(C) Olavi Kanervisto & Tietotila Oy 1996

Järjestystä kaaokseen

Olitpa organisoinut mikrosi kiintolevyn hakemistorakenteen miten hyvin tahansa, parin vuoden käytön jälkeen et enää vaivattomasti löydä vanhoja tiedostojasi. Et aina jaksa muistaa, minne hakemistoon ne talletit tai mikä sadoista eri nimistä kuuluu juuri sille tiedostolle, jota etsit.

DOS-käyttöjärjestelmän tiedostonimien kahdeksan merkin enimmäispituus rajoittaa kuvaavien ja helposti muistettavien nimien keksimistä. Mikäli oikea hakemistokaan ei ole tiedossa, sekä Windowsin tiedostopalvelijan "etsi/alihakemistoista" että "DIR /S"-komennot näyttävät pitkän listan vääriä nimiä.

Mutta tiedostojen nimeämiseenhän on itse asiassa käytettävissä 11 merkkiä kahdeksan sijasta! Vaikka monet ohjelmat tarjoavat tiedoston nimeen tiettyä tunnistetta — kuten ".DOC", ".TXT" jne. — useimmat sovellukset sallivat kuitenkin tarkentimeksi mitä merkkejä tahansa.

Käyttäkäämme siis tiedostonimen kolme viimeistä merkkiä hyödyksi tiedoston sisällön sekä sen tallennusajankohdan ilmaisemiseksi.

Seuraavan idean on esittänyt kirjailija Arto Kytöhonka.

Ensimmäinen merkki: tiedoston tyyppi

Tiedostonimen tarkentimen ensimmäinen merkki (pisteen jälkeen seuraava numero tai kirjain) määrittelee sen tyypin esimerkiksi seuraavasti:

A = asiakirja

B = bitmap-kuvatiedosto

G = gif-kuvatiedosto

J = jpeg-kuvatiedosto

K = kirje

M = muistio

P = pöytäkirja

R = raportti

S = sähköpostikirje

T = tif-kuvatiedosto

V = veroilmoitus

Y = yksityiskirje

jne.

Jokainen voi keksiä eri aakkosille omaan arkistojärjestelmäänsä parhaiten soveltuvan merkityksen.

Toinen merkki: vuosiluku

Tarkentimen keskimmäistä merkkiä käytetään ilmaisemaan tallennusvuotta. Koska kenelläkään ei vielä ole mikronsa levyllä tiedostoja yli kymmenen vuoden ajalta, tunnisteeksi riittää hyvin vuosiluvun viimeinen numero, tänä vuonna siis "6".

Kolmas merkki: kuukausi

Tarkentimen viimeinen merkki kertoo tallennuskuukauden: tammikuuta merkitään numerolla 1, helmikuuta 2:lla jne. Koska emme tuhlaa kuukauden ilmaisemiseen kahta numerosaraketta, lokakuu saa tunnuksekseen A-kirjaimen, marraskuu B:n ja joulukuu C:n. Tämä on kätevää, koska näin DOSsin aakkostustoiminto (sort) lajittelee tarvittaessa tiedostot aikajärjestykseen kuukauden perusteella.

Jokerimerkit ja valintapeite

Etsiessäsi Dos- tai Windows-ohjelmilla tiedostoja luettelosta nimen perusteella huomaat "Kohde:" tai "Tiedostot:"- valintaruudussa useimmiten merkit: "*.*". Kyseessä on kahdesta jokerimerkistä koostuva ns. valintapeite eli maski, joka tarkoittaa: "Valitaan kaikki tiedostot ja niiden mahdolliset tarkentimet".

Maskin avulla voidaan tiedostoa etsiä paitsi nimen, myös sen tyypin ja tallennusajankohdan mukaan kirjoittamalla jälkimmäisen tähti-merkin tilalle hakuehto. Kun pitää löytää vaikkapa syyskuussa 1992 laadittu kirje, voidaan Windowsin tiedostopalvelijalle antaa hakuehdoksi "*.K29" ja napsauttaa rasti valintaruutuun "etsi alihakemistoista". Hetkessä saadaan lista tiedostoista, joihin etsitty varmasti sisältyy ja nähdään, mistä alihakemistosta se löytyy.

Mikäli ei käytetä Windowsia, voidaan DOS 5-, ja 6- ja 7-versioissa antaa komento "DIR C:\*.K29 /S". Vanhemmissa DOS-versioissa toimii "CHKDSK C: /V ¦ FIND *.K29". Vielä helpompaa on käyttää jotakin julkisohjelmaa: "WHEREIS *.K29".

Valintapeite toimii samalla tavoin myös kaikkien Windows-ohjelmien valintaikkunoissa. Siten kaikki vuonna 1992 laaditut muistiot löytyvät maskilla "*.M2?" ja kaikki tammikuussa 1994 laaditut tiedostot kirjoittamalla peitteeksi "*.?41".

Halutut tiedostot voidaan myös järjestää tyypin, tekoajan tai molempien mukaan luetteloksi käyttöjärjestelmän SORT-komennolla. Järjestäminen tiedoston tyypin mukaan tapahtuu sarakkeen +10 perusteella, vuosiluku on sarakkeessa +11 ja kuukausi sarakkeessa +12. Luettelon kaikista vuonna 1992 päivätyistä tiedostoista voi ohjata halutulla tavalla järjestettynä levylle tai tulostaa paperille: "DIR *.?2? /S ¦SORT /+10 >LISTA.L6A" tai "DIR *.?2? /S ¦SORT /+12 >PRN".

Ensimmäinen esimerkki tallentaa kaikkien vuonna 1992 laadittujen tiedostojen nimet tyypeittäin aikajärjestyksessä tiedostoksi "LISTA.L6A", jälkimmäinen tulostaa aikajärjestykseen saatetun luettelon kirjoittimelle.

P.S.

Tämä juttu kirjoitettiin yli neljä vuotta sitten. Siinä selostettu menettely perustuu Arto Kytöhongan jo vuonna 1990 esittämään ideaan. Juttu oli siis tarkoitus julkaista keväällä 1992, mutta kirjailijan traagisen kuoleman jälkeen teksti unohtui pöytälaatikkoon.

Vuonna 1992 kotimikrojen kiintolevyille mahtui 40–80 megatavua. Nyt alkavat olla tavanomaisia tallennuskapasiteetiltaan jopa 20 kertaa isommat levyt. Mutta koska suurin osa Windows-ohjelmistakin käyttää silti yhä 8.+.3 merkin mittaisia tiedostojen nimiä, tämä ohje on nyt entistäkin ajankohtaisempi.

Takaisin juttuluetteloon

Tietotila Oy:n pääsivulle