(C) Olavi Kanervisto & Tietotila Oy 1991

Omia ohjelmia — mutta miten?

Eräs soittaja oli eri mieltä ajatuksestani, että maatilalla voitaisiin laatia omia sovelluksia ns. monitoimiohjelmilla. Viljelijöiden olisi tyytyminen valmiisiin ohjelmiin. Omien kehittäminen vie paljon aikaa ja tulee siten kalliiksi.

Varmaan suurin osa isännistä tekeekin viisaimmin tyytyessään valmisohjelmiin ja jättämällä kehitystyön niille, joilla on siihen aikaa ja ammattitaitoa. Mutta mitä voi tehdä se pieni, mutta aktiivinen vähemmistö, joka on todennut, että markkinoilta ei löydy heidän tarkoituksiinsa soveltuvia ohjelmia?

Yhdeksässä tapauksessa kymmenestä omat sovellukset syntyvät vaivattomimmin monitoimiohjelmalla. Toiseksi nopein tapa on opetella käyttämään ns. sovelluskehitintä. Muiden ohjelmointikielten opiskelu vaatii paljon aikaa ja asiaan paneutumista.

Ohjelmoijan työkalut

A = Assembler: Ohjelmakoodi kirjoitetaan suoraan 8088-mikroprosessorin konekielisinä käskyinä. Hyvin lyhyet ohjelmat voi kirjoittaa pc:n käyttöjärjestelmään sisältyvällä DEBUG-ohjelmalla, pitemmät saatetaan koneen ymmärtämään muotoon assembler-kääntäjän (MASM ym.) avulla. Näin syntyvät yhä nopeimmat, tehokkaimmat ja varmatoimisimmat ohjelmat, mutta ohjelmoinnin alkeiden oppiminen sekä ohjelmien testaaminen ei ole aivan yksinkertaista. Suosittelen vain tietokonealasta tosissaan kiinnostuneille!

B = Basic: Alunperin opetusvälineeksi kehitetty symbolinen konekieli, joka 80-luvun alkupuoliskolla sai suosiota myös käyttäjien omien sovellusten tekovälineenä. Basic-ohjelmat käännetään joka kerran niitä käynnistettäessä mikroprosessorin ymmärtämälle konekielelle erityisen basic-tulkin (BASICA, GWBASIC ym.) avulla, mikä hankaloittaa niiden käyttöä. Suosittelen henkilöille, joita ohjelmoinnin peruskäsitteiden omaksuminen kiinnostaa enemmän kuin valmiin sovelluksen ulkonäkö ja käyttökelpoisuus.

C = C-kieli, Pascal ym: Tällä hetkellä suosituimmat "oikeat" ohjelmointikielet. Nämä ammattilaisen työkalut ovat tarmokkaiden itsekin opiskeltavissa. Ns. ohjelmakirjastoja apuna käyttäen laajat sovellukset voidaan suurelta osin laatia valmisosia muokkaamalla ja yhdistelemällä. Koska C-kääntäjän tuottamat virheilmoitukset yms. eivät ole suomenkielisiä, auttava englannin taito on välttämätön.

D = databases & developers: Tietokantaohjelmien ja sovelluskehittimien välinen raja on hämärtymässä.

Tietokantaohjelmalla myös ns. loppukäyttäjä, kuten viljelijä itse laatii suhteellisen helposti sovelluksia omiin tarpeisiinsa ja voi halutessaan kopioida työnsä tulokset muillekin, joilla on käytössään samanmerkkinen ohjelma.

Sovelluskehitin on ohjelma, jolla laaditaan ohjelmia – jopa kirjoittamatta riviäkään varsinaista ohjelmakoodia, laatimalla vain käsittelysäännöt ja laskentakaavat samaan tapaan kuin kortisto- ja taulukkolaskentaohjelmissa. Kehitin huolehtii ohjelman kääntämisestä valmiiksi, sellaisenaan toimivaksi tuotteeksi.

Yhä useammat ammattimaiset ohjelmantekijät ovat jo vaihtaneet "koneläheisemmät" C-ryhmän kielet sovelluskehittimeen, koska työn tuottavuus sillä on moninkertainen, valmiin ohjelman testaus on helpompaa ja muutospäivitysten teko tulee halvemmaksi.

Katsoisin myös monitoimiohjelmien sekä kortisto- ja taulukkolaskentaohjelmien kuuluvan tähän ryhmään. Muutama vuosi sitten markkinoilla olikin jopa maatalousohjelmasovelluksina tarjolla mm. Multiplan-ohjelman "taulukkolaskenta-arkkeja", jotka edellyttivät siis käyttäjältä samanmerkkisen taulukkolaskimen omistamista ja sen toimintaperiaatteiden hallintaa "ohjelman" käyttämiseksi.

E = Expert: ns. tekoäly- eli asiantuntijajärjestelmien (tietämyskantojen) laadintaan käytettävät sovelluskehittimet. Näillä laaditaan laajoja ohjelmistoja, jotka "keskustelevat" käyttäjänsä kanssa hänen äidinkielellään. Expert-ohjelmistokehittimet ovat kalliita. Tiedossani on ainoastaan yksi kotimainen tekoälysovelluksena laadittu maatilan suunnitteluohjelma.

"Tyvestä puuhun" – miksi muka?

Ensikertalainen tai ohjelmoinnista vain satunnaisesti kiinnostunut saa nopeimmin aikaan toivomansa tuloksen tutustumalla monitoimiohjelmansa käyttöoppaaseen ja toimimalla sen mukaan. Ellei homma onnistu näillä eväillä, tuskin se sujuisi vasta-alkajalta millään ohjelmointikielelläkään!

Mutta jos monitoimiohjelman rahkeet kerta kaikkiaan eivät riitä, kannattaa kokeilla tietokantaohjelmaa. Amerikkalainen PC Magazine -lehti pisti toukokuussa 15 relaatiotietokantaohjelmaa paremmuusjärjestykseen valiten suosikeikseen FoxPro 2.0- ja Paradox 3.5 -ohjelmat. Suomessa yleisemmin käytetyt Clarion, DBase IV ja Ingres sijoittuivat hieman heikommin.

Farma-näyttelyssäkin nähdyllä DBase IV 1.1 -versiolla on yksi pistämätön myyntivaltti: Se on nyt saatavana täysin suomenkielisenä, mikä epäilemättä helpottaa omien sovellusten laadintaa. Mutta suomalainen on hintakin: 5.950 mk. (USA:ssa sekä Clarionin, DBasen että Paradoxin listahinta on 795 $.)

DBase IV:stä on saatavana myös suomenkielinen sovelluskehitinversio (Developers Edition), joka maksaa huikeat 9.200 mk. Siksi monet DBase-tietokantamallia käyttävät ohjelmat laadittaneen vastedeskin kätevällä ja puolta halvemmalla Clipper-kehittimellä.

Omien ohjelmien laadinnassa pääsee pienellä rahalla alkuun hankkimalla Clarion Personal Developer -nimisen jokamiehen sovelluskehittimen, jonka hinta on juuri alennettu 2.500 markasta 590 markkaan. Laadukkaan englanninkielisen ohjelman hintaan sisältyy suppea suomenkielinen alkeisopas.

Clarion Personal -versiolla laaditut omat ohjelmat voi laillisesti kopioida ja myydäkin tarvitsematta maksaa jokaisesta kopiosta eri lisenssimaksua, kuten esim. Paradoxilla laadituista.

Mikäli Personalin käyttö vaikuttaa helpolta ja ohjelmointityö tuntuisi sopivan vaikka sivuelinkeinoksi, sen voi vaihtaa alan ammattilaisten käyttämään Clarion Professional Developeriin, jonka hinta on laskenut 8.500:sta 3.990 markkaan. Tilaaminen ulkomailta ei siten enää välttämättä kannata.