Takaisin juttuluetteloon
(C) Olavi Kanervisto & Tietotila Oy 1994
Maatilalla saattaa olla käytössä monia erilaisia karttapohjia: Maanmittauslaitoksen peruskarttoja ja ilmakuvia, Maaseutukeskuksen tiluskarttoja, viljelystiekarttoja ja asemapiirroksia sekä metsänhoitoyhdistysten, Salaojakeskuksen ja Viljavuuspalvelun karttoja erityistarkoituksiin. Ei liene kovin järkevää, että kukin organisaatio laatii samoista perusaineistoista kukin omia karttojaan. Yhteisiä karttapohjia käyttämällä voitaisiin parantaa suunnittelutyön tuottavuutta ja alentaa kustannuksia.
Kolme kuukautta sitten esitin tällä palstalla ajatuksen ns. CAD-ohjelmien käytöstä tilakarttojen laadintaan ja hyödyntämiseen kyntö-, kylvö- ja kesantosuunnitelmien pohjakuvina. Salaojakeskus Oy oli yhdessä Galileo Oy:n kanssa tuolloin kehittänyt jo varsin pitkälle numeerisen tilakartan pc-versiota. Työn nykyvaihetta esiteltiin kesän näyttelyissä, ja Nutikka 1.0 -ohjelman beta-testiversio uskaltauduttiin antamaan myös ammattilehden kokeiltavaksi.
Tietokoneella käsiteltävien karttojen lähtöaineistona voivat olla satelliittikuvat tai värilliset ilmakuvat, joista stereomittaustekniikalla saadaan esille mm. korkeuserot. Riittävän tarkat valmiit kartat voidaan myös skannata tai digitoida numeeriseen muotoon.
Maanmittaushallituksen GIS-maastotietojärjestelmästä pystytään toimittamaan peruskartta-aineistoa rasterikuvina, osasta maata myös vektorimuotoisina tiedostoina. Pohjakarttoihin sisältyvät eri tasoilla myös korkeuskäyrät, peltokuviot, tiet sekä paikannimet.
Yksityiskohtaiseen tilakohtaiseen salaojitus- ym. suunnitteluun riittävän suurimittakaavaiset karttapohjat tuotetaan nykyisin takymetriteknikalla: Maastossa kerätyt mittaustiedot siirretään numeerisessa muodossa suoraan tietokoneelle. Kiintopisteiden avulla aineistot voidaan myös paikantaa ja yhdistää laajempiin kartastojärjestelmiin. Näin voidaan täydentää ja hyödyntää myös valtakunnallisten paikkatietojärjestelmien rekistereitä.
Nutikka-ohjelma sisältää asiakastilan tiluskartta-aineiston numeerisena sekä apuvälineet karttojen laatimiseksi eri tarkoituksiin, kuten viljelysuunnitelmiin, salaojitukseen, viljavuustutkimukseen ja lannoite-, kasvinsuojelu- ja satotietojen tallentamiseen. Kartoilta voidaan helposti mitata etäisyyksiä, todeta korkeuseroja sekä laskea pinta-aloja.
Kartat voi tietenkin myös tulostaa paperille piirtureilla ja matriisi-, mustesuihku- tai laserkirjoittimilla.
Tietokonekartan toimintaideaa voisi havainnollistaa kuvittelemalla, että rakennukset, ojat ja kuvioiden rajat sisältävän pohjakartan päälle piirrettäisiin ikään kuin läpinäkyville kalvoille erikseen korkeuskäyrät yhdelle, salaojat toiselle, peltolohkot kolmannelle ja vaikkapa viljelyskasvit neljännelle lomakkeelle. Kukin "taso" koostuu useista eri asioita symboloivista elementeistä, "olioista", jotka liittyvät kiinteästi koordinaatistoon. Tarkasteltavaksi ja tulostettavaksi voi valita yhden tai useampia oliojoukkoja eli tasoja "päällekkäin".
Nutikka vaatii vajaat 2 megatavua kiintolevytilaa, VGA-tasoisen näyttimen sekä hiiren. Muilta osin laitevaatimukset ovat vaatimattomat: 80286-prosessori ja 640 kB keskusmuistia riittävät. Ohjelma toimii DOS-tilassa. Tulostaminen sujuu kuitenkin vaivattomimmin HPGL-tiedostomuotoa ymmärtävän ohjelman ja Windows-tulostusohjaimen avulla.
Tavoitteena lienee ollut helposti opittava, yksinkertainen ja selkeä ohjelma. Tässä on onnistuttu melko hyvin. Muutamia PC:n perusmerkkivalikoimaan sisältyviä merkkejä muuntelemalla aikaansaatu pääkäyttöliittymä on windowsmainen ylävalikkoa, vierityspalkkeja, ikkunoiden koon säätöä ja kuvakkeeksi sulkemista myöten. Salaojakeskuksen logo toimii kuten Macintoshin omena-kuvake avaten valikon, josta löytyvät mm. kalenteri, nelilaskin, työpöytä, näytön värien säätö, DOS-shell sekä ruudunsäästäjä. Eräänlainen pieni monitoimiohjelma siis.
Itse karttaohjelman ikonitkin oppii nopeasti. Hiiren "kelluva" työkalupaletti voidaan sijoittaa mihin kohtaan ruutua tahansa. "Putkahdusvalikot" tuovat esille piirtämiseen käytettävissä olevat viivalajit, symbolit ja värit. Jokainen kuvake kertoo kysymysmerkkiä painettaessa lyhyesti toimintansa. Ylävalikko saadaan esille yksinkertaisesti siirtämällä hiiren kohdistin ruudun yläreunaan, ja zoomaustoiminnot löytyvät hiiren oikeanpuoleisella napilla.
Kaiken kaikkiaan käyttöliittymä on jo nyt varsin onnistunut. Tulostaminen tosin onnistui käytössäni olleella versiolla ainoastaan HPGL-muotoiseen tiedostoon. Värejä käyttämäni tulostuslaite (HP DeskJet 500C) ei ymmärtänyt. Toisaalta saman kartan tulostaminen onnistui hyvin matriisikirjoittimellakin.
Kun ohjelma kaiken lisäksi pystyy tallentamaan karttapohjille sijoitettavat nimet ja luvut, kuten lannoite- ja siemenmäärät tietokantaan, ei voi olla ajattelematta, miten hyödyllistä olisi Nutikan liittäminen yhteen vaikkapa Visun tai Peltomestarin kanssa. Löytävätkö maatiloille ohjelmia kehittävät tahot lopultakin yhteisen sävelen?
Kartan tulostaminen onnistuu matriisikirjoittimellakin.
Tietotila Oy:n pääsivulle