Takaisin juttuluetteloon
(C) Olavi Kanervisto & Tietotila Oy 1996
Maailmanlaajuisen Internet-tietoverkon käyttö on yleistynyt nopeasti. Viime vuosineljänneksellä lähes 600.000 suomalaista käytti tätä verkkoa ainakin kerran muuhunkin kuin sähköpostiin. 200.000 henkilöä käyttää Internetiä säännöllisesti työpaikaltaan ja yli 150.000 ottaa yhteyden verkkoon kotoaan useammin kuin kerran viikossa.
Joulukuussa ennustetaan koteihin ostettavan jälleen ennätysmäärä uusia mikrotietokoneita. Enemmän kuin yhdeksän kymmenestä kuluvan vuoden aikana myydystä kotimikrosta varustetaan Windows 95 -käyttöjärjestelmällä. Siksi seuraavassa keskitytään siihen olettaen, että vanhempien järjestelmäversioiden omistajat joka tapauksessa ovat jo tavalla tai toisella saaneet yhteysohjelmansa toimimaan niidenkin kanssa.
Windows 95 -järjestelmällä kaikki on kuitenkin olennaisesti helpompaa. Ja mikä parasta, sekä käyttöjärjestelmä että myös yhteysohjelmat on suomennettu, joten ulkomaankielten taito ei enää ole verkon käytön esteenä.
Itse asiassa tällaisten lehtijuttujenkaan lukeminen ei ole välttämätöntä. Hyvät ja yksityiskohtaiset toimintaohjeet kun löytyvät myös Windows 95:n ja Internet Explorerin omista valikoista.
Saadaksesi kotoa yhteyden Internetiin tarvitset tietokoneen lisäksi puhelinlinjan, modeemin sekä yhteysohjelmiston.
Halvimmatkin uudet laitteet kelpaavat tarkoitukseen: mikron ei tarvitse olla yli 100-megahertsinen Pentium-laite, vaan pari–kolme vuotta vanha 486 riittää mainiosti. Vanhat 386-tyyppisetkin kelpaavat, mutta niiden toiminta saattaa tuntua liian hitaalta.
Kuvaruudun on hyvä olla värillinen, mielellään ns. SVGA-tyyppinen. Näytön asetuksiksi on suositeltavaa valita ainakin 600.x.800 kuvapistettä ja 256 väriä, mutta standardi-VGA-asetuksillakin (480.x.640 pistettä) tulee toimeen.
Modeemin pitäisi olla vähintään 14.400-bittinen. 9.600-nopeuksinenkin välttää, ja 28.800-bittiset ovat jo yleistymässä. Nopeammat ovat tietenkin kalliimpia.
Turvallinen valinta yhteysohjelmaksi on suomenkielinen Internet Explorer. Windows 95:n käyttäjät saavat 3.0- tai 3.01-version ilmaiseksi. Vanhempien järjestelmien käyttäjät joutuvat toistaiseksi tyytymään 2.0-versioon, joka on myös suomennettu.
Toinen erittäin suosittu Internet-selain on Netscape. Sen saa kuitenkin vain muilla skandinavisilla kielillä, mutta ei suomeksi. Explorerin edeltäjä Mosaic on jo käytännöllisesti katsoen kadonnut käytöstä.
Yksityishenkilön on lisäksi hankittava yhteys Internetiin jonkin ns. palveluntarjoajan kautta. Ensikertalaisen kannattanee aluksi vain tutustua tietoverkon moniin mahdollisuuksiin sitoutumatta heti verkkosopimuksiin ja kiinteisiin kuukausimaksuihin.
Teleltä saa pyytämällä "iNET OPEN" -verkkoyhteyspaketin, joka sisältää suomenkielisen Explorer 2.0 -ohjelmiston levykkeellä. Heti yhteyden saannin jälkeen ohjelman voi sitten päivittää 3-versioksi verkon kautta pelkän puhelumaksun hinnalla.
Telen ilmaiseen peruspakettiin kuuluu ohjelmalevykkeen lisäksi helppotajuinen 20-sivuinen kirjanen "Matkalla tiedon valtatiellä" sekä selainohjelman asennusohje.
Jos Telen asiakas haluaa selailuohjelmien ja pankkiyhteyksien lisäksi käyttää myös sähköpostia, oman osoitteen saamiseksi on hankittava maksullinen liittymä tunnuksineen. Elektronisten kirjeiden lähettämiseksi ja vastaanottamiseksi tarvitaan myös sähköpostiohjelma. Tele tarjoaa tarkoitukseen Eudora Light -nimistä englanninkielistä shareware-tuotetta, joka sisältää perustoiminnot.
Windows 95:n käyttäjät eivät itse asiassa tarvitse mitään lisäohjelmaa, vaan he voivat hoitaa sähköpostiliikenteensä itse käyttöjärjestelmään sisältyvällä suomenkielisellä Exchange-postiohjelmalla.
Sähköpostiin liittyessään käyttäjä saa oman e-mail-osoitteen, jolla hänet tavoittaa vaikka maapallon toiselta puolelta. Osoite käsittää kaksi osaa: henkilön nimen tai nimilyhenteen sekä sen palvelimen nimen, johon hänen "postilaatikkonsa" on sijoitettu. Nimen ja palvelimen nimen välissä on aina "kissanhäntä"-merkki (@), joka saadaan aikaan mikron 2-numeronäppäimellä pitämällä AltGr-vaihtonäppäintä painettuna. Osoitteessa ei käytetä isoja kirjaimia eikä sanavälejä, vaan halutuissa kohdin sanat erotetaan toisistaan pisteellä: olavi.kanervisto@kuvalehdet.fi.
Valikkorivi
Työkalurivi
Sijaintirivi
HTML-dokumentti (hypertekstiä ja hyperlinkkejä)
Tilarivi
Windows 95:n tehtäväpalkki
Aktiivinen ikkuna
Otsikkorivi
Pienennyspainike
Suurennuspainike
Lopetuspainike
Explorer-painike
Linkkipainike
Pystyvierityspalki
Yhteystiedot
Modeemin tila
Otsikkorivillä (ylimpänä) näkyy esillä olevan Internet-sivun nimi.
Valikkorivi sisältää kaikki komennot, joilla ohjelmaa käytetään. Valikko avataan napsauttamalla hiiren kohdistimella jotakin sen nimistä, ja varsinainen komento suoritetaan kyseistä komentoriviä napsauttamalla.
Työkalurivillä ovat useimmin käytetyt komennot (jotka kaikki löytyvät myös valikoista). Explorer-ohjelmassa työkalurivin komentovalikoimaa ja painikkeiden järjestystäkin voi muuttaa.
Sijaintirivillä näkyy parhaillaan esillä olevan sivun ns. URL- osoite. Tälle riville vuodaan myös kirjoittaa uusi osoite, johon sen jälkeen voidaan siirtyä painamalla rivinäppäintä (Enter).
Tilarivi näyttää kohdistimella valitun hyperteksti-sivun objektin, esimerkiksi linkitetyn kuvan URL-osoitteen. Palvelinta vaihdettaessa tällä rivillä näkyy tieto siitä, onko yhteys kohteeseen saatu tai muodostumassa, ja kuinka suuri osa sivun sisällöstä on jo kopioitunut koneeseesi. Lukon kuva rivin oikeassa reunassa ilmoittaa, että olet yhteydessä tietosuojattuun palvelimeen, esimerkiksi pankkiin, jolloin tiedot siirtyvät verkon kautta salakirjoitettuina.
Explorer-painike (kilpailevassa Internet-selaimessa tietenkin: Netscape-painike) vie suoraan ohjelmatoimittajan kotisivulle.
Linkki-painike vaihtaa sijaintirivin tilalle painikkeet, joita käyttämällä pääsee ohjelmistovalmistajan valitsemille sivuille.
Yhteystiedot-ikkuna (joka normaalisti pidetään suljettuna ja näkyy siten vain painikkeena alareunan tehtäväpalkissa) kertoo modeemin nopeuden, yhteysajan, palvelimen tyypin ja käytettävän protokollan yms. tietoja. Kuvan yhteys on todellisuudessa luotu halvalla 14.400 bps ns. standardimodeemilla, mutta Explorer ilmoittaa pakatun tiedonsiirron nopeudeksi optimistisesti 57.600 bps.
WWW eli World Wide Web on tarkoittaa sitä Internet-verkon palvelujen osaa, johon kotikäyttäjät voivat tutustua Explorer- ja Netscape-tyyppisillä ns. selainohjelmilla. WWW-palvelimet voivat välittää ns. hypertekstin (HTML) ohella värillistä ja liikkuvaa kuvaa sekä ääntäkin. Mutta Internetistä löytyy myös muita, vähemmän värikkäitä palveluja, kuten Telnet-pääteyhteydet ja Gopher.
TCP/IP: Tieto kulkee Internetissä palvelinkoneiden välillä ikään kuin sähköisellä osoitteella varustettuina kirjekuorina tai paketteina. Tätä tiedonsiirtotapaa eli protokollaa kutsutaan joskus myös asiakas/palvelin-järjestelmäksi.
SLIP ja PPP ovat yhteysohjelmia, jotka mahdolistavat TCP/IP- tiedonsiirron palvelimen ja oman kotimikron välillä modeemin avulla. PPP-yhteyskäytäntöä pidetään hieman SLIPiä kehittyneempänä. Explorer-ohjelmisto osaa myös PPP:n.
URL on Internet-sivun ns. osoite, joka WWW-palvelimissa alkaa poikkeuksetta kirjainyhdistelmällä http://www...
HTML on sivunkuvauskieli, jolla Internetin WWW-sivut eli HTML- dokumentit on koodattu eri tyyppisten tekstien näyttämiseksi ja kuvien esittämiseksi oikeissa kohdissa riippumatta siitä, minkä tyyppisellä kuvaruudulla sivua katsellaan.
Linkki on HTML-dokumenttiin sisältyvä osoiteviittaus johonkin toiseen HTML-dokumenttiin, joka voi sijaita joko samassa palvelimessa tai vaikkapa toisella puolella maapalloa.
Internet-verkko tarjoaa yhteyden yli 275.000 ns. palvelimeen eli monen käyttäjän tietokoneeseen, joissa on julkisia tietosivuja. Tarjolla olevan tekstin määrä on jo kymmeniä miljoonia sivuja.
Tavallinen tiedon tarvitsija ei välttämättä selviydy yksin edes keskisuuren kirjaston kortistojen selaamisesta. Miten sitten maailmanlaajuisesta tietoverkosta voisi löytää haluamansa?
Apua tarjoavat – mitkäpä muut kuin tietokoneet! Internet-verkossa on useita tähän tarkoitukseen erikoistuneita palvelimia eli hakurobotteja, jotka etsivät tarvittavia osoitteita automaattisesti.
Etsintäpalvelut hakuroboteilla ovat toistaiseksi ilmaisia, joten käyttäjälle ei puhelinmaksun lisäksi aiheudu muita kustannuksia. Hakupalvelimien ylläpitäjät rahoittavat toimintaansa mm. myymällä mainostilaa etsintäsivuille.
Hakurobotit löytävät muutamassa sekunnissa ne kymmenet tai tuhannet Internet-sivujen osoitteet, joilta etsittävät hakusanat tai niiden yhdistelmät löytyvät. Miten se pystyy moiseen? Automaattinen lukuohjelma käy määräajoin, jopa viikoittain tutkimassa kaikkien verkossa olevien julkisten palvelimien tietosisällön ja tallentaa kaikki löydetyt sanat sijaintiosoitteineen ns. indeksiin, josta ne löytyvät nopeasti niitä kysyttäessä.
Valtaosa Internetin sisältämästä aineistosta on englanninkielistä. Silti parhaat hakurobotit löytävät uskomattoman paljon suomalaisiakin osoitteita suomenkielisillä hakusanoilla. Sanojen taivutusmuotoja ulkomaiset hakuohjelmat eivät kuitenkaan tunne, joten osoitteet löytyvät vain perusmuodon tai täsmälleen mallin mukaisessa taivutusmuodossa olevan sanan perusteella.
Kotimaisia hakupalvelimia ovat mm. Telen Trampoliini-haku ja Kolumbuksen Kompassi. Kotimaiset koneet ovat virka-aikana valitettavasti olleet kovin ruuhkaisia. Vastauksen saamien kestää usein niin pitkään, että kiireinen käyttäjä ei malta sitä odottaa.
Niin uskomattomalta kuin se tuntuukin, viime aikoina ovat suomenkielisetkin aineistot löytyneet nopeimmin hakuroboteista uusimmalla, suuren Digital-yhtiön AltaVista -palvelimella. Digital väittääkin järjestelmänsä vastaavan päivittäin yli 20 miljoonaan hakupyyntöön!
Ennen AltaVistaa eurooppalaisten tietokantojen hakutulokset olivat hyviä mm. Lycos- ja Yahoo-nimisillä hakupalvelimilla.
Etsittäessä verkosta esimerkiksi "Hyvää Suomesta" -kampanjaan liittyvää aineistoa kirjoittamalla etsintäehdoksi sanat hyvää ja suomesta, saadaan AltaVista-haulla esiin yli 3.000 mahdollista osoitetta. Niihin sisältyvät näet kaikki sivut, joihin sisältyy joko sana "hyvää" tai sana "Suomesta".
Kun sitä vastoin laitetaan lainausmerkit sanaparin ympärille: "Hyvää Suomesta", AltaVista löytää 13 verkko-osoitetta ja kotimainen Ihmemaan haku 17. Näihin sisältyykin kaikki kyseiseen kampanjaan liittyvä Internetissä julkistettu aineisto.
Etsintäpalvelut ovat toistaiseksi ilmaisia, joten käyttäjälle ei puhelinmaksun lisäksi aiheudu muita kustannuksia. Hakupalvelimien ylläpitäjät rahoittavat toimintaansa mm. myymällä mainostilaa etsintäsivuille.
Marraskuussa kuitenkin selvisi sekin, miten Digital aikoo hyötyä maailmanlaajuisesti laadukkaaksi todetusta ohjelmistostaan. Hakurobottiin ilmestyi yrityksen oma mainos, joka tarjosi rajoitetuksi ajaksi ilmaiseen koekäyttöön AltaVista Personal -ohjelmistoa, jonka luvataan luetteloivan ja indeksoiva oman tietokoneesi kiintolevyn sisällön yhtä tehokkaasti kuin Internet-verkossa toimiva versio on järjestellyt satojen tuhansien eri puolilla maailmaa sijaitsevien palvelimien sisällön.
Ohjelmisto ei kuitenkaan ole ikuisesti ilmainen eli freeware eikä myöskään vapaaehtoisesti rekisteröitävissä oleva, ns. shareware- tuote. Kyseessä on vain demo eli esittelyohjelma, joka toimii rajoitetun ajan. Sen jälkeen se on hyödyttömänä hylättävä, ellei kokeilija halua luottokorttinsa numeron ilmoittamalla tilata itselleen oikeaa ohjelmaa käyttöoikeuksineen.
Personal Alta Vista -ohjelmiston ennakkotilausmaksu on 19,95 dollaria eli vain kymmenesosa vastaavien indeksointi- ja hakuohjelmien hinnasta. Hyväksi todettua tuotetta saatetaan näin pystyä myymään satoja tuhansia, jopa miljoonia kappaleita. Internet voi näin muodostua markkinointikanavaksi, jota myöten laadukkaat ohjelmistotuotteet saatetaan suurten asiakasjoukkojen ulottuville ennennäkemättömän edullisiin hintoihin.
Ohjelmiston valmistaja ansaitsee silti hyvin, senhän ei nyt tarvitse huolehtia sen enempää pakkauksista ja käsikirjoista kuin jälleenmyyjien palkkioistakaan.
Internet-osoitteiden listaaminen on useimmiten tarpeetonta, koska verkossa joka tapauksessa liikutaan yleisimmin selväkielisten otsikkorivien perusteella. Osoitteet löytyvät yleensä vaivattomasti joko hakupalvelinten avulla tai palvelinten aloitus- eli kotisivuilta, jotka saattavat sisältää satoja hyödyllisiä osoitteita eli linkkejä muihin palvelimiin.
Kerran löydetyt osoitteet kannattaa tallentaa oman selainohjelman Suosikit-valikkoon, jolloin samat sivut löytyvät helposti uudestaan.
Ainakin seuraavat viisi suomenkielistä osoitetta kannattanee lisätä suosikki-listaan:
http://www.agronet.fi sisältää linkkiosoitteet miltei kaikkiin mahdollisiin maatalouteen liittyviin palvelimiin.
http://www.mmm.fi on Maa- ja metsätalousministeriön kotisivu, jonka kautta löytää mm. viimeisimmät tiedot muuttuneista EU-määräyksistä.
http://www.inet.fi/keskuskatu on Telen kotisivu, josta löytyvät suorat linkit mm. pankkipalveluihin, puhelinnumerotiedotukseen ja työministeriön avointen työpaikkojen luetteloihin.
http://www.eemeli.net tuntee suuren joukon suomalaisten käyttäjien sähköpostiosoitteista.
http://www.fi.msn.com/fi/access/allinone.htm on Microsoftin linkkisivu, jossa ovn valmiit hakuruudut tiedon etsintää varten kuuden tunnetuimman hakurobotin avulla. AltaVistan lisäksi täältä löytyvät myös Excite, Infoseek, Lycos, Magellan ja "kaikkien hakurobottien äiti" Yahoo.
Mahtaisikohan nuorten tuottajien tupaillassa tavatulla mukavalla naapuripitäjän isännällä olla oma tietokone ja sähköpostiosoite? Ja jos olisikin, miten sen saisi helpoimmin selville?
Jos käytät yhteyspalvelimena Telen iNET Openia, aloitussivunasi on todennäköisesti Keskuskatu (http://www.inet.fi/keskuskatu). Tämän kotisivun vasemmassa reunassa sijaitsevassa sinisessä palkissa on joukko painikkeita, mm. Puhelinnumerot sekä Sähköpostiosoitteet.
Napauttamalla hiirellä kyseistä painiketta avautuu Eemeli- sähköpostihaku, joka tuntee suuren osan kotimaisista osoitteista. Kirjoittamalla hakuruutuun etsittävän nimen tai osan siitä ohjelma kertoo tiedon sähköpostiviestissä käytettävästä osoitteesta.
Kannattaa tietenkin myös kokeilla, löytyykö oma osoitteesi jo Eemelin tietokannasta. Jos olet vasta äskettäin aloittanut Internetin käytön, nimeäsi ei välttämättä löydy tästä palvelusta.
Voit kuitenkin itse ilmoittaa ja lisätä oman sähköpostiosoitteesi Eemelin tietokantaan. Ilmoitus on maksuton: näppäilet vain nimesi sekä tunnuksesi ja "lähetät" lomakkeen.
Eemeli sisältää alkeellisen varmistuksen tietojen oikeellisuudesta. Ennen kuin tunnuksesi lisätään valtakunnalliseen tietokantaan, ohjelmisto varmistaa, että ilmoittamasi osoite on oikea lähettämällä antamaasi osoitteeseen sähköpostia. Vasta vastattuasi saamaasi viestiin tietosi lisätään muidenkin saataville.
Sähköpostia voisi verrata poste restante -kirjeeseen: sen perille meno on todennäköistä, mutta aivan täyttä varmuutta siitä ei tietenkään voi olla. Siksi sähköpostin käyttäytymissääntöihin kuuluu, että ilmoitat ensi tilassa vastaanottaneesi viestin.
Internet-verkon kannalta sähköpostiviestin katsotaan toimitetun perille, kun se on saatu tallennetuksi vastaanottajan "postisäkkiin" hänen osoitteessaan määritellyssä palvelimessa. Ellei osoitekonetta löydy Internetistä kohtuullisen ajan kuluessa, posti usein palautuu lähettäjän osoitteeseen merkiksi siitä, että vastaanottajan osoitekoneeseen ei ole saatu yhteyttä.
Perille toimittamaton posti palaa lähettäjälleen varustettuna salaperäisellä merkinnällä "maeler-daemon". Kyseessä ei ole henkilö, vaan yksinkertaisesti robottipalvelin, josta perille saamaton posti palautetaan lähettäjälleen. Tällöin on syytä selvittää, oliko osoite oikein.
On syytä pitää mielessä, että sähköpostiosoitteet ja kotisivujen URL-osoitteet eivät ole sama asia. Sähköpostia ei voi lähettää henkilön www-kotisivun osoitteella, eikä sitä voi lukea katseluohjelmalla, jolla selataan www-sivuja.
Kotisivujen osoitteet alkavat aina kirjainyhdistelmällä http://www... Sähköpostiosoitteet tunnistaa siitä, että ilman vinoviivoja ja sanavälejä kirjoitetun merkkijonon keskivaiheilla on "kissanhäntä" eli @, AltGr+2-näppäimellä kirjoitettava välimerkki erottamassa henkilön ja hänen osoitepalvelimensa nimeä toisistaan.
Sähköpostia saatetaan lähettää myös Macintosh-merkkisiltä
mikroilta sekä postiohjelmista, jotka eivät osaa lähettää ns. skandeja (Ä- ja Ö- kirjaimia) siten, että vastaanottaja saisi ne selväkielisinä kuvaruudulleen. Pisteillä varustetut vokaalimme näkyvät tällöin käsittämättömänä yhtäläisyysmerkin ja ns. heksakoodin muodostamana sekasotkuna.
Monet korkeakoulujen opiskelijat, jotka tietävät sähköpostinsa käyttävän vanhaa ns. UUE-koodausta, ovatkin ottaneet lusikan kauniiseen käteen ja kirjoittavat kiltisti a- ja o-kirjaimet ä:n ja Ö:n asemesta.
Ääkkösongelma vähenee sitä mukaa kun sähköpostin käyttäjät vaihtavat ohjelmistojaan meillä käyttökelpoisinta, ns. MIME-merkkikoodausta soveltaviin versioihin ja poistuu kokonaan vasta, kun kaikki ohjelmistot ovat eurooppalaistuneet.
Käyttökelpoinen keino tämän kömpelyyden kiertämiseksi on varsinaisen sanoman lähettäminen aina sähköpostin liitteenä – mieluimmin ns. yleisessä tekstinkäsittelymuodossa – jolloin sen sisältämät merkit välittyvät aina vastaanottajalle muuttumattomina. Tällä menetelmällä sähköposti siirtää moitteettomasti myös ohjelmatiedostoja ja kuviakin.
Tietotila Oy:n pääsivulle