaaneja

Mikropalstan toimittajan vakaa käsitys on edelleen se, että asiakkaan hankittua tietokoneensa ammattitaitoiselta myyjältä käyttöjärjestelmä, oheislaitteet sekä sovellukset (ohjelmat) valmiiksi asennettuina ja testattuina hän ei oikeastaan tarvitsisi lainkaan DOS-käsikirjoja. Hyvät ja oikein asennetut ohjelmat kun muistuttavat itse jopa varmuuskopioinneista ja neuvovat suomeksi, milloin levyke on laitettava levyasemaan.

Niitä käyttäjiä varten, jotka kuitenkin haluaisivat ymmärtää edes perusperiaatteet siitä, mitä mikron sisällä oikein tapahtuu, ilmestyi helmikuussa järkevän kokoinen ja hintainen pikku kirjanen. WSOY:n kustantama Ensimmäinen PC-kirja on tähän mennessä ilmestyneistä onnistunein yritys vasta- alkajan johdattamiseksi pc-mikrojen ihmeelliseen maailmaan.

"Tämä on kirja Sinulle, joka et ymmärrä henkilökohtaisista tietokoneista mitään..." Teoksen avauslauseelle löytyy katetta: Vaatimaton 140-sivuinen opus onnistuu kiitettävästi selvittämään useimmat niistä mikromaailman merkillisyyksistä, joihin jokainen vasta-alkaja tietokonetta ostaessaan ja itse käynnistäessään väistämättä törmää.

Vaikeat sanat suomennettu

Välttämättömien DOS-käskyjen käyttö ja jopa uuden kiintolevyn alustus, mikron perusasetukset sekä käynnistysvalikon teko on selostettu kirjan sivumäärään nähden hyvin. Recover-apuohjelman käyttö tosin kuitataan liian lyhyesti varoittamatta, että tietämätön saattaa tehdä sillä enemmän pahaa kuin hyvää.

Useimmat ohjeet ovat toimivia, selkeitä ja järkeviä. Sivulla 80 mm. neuvotaan aivan oikein levykkeen varmuuskopiointi (yksilevykeasemaisessa mikrossa) komennolla "diskcopy a: a:". Saman luvun tiivistelmässä sivulla 83 ohje kuitenkin on salaperäisesti muuttunut komennoksi "diskcopy x: y:". Olisi ehkä ollut hyvä selittää, että jälkimmäinen versio oikeastaan tarkoittaa: "diskcopy a: b:".

Lukijaa saattaa hämmentää myös se, että kirjan alkupäässä puhutaan disketeistä ja levykkeistä, mutta teoksen loppupuoliskossa kalvolevyistä — mainitsematta missään, että ne tarkoittavat samaa.

Jos ohuenpuoleinen opas olisi saanut hyvin jäsennellyn sisällysluettelonsa täydentäjäksi myös aakkosellisen hakemiston, kirjoittajat itsekin olisivat saattaneet huomata terminologian tahattoman vaihtumisen.

Mikäli teksti olisi vielä kertaalleen oikaisuluettu ennen painoon menoa, olisi joku saattanut huomata senkin, että vain amerikkalaisessa tietokoneslangissa luvun ja sen desimaaliosien välissä käytetään kymmennyspilkun sijasta -pistettä. Suomessa luvut ilmaisuissa "5.25-tuumaiset levykkeet" ja "1.44 megaa" pitää yhä kirjoittaa 5,25 ja 1,44. Vain ohjelmien versionumeroissa pisteen käyttö on oikein: "DOS 3.2".

"Käsikirjan laatu on myös hyvä tarkastaa ennen hankintapäätöstä", suosittelevat kirjoittajatkin. Vähäisistä puutteistaan huolimatta Ensimmäinen pc-kirja on tähän mennessä ilmestyneistä paras alkeisopas ja oiva johdatus paksumpien teosten käyttöön niille, jotka kenties eivät usko vielä näillä tiedoilla pärjäävänsä.

KUVATEKSTI: