(C) Olavi Kanervisto & Tietotila Oy 1993

Kun levytila loppuu kesken

Kiintolevyttömät mikrotietokoneet käyvät yhä harvinaisemmiksi. Kehitys on ollut väistämätön, koska yhä useammat ohjelmat ovat pulskistuneet niin, että ne eivät mahdu yhdelle disketille. Kiintolevyssä on vain kaksi huonoa ominaisuutta. Joskus sekin vikaantuu, ja ellei käyttäjä ole muistanut ottaa varmistuskopioita tiedostoistaan, kiintolevyn pettäessä kaikki valmiit ja keskeneräiset työt menetetään. Ja vaikka sen tallennuskapasiteetti tuntuu aluksi ylen mahtavalta, ennemmin tai myöhemmin kiintolevykin täyttyy.

Tilannetta voisi verrata perheeseen, joka ostaa kirjahyllyn. Jos perheenjäsenet tallettavat siihen kaikki kotiin tilatut sanoma- ja aikakauslehdet ja valokopioivat lisäksi kirjastosta lainaamansa kirjat, vuoden päästä ei uutta postia enää mahdu, ja on hankittava uusi, suurempi hylly.

Mutta eihän kukaan toki toimi tuolla tavalla???

Mikropalstan kirjoittaja joutuu aika usein selvittämään, mikä mikrossa on vikana, kun ohjelma ilmoittaa: "Asennus ei onnistunut" tai "Tiedosto ei mahdu levylle". Kysymykseeni "milloin olet viimeksi poistanut levyltä tarpeettomia tiedostoja?" saan toisinaan vastauksen: "En koskaan - milloin näin pitäisi tehdä, ja miten se tapahtuu?"

Moni tietokoneen käyttäjä menettelee siis kuten edellä kuvailemani kirjahyllyn omistaja. Ohjelmista sekä niihin liittyvistä ohje- ja esimerkkitiedostoista säästetään kopiot kiintolevylle, mutta turhia tiedostoja ei muisteta tai osata poistaa.

Tietokonepelejä harrastavat lapset ovat varsinaisia levytilan tuhlaajia: Kaikki kavereilta kopioidut peliohjelmat (jotka nykyisin saattavat olla monen megatavun laajuisia) tallennetaan kiintolevylle.

Kaikkitietävien 12-vuotiaitten tietokoneosaaminen on yleensä heiveröisempää kuin heidän vanhempansa kuvittelevat. Usein he kopioivat peliohjelmansa kiintolevyn ns. juurihakemistoon. Koska juurihakemistoon (C:\) ei mahdu enempää kuin 512 tiedostoa, DOS saattaa kieltäytyä tottelemasta COPY-käskyä, vaikka levyllä olisi vielä runsaasti tilaa.

Kun levylle on perustettu ohjelmia varten alihakemistoja (kuten C:\PELIT), tiedostojen lukumäärän katto ei käytännössä tule koskaan vastaan.

Ohjelmiaan juurihakemistoon kopioineelle alaikäiselle ei pidä mennä sanomaan, että poista ne turhat pelisi levyltä. Taitamaton saattaa tehdä sen kirjoittamalla: "DEL *.*", minkä jälkeen mikro ei enää käynnistykään.

Tuhoamiskomento "DEL *.*" juurihakemistossa käytettynä poistaa näet samalla kolme tärkeää käyttöjärjestelmätiedostoa: AUTOEXEC.BAT, COMMAND.COM ja CONFIG.SYS. Estääksesi niiden tuhoamisen vahingossa kirjoita "C:\>"-kehotteen jälkeen kolme komentoriviä: ATTRIB +R CONFIG.SYS, ATTRIB +R COMMAND.COM ja ATTRIB +R AUTOEXEC.BAT.

Nämä tiedostot kannattaa lisäksi kopioida levykkeelle tai hakemistoon, josta niitä ei tule vahingossa poistaneeksi. Varahakemiston nimeksi voidaan antaa esimerkiksi "ROOTCOPY" tai "JUURI". Kirjoitetaan komento MD C:\JUURI ja sen jälkeen kopioidaan yksitellen mainitut kolme tiedostoa sinne: COPY C:\AUTOEXEC.BAT C:\JUURI jne.

Jos mikrossasi on ns. aloitusvalikko (tekstitiedosto nimeltä MENU.TXT, VALIKKO tms.), se kannattaa kopioida samalla tavalla. Ja mikäli eri ohjelmien käynnistyskomentojonotkin on tallennettu juurihakemistoon, kannattaa vielä antaa komento: COPY C:\*.BAT C:\JUURI.

"Juuri"-hakemistoa ei siis lisätä polkuun (PATH=), vaan käynnistystiedostojen kopiot ovat siellä vain siltä varalta, että ne vahingossa tuhoutuvat juurihakemistosta.

Monet ohjelmat, kuten teksturit säästävät tiedostosta sekä viimeisimmän että edellisen version. Vanhempi saa yleensä nimen tarkentimeksi (pistettä seuraavat kolme merkkiä) joko ".BAK" tai ".BK". BAK-tiedostot ovat useimmiten tarpeettomia, mutta onneksi niistä on helppo päästä eroon: Siirrytään vain kyseiseen hakemistoon CD-komennolla ja näppäillään DEL *.BAK.

Mikäli halutaan ensin varmistaa, mitä oikein ollaan poistamassa, komento DIR *.BAK näyttää tuhottavat tiedostot. Samalla nähdään vapaan levytilan määrä ("xx bytes free").

Esittely- eli demo-ohjelmia ei tarvitse kopioida kiintolevylle: Useimmat toimivat levykkeeltäkin. Jos ne kuitenkin asennetaan, kannattaa perustaa alihakemisto, jonka myöhemmin tyhjennetään: MD TILAPÄIS tai MD DEMOT. Voidaan myös perustaa oma hakemisto jokaista demo-ohjelmaa varten, esimerkiksi MD VISUDEMO.

Kun ohjelmaa on kokeiltu ja osto- tai ostamattomuuspäätös on tehty, turhan esittelyversion poistaminen sujuu komennolla DEL VISUDEMO\*.* tai lyhyemmin: DEL VISUDEMO ja vastaamalla kysymykseen "Are you sure?" Y-näppäimellä.

Älä koskaan tyhjennä kiintolevyn juurihakemistoa "DEL *.*" -komennolla, vaan poista tarpeettomat tiedostot yksitellen!

Lopuksi vihje käyttäjille, jotka joskus unohtavat, mihin hakemistoon tietty tiedosto tuli tallennetuksi. Kaikki DOS-versiot osaavat etsiä tiedostoa levyltä komennolla CHKDSK C: /V ¦ FIND "TÄRKEÄ.DOC". Hetken kuluttua näet täydellisen hakemistopolun, kuten C:\TEKSTURI\OMAT\TÄRKEÄ.DOC.

DOS 5- ja 6-versioissa saman asian ajaa myös komento DIR C:\TÄRKEÄ.DOC /S.

Moista komentoriviä ei toki kukaan tarvitessaan muista. Siksi tallennetaan se "ohjelmaksi" nimeltä ETSI.BAT kirjoittamalla seuraavat neljä riviä (älä kirjoita rivinumeroita) ja painamalla lopuksi "F6"-näppäintä:

1. COPY CON ETSI.BAT
2. ECHO OFF
3. IF (%1)==() ECHO Kirjoita ETSI, väli ja etsittävän tiedoston nimi SUURAAKKOSIN
4. CHKDSK C: /V ¦ FIND "%1"
5. [F6]

Nyt tietokoneesi ymmärtää myös komennon ETSI TÄRKEÄ.DOC.

Takaisin juttuluetteloon

Tietotila Oy:n pääsivulle