(C) Olavi Kanervisto & Tietotila Oy 1991

DOS 5

Mikrotietokone ottaa vastaan tietoa näppäimistöltä, esittää sitä näytöllä tai tulostaa paperille sekä tallentaa ja lukee tietoa levykkeiltä ja kiintolevyiltä ns. käyttöjärjestelmän avulla. DOS-käyttöjärjestelmä on kokoelma ohjelmia, jotka sijaitsevat kiintolevyllä tai levykkeillä. Vain pieni osa siitä sijaitsee tietokoneen ns. BIOS-siruilla eli pysyvästi laitteen piirilevylle asennetussa ROM-muistissa.

Ilman käyttöjärjestelmää tietokone osaa yhden ainoan asian: Se yrittää käynnistettäessä lukea levykkeeltä tai kiintolevyltä työmuistiinsa ne DOS-tiedostot, jotka välttämättä tarvitaan ohjelmien käyttämiseksi. Ellei sellaisia löydy, laite ilmoittaa toimintakyvyttömyydestään tylyllä "Boot error..." -viestillä.

Tietokoneen mukana toimitetaan useimmiten MS-DOS- tai PC-DOS-käyttöjärjestelmä – joko laillinen versio alkuperäislevykkeineen ja käyttöohjeineen tai kiintolevylle asennettu laiton kopio, josta oikeudenomistaja ei liene saanut lisenssimaksuaan.

Luvattomien käyttöjärjestelmäkopioiden yleistymisestä sen kehittäjä Microsoft voi syyttää lähinnä itseään: Eihän tietokoneensa itse osista kokoonpannut yksityishenkilö ole tähän saakka edes voinut mistään ostaa laillista versiota MS-DOSista.

Miksi taas uusi DOS?

Myyntimiehet valistavat meitä tietotekniikan käyttäjiä, että laitteet tai ohjelmat olisi syytä vaihtaa uudempiin niihin sisältyvien uusien ominaisuuksien vuoksi riippumatta siitä, onko käyttäjä edes tiennyt tarvitsevansa sellaisia tai onko hän halunnut lisää opeteltavaa.

Myös käyttöjärjestelmää päivitetään. Hyvin harva suomalainen on koskaan käyttänyt tietokonetta IBM:n vuonna 1981 julkistamalla ja jo ajat sitten markkinoilta poistuneella DOS 1.0-versiolla, jonka pahimmat kömpelyydet korjasi 1.1-versio vuoden 1982 puolivälissä.

Vuonna 1983 julkistettu DOS 2.0 teki mahdolliseksi ns. kiintolevyt, ja versio 2.1 korjasi siinä olleita virheitä.

Vuonna 1984 tulivat markkinoille 80286-prosessori ja ensimmäiset ns. AT-koneet. Nopeampi prosessori tarvitsi taas uuden käyttöjärjestelmän. DOS 3.0 mahdollisti myös mikrotietokoneiden liittämisen yhteen ns. verkoiksi. 3.1- ja 3.2-versiot sisälsivät pikkuparannuksia, mm. suomalaisille tärkeän KEYBSU (3.3-versiossa KEYB) -apuohjelman Ä- ja Ö-näppäinten käyttämiseksi.

Käyttöjärjestelmän koon kasvaessa se valloitti yhä suuremman osan tietokoneen rajallisesta 640 kilotavun työmuistista. Esimerkiksi DOS 3.3 vuodelta 1987 haaskaa yli 9.000 tavua enemmän muistia kuin 3.2-versio tarjoamatta vastineeksi mitään oleellista uutta etua.

Vielä muistiahneempi on lähinnä vain IBM:n laitteissa yleistynyt 4.0-versio, joka ei ole juuri miltään osin 3.2- ja 3.3-versioita parempi.

Koska kaikki IBM/Microsoftin dossit ovat olleet enemmän tai vähemmän puutteellisia, markkinoilla on myös kilpailevia käyttöjärjestelmiä, kuten ammattilehdistön kiittelemät Digital Researchin DR DOS 5.0 ja J.P.Softwaren 4DOS.

"Viitonen" vihdoinkin

Suomalaisetkin lehdet ovat jo ehtineet pika-arvostella kauan odotetun DOS 5.0 -version. Arviot käyvät hyvin yksiin omien kokemusteni kanssa: Viitosversio täyttää melko hyvin siihen asetetut odotukset, mutta ei niitä ylitä.

Dos 5:n voi ostaa kaupasta kuten muutkin ohjelmat, mutta – yllätys, yllätys – vain ns. päivitysversiona. Sitä ei siis voi asentaa mikroon, jossa ei ennestään ole mitään käyttöjärjestelmää! Tarvitaan jokin muu dossi, jotta viitosversio voitaisiin ottaa käyttöön.

Käyttöönotto sujuu turvallisesti asennusohjelmalla. Mikäli mikron laitekokoonpano tai siinä käytetyt taustaohjelmat eivät ole aivan poikkeuksellisia, version vaihto saattaa onnistua vasta-alkajaltakin. Asennusohjelma luo turvakopiolevykkeen, jonka avulla vanha versio voidaan palauttaa, jos jotakin menee pieleen.

Asennusohjelma tekee muutoksia käynnistysasetuksiin (CONFIG.SYS- ja AUTOEXEC.BAT-tiedostoihin), mutta kiintolevyn hakemistorakenne, mahdolliset aloitusvalikot yms. säilyvät. Asennuksen jälkeen käyttäjä ei välttämättä edes huomaa muuta eroa kuin laitteensa lisääntyneen nopeuden entisten ohjelmien mahtuessa pyörimään vilkkaammin, kun niiden käyttöön jäävä työmuisti on kasvanut 50 - 80 kilotavun verran.

DOS 5 sisältää muutamia todellisia parannuksia, kuten vahingossa poistetun tiedoston palauttamisohjelman UNDELETE sekä tahattoman formatoinnin peruuttamisohjelman UNFORMAT – suosittuun PCTools-levyhuolto-ohjelmistoon sisältyneet luotettavat apuohjelmat, jotka Microsoft siis on ostanut osaksi käyttöjärjestelmäänsä. BASICA/GWBASIC-basic-tulkin tilalla on uusi, tehokkaammalta vaikuttava QBASIC. EDLIN-tekstieditorin on korvannut kätevämmän tuntuinen pikku kirjoitusohjelma EDIT, joka kuitenkin tukeutuu mainittuun QBASICiin ja on siksi hidas ja kömpelö mm. PC-Magazinen TED- ja PCTools’in Notepad-tekstureiden rinnalla.

Virheitäkin löytyy

DOS 5 on ehdottomasti paras Microsoftin käyttöjärjestelmistä, mutta yhä kaukana täydellisestä. Se toimii moitteettomasti kaikissa nykyisissä laitteissa, mutta ei vieläkään pysty korjaamaan muutaman vuoden takaisten mikrojen 1,44 megatavun levykeasemissa esiintyneitä yhteensopivuusongelmia.

Microsoftin hapuilun ja IBM:n suoranaisen piittaamattomuuden vuoksi markkinoilla on yhä kahdentyyppisiä korppuasemia. Fiksummat tunnistavat 1,44M HD-levykkeet ylimääräisestä, kirjoitussuoja-aukon näköisestä tarkistusaukosta ja käsittelevät korppuja, joissa tällaista ikkunaa ei ole, aina 720-kilotavuisina (ks. KM 8/1990, s. 57).

IBM ja eräät muutkin mikrot eivät kuitenkaan tuosta tarkistusaukosta piittaa, vaan alustavat surutta 720-kiloisiksi tarkoitetut DD-levykkeetkin 1,44-megatavuisiksi. Tämä puolestaan aikaansaa "General failure error..." -virheilmoituksen niissä levyasemissa, jotka olettavat tarkistusreiättömien levykkeiden kapasiteetiksi aina 720 KB.

Eräät muutaman vuoden takaiset laitemallit, joissa 1,44 MB levykeaseman käsittely on hoidettu onnistuneesti laitteen BIOS-ohjelmoinnin ja dossin yhteistyönä, menettävät nyt tuon levykeaseman tunnistuksen ja formatoivat aikaisemmin virheettömästi alustetun 720 KB levykkeenkin 1,2- tai 1,44-megatavuiseksi. Tällöin ei DOS 5:n muutoin mainio UNFORMAT-alustuksen peruutusohjelmakaan toimi, vaan tiedostot menetetään lopullisesti.

720-kilotavuisen levykkeen alustamiseksi oikein 1,44 MB asemassa DOS 5:llä olisi käyttäjän osattava antaa alustuskomento muodossa FORMAT A: /F:720. Tällöin myös UNFORMAT toimii. Jos levyke on jo ehditty pilata 1,44-megatavuiseksi, se voidaan vielä pelastaa kirjoittamalla FORMAT A: /U /F:720. Mutta kuka ymmärtäisi menetellä näin, jos kone aikaisemmin on osannut käsitellä samoja levykkeitä virheettömästi?

Kotimaiset maatalousohjelmat toimivat moitteettomasti kaikilla 3-alkuisilla DOS-versioilla, useimmat jopa DOS 2.1:llä. Miksi siis käyttöjärjestelmä pitäisi vaihtaa?

Takaisin juttuluetteloon

Tietotila Oy:n pääsivulle