Takaisin juttuluetteloon
(C) Olavi Kanervisto & Tietotila Oy 1994
Uudet Windows-ohjelmat ovat pulskistuneet sellaisiksi järkäleiksi, että kotimikrojen kiintolevyt uhkaavat täyttyä ennen aikojaan. Vaikka DOS-sovellukset ovat aina nopeampia ja tarvitsevat levytilaa sekä työmuistia vain viidenneksen Windows-seuraajiensa vaatimasta, näiden värikkyys ja näennäinen helppous vetoavat moniin ostajiin.
Levytilaa saa kasvatettua tiivistämällä tiedostot. DOS 6.0/6.2:een sisältyy DoubleSpace-niminen pakkausohjelma.
Toinen aina käyttökelpoinen tapa välttyä kiintolevyn uusimiselta on huolehtia siitä, että levylle ei varastoida tarpeettomia tiedostoja. Mm. uusimmat peliohjelmat ovat käsittämättömän kookkaita. Siksi loppuun pelatut pelit kannattaa poistaa kiintolevyltä - nehän saa alkuperäisiltä asennuslevykkeiltä aina tarvittaessa sinne takaisin. (Sama koskee muitakin ohjelmia, joita ei kokeilemisen jälkeen ole alettu vakituisesti käyttää.)
Kiintolevyn järjestelyhuolto DOS-työkaluilla on hidasta ja hankalaa. Ethän voi poistaa tiedostoja levyltä umpimähkään tietämättä, mitä ne sisältävät. Käyttöjärjestelmän TYPE-komento ei ole erityisen kätevä, COPY- ja XCOPY-komennot edellyttävät käyttäjältään tiettyä perusosaamista, ja BACKUP/RESTORE -ohjelmapari toimii luotettavasti vain, mikäli et ole vaihtanut DOS-versiota etkä alihakemistojen nimiä.
Perusrutiineja helpottamaan on tarjolla apuohjelmia. DOS 4 -versiosta lähtien käyttöjärjestelmäänkin kuuluu DOSSHELL, joka mahdollistaa tiedostojen sisällön silmäilyn sekä niiden siirtelyn hakemistosta toiseen ja jopa levyltä toiselle. Myös Ykkönen-monitoimiohjelman shell on erittäin monipuolinen ja kätevä, Norton sekä PCTools sisältävät vielä kehittyneempiä välineitä.
Mutta miksi näitä ohjelmia eivät käytä edes kaikki päivittäin tietokoneilla työskentelevät?
Vastaan vain omasta puolestani: Mikrotukihenkilönä joudun päivän mittaan tekemisiin erilaisten ja eri käyttöjärjestelmiä käyttävien laitteiden kanssa. Joskus käytettävissä on ainostaan laitteen oma DOS. Siksi esim. DOSSHELL- ja SCANDISK-apuohjelmia ei kannata pitää mukana, ne eivät näet toimi kuin tietyn DOS-version yhteydessä.
Hätätapauksia varten mukanani on yleensä vain apuohjelmalevyke, jolla mikron saa käyntiin ja jolla levyasemien yms. kunnon voi tarkistaa. Tiedostojen käsittelyä varten sillä on viimeiset viisi vuotta ollut yksi ja sama "shell"-ohjelma, joka siten testatusti toimii kaikilla DOS-versioilla.
Freeware-julkisohjelma nimeltä Directory Control (DC.COM) vuodelta 1989 on kooltaan vain 7 kilotavua. Se pohjautuu PC Magazine -lehdessä jo vuonna 1988 julkaistuihin ohjelmiin ja toimii luotettavasti myös verkoissa.
Tämä ohjelma sisältyy lisäetuna myös KM-mikropalstat 1989–1993 sisältävään tekstilevykkeeseen. Suomenkieliset käyttöohjeet vain puuttuivat; ne tulevat tässä.
Ohjelma käynnistetään komennolla DC. Se näyttää ruudun oikeassa puoliskossa toimintonsa ja vasemmassa laidassa sen hakemiston sisällysluettelon, josta ohjelma käynnistettiin.
Kohdistinpalkki siirretään nuolinäppäimillä halutun tiedoston tai alihakemiston nimen kohdalle. Enteriä painettaessa ohjelma avaa tiedoston selailtavaksi.
Jos valittuna on alihakemisto (<DIR>), näytetään sen sisällysluettelo. Edelliselle hakemistotasolle palataan valitsemalla rivi ".. <DIR>".
Alt-näppäintä ja kirjainta painamalla ohjelma näyttää tiedostot suuruus-, aika- tai aakkosjärjestyksessä. (Jos olet unohtanut viimeksi tallentamasi tiedoston nimen, se löytyy helposti valitsemalla "aikajärjestys" ja siirtymällä "End"- näppäimellä tuoreimman tiedoston nimen kohdalle.)
F1-näppäin kopioi valitun tiedoston kohdehakemistoon (esimerkiksi levykkeelle), ja F3-näppäimellä se poistuu lähdehakemistosta kopioinnin jälkeen.
On mahdollista kopioida tai siirtää myös useita tiedostoja kerralla merkitsemällä ne oikean reunan "+"-näppäimellä. Tällöin nähdään heti tiedostojen yhteensä tarvitsema levytila, ja valitsemalla sopivan kokoiset tiedostot kohdelevyke saadaan mahdollisimman täyteen.
F2-näppäin poistaa tiedoston tai merkityt tiedostot levyltä. Ohjelma muistuttaa toimenpiteen peruuttamattomuudesta ja pyytää varmistusta "Y" (Yes) -näppäimellä. (F2:lla voidaan poistaa myös hakemiston nimi, mikäli hakemisto on tyhjä.)
F4:llä voidaan vaihtaa tiedoston tai hakemiston nimeä.
F6-näppäimellä saadaan merkityiksi kaikki ne tiedostot, joita ei vielä ollut kopioitu, ja F7:llä voidaan merkinnät kääntää päinvastaisiksi jäljelle jääneen ryhmän kopiointia tai poistamista varten.
F8 vaihtaa kopiointisuuntaa. F9:llä voidaan vaihtaa lähdehakemisto toiseksi ja F10:llä kohdehakemisto.
Alt+F1:llä käynnistyy ns. turvakopiointi, joka estää kopioimasta tiedostoa toisen samannimisen päälle.
DC-ohjelmalla voit turvallisesti kurkistaa jopa ohjelmatiedostoihin. Älä poista umpimähkään levyltä mitään .COM, .EXE, .SYS, .INI, .CFG, .OVL, .OVR ja .DLL-loppuisia tiedostoja levyltä, ennen kuin olet varma, mihin ohjelmistoihin ne kuuluvat!
Tietotila Oy:n pääsivulle