(C) Olavi Kanervisto & Tietotila Oy 1997

Tekstitiedostovirukset

Tällä palstalla on jo kolmesti käsitelty tietokoneviruksia ja niiden torjuntaa sekä annettu ohjeita tartunnan välttämiseksi. Tammikuussa 1991, 1993 ja 1995 julkaistut tiedot ovat yhä ajanmukaisia ja saatavana myös levykkeellä, joten niitä ei toisteta tässä.

Toisin kuin yleisesti uskotaan, virusten tekeminen ei ole kovin vaikeaa. Kuka tahansa keskinkertainen ohjelmoija pystyy moiseen. Ammattitaidottomia varten on jopa olemassa erityisiä sovelluskehittimiä tarkoitukseen.

Uudet virukset on koodattu yhä ovelammiksi ja vaikeammiksi havaita. Onneksi torjuntaohjelmat ovat pysyneet hyvin perässä – tai oikeastaan askelen edellä. Jokin virustorjuntasovellus pitäisikin kuulua jokaisen uusia ohjelmia imuroivan mikroharrastajan perusvarustukseen.

Makrovirukset ovat uusin uhka

Tietokonevirukset eivät leviä teksti- tai muiden data-tiedostojen eikä sähköpostin mukana. Pelkkää tekstiä ja kuvia voi siis aina kopioida ja käsitellä turvallisesti.

Vain tekstitiedostoja sisältävältä tai tyhjältä korpulta voi saada tartunnan vain käynnistämällä mikron viruslevykkeellä. Ns. käynnistyslohkovirukset pesiytyvät tällöin kiintolevyllesi saastuttaakseen sen jälkeen jokaisen kirjoitussuojaamattoman korpun.

Mutta mitä ovat ns. makrovirukset, joiden nyt sanotaan siirtyvän myös tekstitiedostojen mukana???

Useimmat kirjoitusohjelmien käyttäjät eivät valitettavasti ymmärrä, mitä eroa on tekstitiedostolla ja -dokumentilla ("asiakirjalla"). Suositun Microsoft Word -ohjelman .DOC-tiedostot sisältävät tekstin lisäksi tietoja mm. tulostamisessa tarvittavista kirjasimista (fonteista) sekä tekstiä laadittaessa käytetyistä komentosarjoista eli makroista.

Word-asiakirjaa lähettäessään tekijä ei aina tule ajatelleeksi samalla tiedottavansa vastaanottajalle mm. tekstin laatimiseen kuluneen ajan sekä ohjelman oikean lisenssinhaltijan nimen. (Jos kyseessä on ohjelman luvaton kopio, yksi ainoa sillä tehty dokumentti riittää todisteeksi tekijänoikeusrikoksesta!) Doc-tiedosto sisältää käytettävissä olleet makrot, myös makron muotoon laaditut tietokonevirukset.

Word-ohjelmalla laadittuja tekstejä lähetettäessä ne pitää siis aina tallentaa muuhun kuin "Word-asiakirja" -muotoon. Jos kyseessä on vaikkapa lehtijuttu tai romaanin käsikirjoitus, oikea tallennustapa on "MS-DOS-teksti" eli ns. yleinen tekstinkäsittelymuoto, jota kaikki maailman kirjoitusohjelmat ymmärtävät. Mikäli julkaisuteksti on "valmiiksi taitettu" (eli Wordilla on asemoitu palstat ja kuvat paikoilleen), oikea tallennustapa on RTF (Rich Text Format). Sitä ymmärtävät kaikki muutkin taitto- ja tulostusohjelmat. Word-asiakirjaa sitä vastoin voi lukea vain toisella samanmerkkisellä ohjelmalla. Word 6 ja Word 7 sentään onneksi ymmärtävät toisiaan.

Vaikka Word on lisännyt suosiotaan, se on yhä mm. WordPerfectiä harvinaisempi. WP ei kuitenkaan ole edes itsensä kanssa yhteensopiva: 4-versiot eivät ymmärrä WP5:llä tehtyä tekstiä, eikä WP 5.0/5.1 saa selvää 6-version asiakirjoista. Siksi WP:n käyttäjät ovat jo joutuneet opettelemaan tallennuksen dos- tai RTF-muotoon.

Word-asiakirjaan sisältyvät kaikki sitä luotaessa käytössä ollet makrot – myös viruskoodit, joista tekstin laatija ei tiennyt. Luettaessa tällaista asiakirjaa toisessa mikrossa Word-ohjelmalla virusmakro kopioituu käyttäjän huomaamatta omaan mallitiedostoon ja tämän jälkeen jokaiseen koneessa käsiteltävään Word-asiakirjaan. WordBasic-makrokielen tehoa kuvaa se, että Windows Word -asiakirjojen makrot toimivat myös Macintosh-laitteissa, ja päinvastoin!

WordBasic-makrot ohjelmoidaan suomenkielisin komentosanoin. Siksi suurin osa englanninkielisellä Wordilla laadituista virusmakroista onneksi vain kopioituu asiakirjojen mukana, mutta ne eivät aktivoidu. Viimeisimmät osaavat jo ylittää kielirajatkin.

Muidenkin tehokkaiden tekstinkäsittelyohjelmien, mm. dos-mikroissa yhä suositun VDE:n makrokielellä voi laatia myös viruksen (jonka F-Prot-torjuntaohjelma osaa poistaa; olen itse kokeillut). Tällainen virusmakro ei kuitenkaan koskaan leviä vahingossa ja käyttäjän tietämättä tekstin mukana, vaan se on aina lähetettävä erikseen joko ohjelmakoodina tai erillisenä makrotiedostona.

Miten niistä pääsee eroon?

Torjuntaohjelmien valmistajat ovat ottaneet makrovirukset vakavasti. Asiakirjatiedostotkin tutkitaan nyt virusten varalta.

Kotikäyttäjä voi imuroida Internet-verkosta koneeseensa torjuntaohjelman ns. shareware-version, joka on yksityishenkilölle ilmainen. Pelkästään WordMakro-virusten tunnistamiseksi tarvittava paketti löytyy mm. kotimaisen DataFellows Oy:n palvelimesta verkko-osoitteella ftp://ftp.datafellows.fi/pub/f-prot/wvfix.zip.

Verkosta kopioitavien torjuntaohjelmien käyttöön liittyy yksi käytännön hankaluus. Jos virus on koneen muistissa, kun torjuntaohjelmaa yritetään käynnistää, ohjelma ei pysty sitä poistamaan. Se neuvoo käynnistämään ensin koneen puhtaalta järjestelmälevykkeeltä. Mutta miten käyttäjäparka voi tietää varmasti, onko hänen käynnistyslevykkeensäkään puhdas?

Koska virusten leviämisen estäminen on kaikkien tietokoneen käyttäjien edun mukaista, KM:n lukijat voivat tilata shareware-torjuntaohjelman levykkeellä. Hinta lähetyskuluineen on 50 mk.

Mikropalstan vanhat ohjelmalevykkeet: VDE-kirjoitusohjelman (V.1.81a) asennus/päivitys sekä kaikki tähän mennessä ilmestyneet mikropalstat 1989–96 sisältävä tekstilevyke maksavat tilauksen yhteydessä 20 mk/kpl, kaikki kolme levykettä siis yhteensä 90 mk postikuluineen. Erikseen tilattuina näidenkin korppujen hinta on 50 mk/kpl.

Levyketilaukset voi lähettää postikortilla lehden toimitukseen tai sähköpostitse osoitteella olavi.kanervisto@kuvalehdet.fi.

Takaisin juttuluetteloon

Tietotila Oy:n pääsivulle