Takaisin juttuluetteloon
(C) Olavi Kanervisto & Tietotila Oy 1991
Ennustaminen on vaikeaa — varsinkin tulevaisuuden, on joku koiranleuka todennut. Näin joulukuussa on terveellistä tarkastella, mitä vuosi sitten oikein tulikaan kirjoitetuksi.
Viime helmikuun Mikropalstalla käsittelin tietokoneiden hintakehitystä vuonna 1990 todeten hintojen alentuneen lähemmäs kansainvälistä hintatasoa kuin koskaan aikaisemmin. Siitä päättelin, että "olennaista hintojen alenemista ei enää kannattane odottaa".
Mutta pieleen meni. Vuoden 1991 aikana laitteiden hinnat kautta maailman ovat jatkaneet laskuaan. Jo lokakuussa edullisimman 80286-kiintolevykoneen VGA-värinäytön kera sai noin 5.000 markalla, ja 386-mallejakin oli kaupan alle 7.000 markan. Jopa IBM:n ja ICL:n (entinen Nokia Data) poistomalleja saattoi löytää tähän hintaan.
Erityisen nopeasti ovat halventuneet ns. sylimikrot. Akulla ja litteällä näyttölevyllä varustettuja, noin kolmen kilon painoisia mukana kuljetettavia laitteita saa nyt edullisemmin kuin ominaisuuksiltaan vastaavia pöytäkoneita. Esimerkiksi tämän vuoden tammikuussa Tietokone-lehden muistikirjamikrovertailun voittanut Sharp PC-6220, vajaan kahden kilon painoinen ja kiintolevyllä sekä VGA-tasoisella nestekidenäytöllä varustettu laite maksoi tuolloin 19.400 markkaa, mutta lokakuussa enää 5.750 markkaa.
Myös sylimikrojen kiistaton markkinajohtaja Toshiba tuntuu vanhempien malliensa hintaa alentamalla pitävän huolta siitä, etteivät jäljittelijät pääse jaolle. Malliston pienimmän ja "vanhanaikaisimman" perus-PC:n eli T1000SE-levykekoneen, joka markkinoille tullessaan maksoi lähes 10.000 markkaa, hinta on kahdessa vuodessa alentunut 70 prosenttia: Laite maksoi 1990 lokakuussa 6.336 mk, tämän vuoden syyskuussa 3.990 mk, lokakuussa 3.450 mk ja marraskuussa vain 2.995 mk eli hädin tuskin muistilla ja nestekidenäytöllä varustetun kirjoituskoneen hinnan.
Mutta eivät erikoistarjoukset varmasti tähän lopu: Edellä mainitun Toshiba-mallin postimyyntihinta USA:ssa oli jo syyskuussa 495 dollaria eli vajaat kaksi tuhatta markkaa.
Sopivasti ennen vuodenvaihdetta ilmestyi jälleen Työtehoseuran maataloustiedote viljelijöiden käyttöön tarkoitetuista atk-ohjelmista. Julkaisu sisältää ohjelmien ominaisuuksien lisäksi tiedot myös niiden myyntimääristä valmistajien ilmoitusten mukaan.
Peruskirjanpito-ohjelmia on tarjolla eniten: Erimerkkisiä tuotteita on toista tusinaa. Mikäli valmistajien lukuihin on uskominen, markkinajohtaja on Maatalouskeskusten Liiton Varma-ohjelma 1.850:llä käytössä olevalla kappaleellaan. Toiseksi eniten on saatu kaupaksi Maatalousneuvosta, kolmantena on Aktiivitieto. Neljänneksi suosituin on MaatilaMikko-laitepaketin MTKP-ohjelmisto, joka nykyisin on ostettavissa myös erikseen.
Valitettavasti ei ole tiedossa, miten monella tilalla veromuistiinpanot laaditaan tavallisella taulukkolaskenta- tai monitoimiohjelmalla, kuten First Choicella tai MS-Worksilla. Ainakin kesäkuussa ilmestyneessä Maatalouden ATK-sovellukset -raportissa haastatelluista 17 kirjanpito-ohjelman käyttäjästä kahdella kirjanpito-ohjelman merkki oli "omatekemä".
Palkanlaskentaan ja laskutukseen on tarjolla kuusi ohjelmistoa, joista yksi erityisesti marjatiloille tarkoitettu. Peltoviljelyn sekä kotieläintalouden suunnitteluun ja seurantaan löytyy kumpaankin 10 vaihtoehtoa. Metsätalousohjelmistoja on kahdeksan, pankkiyhteysohjelmia kaksi.
Useimmat ohjelmat pystyvät tulostamaan joko IBM Proprinter/Epson FX- tai IBM Graphics Printer/Epson MX -tyyppiselle kirjoittimelle. Tämä on hyvä asia, sillä ainakin jompaa kumpaa yllämainituista standardeista lähes kaikki markkinoilla olevat laitemerkit ja mallit pystyvät emuloimaan eli jäljittelemään.
Tietojen siirto erimerkkisten ohjelmien välillä ei ole aivan yhtä yksinkertaista. Kilpailevat ohjelmistot on laadittu eri ohjelmointikielillä, ja ne tallentavat tietoa levylle rakenteeltaan erilaisiin tiedostoihin. Siten esimerkiksi kirjanpito-ohjelmaan syötetyt tilitiedot eivät välttämättä ole helposti siirrettävissä erimerkkisen talouden suunnittelu- tai pankkiohjelman käyttöön.
Erään tätä pulmaa poistamaan tarkoitetun apuohjelman tiedoissa mainitaan "maatilastandardin mukaiset tietokannat". Tiedossa on, että tällaista standardia on valmisteltu vuosikausia – mutta onko sitä edes vielä virallisesti olemassa? Onko sen rakennetta julkistettu muille kuin ohjelmia koodaaville yrityksille? Ja miksi ainoastaan yksi ohjelmisto ilmoittaa pystyvänsä käsittelemään "maatilastandardin mukaisia" tietokantoja?
Eri ohjelmien käyttämistä tiedostorakenteista löytyy niukalti tietoja. Lotus-, Multiplan- tai PlanPerfect-taulukointiohjelmiin pohjaavien sovellusten tietokantoja pystyy todennäköisesti käyttämään hyväksi muissa samalla taulukointiohjelmalla laadittavissa sovelluksissa. Clipper/DBase-, FoxPro- ja Paradox -muotoisiin tiedostoihin päästäneen niin ikään suhteellisen helposti käsiksi samanmerkkisillä tietokantaohjelmilla.
Mutta miten on muiden 25:n perinteisillä Basic-, C-, Fortran- tai Turbo Pascal -kielillä laadittujen ohjelmien laita? Miksi niiden(kään) kohdalla ei mainita mitään yhteensopivuudesta tai -sopimattomuudesta ns. maatilastandardiin?
Tietojen siirto eri tyyppisten ohjelmien välillä onnistuu toki osaavalta vaikkapa AutoImport-, Clarion Report Writer- tai Data Junction -nimisillä kalliilla, mutta valitettavasti englanninkielisillä konversio- eli muunnosohjelmilla. Mutta tavallista viljelijää ajatellen tarjolla tulisi olla helpompikin tapa.
Viime numerossa julkaistussa pankkiyhteysohjelmia koskeneessa kirjoituksessa oli valitettava virhe. Koska päätepalvelun kustannuksista eri pankkiryhmien välillä laaditun selvityksen oli tehnyt ns. puolueeton lähde, ei vertailun perusteita tullut riittävästi selvitetyksi.
Kirjoittajan tietoon on nyt saatettu, että lehdessä mainittu vuosikustannus OKO:n osalta koskee vanhaa videotex-pohjaista Optel-yhteysohjelmaa. Tällä hetkellä maanviljelijöille markkinoitava OP-Kultajyvälinkki-ohjelmisto on ilmainen. Ennen päätepalvelusopimuksen tekemistä kannattaa siis aina selvittää voimassa olevat ehdot.
Tietotila Oy:n pääsivulle