Takaisin juttuluetteloon
(C) Olavi Kanervisto & Tietotila Oy 1991
– Jo neljänneksellä aktiivitiloista on mikrotietokone, ja lähes joka kahdeksas käyttää sitä myös maatalouden tarpeisiin, arveli Varsinais-Suomen maatalouskeskuksen suunnitteluagronomi Mikko Lindberg Konefarma-näyttelyn yhteydessä järjestetyssä tietotekniikkaseminaarissa.
– Käyttökohteita ovat kirjanpito sekä pankkiyhteyksien hoito modeemin avulla. Suurin osa tarjolla olevista ohjelmista on keskittynyt pelkästään verokirjanpidon pohjalta hoidettavaan talousseurantaan, Lindberg totesi.
Maatalouden ohjelmistomarkkinat ovat vaikeat. Kun hintatietoiset viljelijät eivät enää suostu maksamaan mikrotietokoneesta välttämättömine oheislaitteineen yli 10.000 markkaa, he eivät myöskään jaksa ymmärtää, miksi hyvistä ohjelmista pitäisi maksaa jopa enemmän kuin puolen tietokoneen hinta. Liian moni tyytyykin hankkimaan pelkän verokirjanpito-ohjelman 1.500 – 2.900 markalla ja jättää siten mikron mahtavat mahdollisuudet taloussuunnittelun, seurannan ja maatilan kokonaisvaltaisen kehittämisen apuvälineenä lähes hyödyntämättä.
Onneksi nuorimmat, atk-koulutusta saaneet isännät jo ymmärtävät, että tuon 1.500 – 2.000 markkaa voi sijoittaa järkevämminkin kuin pelkän vero-ohjelman ostamiseen. Tuolla summalla kun saa myös kunnollisen, suomenkielisin käsikirjoin varustetun monitoimiohjelman, kuten First Choicen, Q & A:n tai Worksin.
Millä tahansa näistä kolmesta voidaan vaivattomasti laatia verolainsäädännön edellyttämä veromuistiinpanojen kirjaamissysteemi ja laajentaa se myöhemmin käyttökelpoiseksi budjetoinnin, kustannusseurannan ja tuotantosuuntakohtaisen taloussuunnittelun apuvälineeksi. Parhaisiin monitoimiohjelmiin sisältyy myös tietoliikenneosa, joten pankkiyhteyden hoitokaan ei vaadi muita lisähankintoja kuin modeemin sekä oman pankin toimittamat käyttäjätunnuksen ja salasanan.
Pelkkää kirjanpito-ohjelmaa siis tuskin kenenkään kannattaisi hankkia. Onneksi muutamat näistäkin, kuten Aktiivitieto, Maatalousneuvos ja Maatilan Saldo, ovat kiitettävästi laajentuneet kannattavuusseurannan suuntaan.
Miksi muiden kuin kirjanpito-ohjelmien kehitystyö on ollut niin nihkeää? Miksi esimerkiksi vuosi sitten järjestetyn maatilaohjelmien suunnittelukilpailun palkituista ohjelmistakin vasta yksi on saatu kaupalliseen jakeluun, sekin alkuperäisen kehittäjänsä eikä esimerkiksi neuvontajärjestön toimesta?
Yksinkertaisesti siksi, että hyvien ohjelmantekijöiden työ maksaa, ja Suomen markkinat ovat pienet. Kun ohjelman kehittämiseen uhrattua työpanosta joudutaan laskemaan jopa miestyövuosina ja odotettavissa oleva myyntimäärä voi erikoissovelluksilla olla vain muutamia kymmeniä tai enintään joitakin satoja kappaleita, ohjelman hinta muodostuu pakostakin kalliiksi. Tämä taas rajoittaa siitä kiinnostuneiden määrää entisestään.
Lisäksi viljelijät eivät luota ohjelmien myyjiin. Vain muutama vuosi sitten SOK:lta Sharp-"maatilamikron" ohjelmistoineen hankkineet jäivät nopeasti vaille kaikkea ylläpito- ja laitetukea. Jopa aikoinaan markkinajohtajaksi uskottu Pehtori-kirjanpito-ohjelma hävisi markkinoilta, ja samalla sen päivittäminenkin ylläpitosopimusten vastaisesti lopetettiin. Ei siis ihme, jos ostajat eivät enää helposti usko ainakaan alan uusien yrittäjien mainoslauseisiin.
Tämä on itse asiassa valitettavaa, sillä Konefarma-näyttelyssä nähdyn perusteella mielenkiintoisimmat uudet ohjelmasovellukset ovat tulossa muilta kuin asemansa maatilojen tietokoneohjelmien toimittajina jo vakiinnuttaneilta valmistajilta.
Konefarman tietotekniikkakeskusteluun osallistuneet yrittäjät eivät halunneet ennustaa edes tilaisuuteen saapumatta jääneiden kilpailijoidensa aikovan luopua leikistä. Useimmat tuntuivat päin vastoin uskovan, että markkinoilla vielä mukana olevat kymmenkunta ohjelmistotaloa ovat tosissaan.
Maatalouskeskusten Liiton VISU-viljelysuunnitelmaohjelman mikroversio saanee heti markkinoille tultuaan kaksi huomionarvoista kilpailijaa. Nakkilalaisen Essant Oy:n NPK-optimointi toimii samaan tapaan kuin VISU lähtötietoinaan viljavuustutkimuksen ravinnekartoitus, kasvilaji- ja -lajikekohtaiset vaatimukset sekä eri lannoitelajien koostumus- ja hintatiedot, jotka käyttäjä voi itse päivittää.
Kilpailijoitaan vielä syvällisempään suunnitteluun pyrkii Työtehoseuran maatalousosaston parhaillaan kehittämä Peltomestari, joka on laadittu asiantuntijajärjestelmä- eli ns. tekoälysovelluskehittimellä. Ohjelma ottaa lajike-, lannoitus- ja kasvinsuojelusuosituksia tehdessään huomioon mm. kolmen edellisen vuoden esikasvit, kasvitautien esiintymisen sekä maan tiivistymisen. Ohjelma soveltunee myös muille kuin alan ammattikoulusta saaneille viljelijöille, sillä se perustelee suosituksensa selvin suomenkielisin lausein. Se tarjoaa käyttäjälleen mahdollisuuden vertailla erilaisia vaihtoehtoja, kokeilla niiden vaikutusta todennäköiseen katetuottoon sekä viime kädessä kuitenkin itse valita lopullisen, paperille tulostettavan viljelysuunnitelman lajikkeet ja lannoitteet.
Mutta Työtehoseurahan valittiin alan järjestöjen muutama vuosi sitten tekemällä työnjakosopimuksella paikaksi, jossa markkinoille tulevat maatilatalouden tietokoneohjelmat testataan ja joka julkaisee niistä "koetusselostukset".
On luonnollista, että juuri VAKOLA julkaisee vuosittain mikroversion ylläpitämästään maataloustraktoreiden teknisten ominaisuuksien vertailutaulukosta. Ja Työtehoseuran esittelemässä NormiTaksa-mikro-ohjelmassakin on kyse vain laitoksen vuosittain laatimien maatalouskoneiden ohjevuokrasuositusten sekä niiden pohjana käytettyjen työtunnin hintalaskelmien muuntamisesta tietokoneohjelmaksi.
Mutta mitä Työtehoseuran rooliin kaikkien maatiloille tarkoitettujen tietokoneohjelmien laadun virallisena ja puolueettomana valvojana vaikuttaa se, että tämä valtion tukea nauttiva laitos nyt on tuomassa markkinoille tähänastisista kenties kunnianhimoisinta maatilan kokonaissuunnitteluohjelmistoa?
Tietotila Oy:n pääsivulle