Takaisin juttuluetteloon
(C) Olavi Kanervisto & Tietotila Oy 1997
Asun maaseutupitäjässä, jota pirstovat kolmen eri puhelinyhtiön – kahden yksityisen sekä valtakunnallisen Telen aluerajat. Viime vuonna toteutetusta suuntanumerouudistuksesta huolimatta joudun yhä maksamaan kaukopuhelumaksun soittaessani kirkonkylään tai kunnan virastoihin. Faksienkin lähettäminen on yhtä kallista.
50-luvulla lähimpään postitoimistoon oli matkaa 7 kilometriä. Sieltä postinkantaja toi päivittäin polkupyörällä lehdet ja kirjeet kotikylän osuuskauppaan, josta ne saattoi noutaa.
60-luvun alussa kylä sai oman postitoimiston, joka sittemmin siirtyi yksityispuodiksi muuttuneen osuuskaupan yhteyteen.
90-luvulle tultaessa posti lakkautettiin. Kyläkauppaan jäi vain ns. palvelupiste. Maksuliikenteen hoitomahdollisuus siirtyi jälleen 7 kilometrin päähän.
Maaseudun palvelujen heikkenemisestä huolimatta on sentään vielä yksi asia, jossa olen taajama-asukkaiden kanssa tasa-arvoinen: sähköposti. Omalta tietokoneeltani voin lähettää pankkisiirron tai viestin yhtä nopeasti ja yhtä halvalla kuin Helsingissä tai Oulussa asuvat tuttavani, ja saatan jopa saada heiltä vastauksen vielä samalla istumalla.
Tietokoneesta on toki voinut lähettää sanomia toiselle koneelle niin kauan kuin modeemeita on ollut olemassa. Kahden mikron välinen tiedonsiirto edellytti kuitenkin puhelinyhteyttä niiden välillä, mikä monen mielestä tuntui telekopiotakin kömpelömmältä.
Sähköiset "poste restante" -postilaatikot, BBS:t eli boksit toimivat siten, että vastaanottaja käy omalla mikrollaan modeemeitse katsomassa, onko hänelle jätetty viestejä. Boksit eivät Suomessa kuitenkaan vielä 80-luvulla olleet kovin suosittuja.
Internetin nopea yleistyminen muutti kaiken. Nyt suurilla ja lukuisilla pienilläkin yrityksillä sekä sadoilla tuhansilla yksityishenkilöillä on internet-osoite, johon mistä päin maailmaa tahansa voi lähettää sähköpostia "paikallispuhelun hinnalla".
Internet-sähköpostin käyttämiseksi tarvitaan tietokone, modeemi ja yhteysohjelma. Windows 95 -käyttöjärjestelmä sisältää Explorer-selaimen sekä Microsoft Exchange -sähköpostiohjelman, joten muita sovelluksia ei tarvita. Molemmat ohjelmat ovat suomenkielisiä.
Myös Netscape-selaimeen kuuluu nykyisin sähköposti. Muiden Internet-selainten käyttäjät joutuvat hankkimaan erillisen yhteysohjelman (Winsock Trumpet tms.) sekä postiohjelman, kuten yksityiskäyttäjille ilmaisen Eudoran. Kaikki kelpaavat englantia osaaville tarkoitukseensa.
Sähköpostin tietoturvaa voidaan verrata postikorttiin. Perille meno ei ole sataprosenttisen varmaa, ja periaatteessa kuka tahansa tarpeeksi utelias voisi vilkaista viestin sisältöä sen ollessa matkalla.
Sähköpostiviesti voi sisältää vain tekstiä. Uusimmissa ohjelmissa, mm. Exchangessa voidaan käyttää värejä ja jopa erilaisia kirjasimia. Tällaiset tehosteet eivät ehkä kuitenkaan näy vastaanottajan toisenmerkkisellä ohjelmalla.
Kaikissa postiohjelmissa on viestiin kuitenkin mahdollista sisällyttää myös muotoiltua tekstiä, kuvia tai jopa musiikkia ns. liitteenä (englanniksi Attach tai Import). Liitetiedosto siirtyy sellaisenaan myös erimerkkisten postiohjelmien välillä, minkä jälkeen vastaanottaja voi katsella ja vaikka tulostaa liitteenä saapuneen kuvan paperille oman mikronsa kuvankäsittelyohjelmalla.
Jos erikoiskirjasimilla ladottu ja kauniisti asemoitu, kenties kuviakin sisältävä tiedosto halutaan siirtää vastaanottajalle täsmälleen saman näköisenä kuin se näkyy mikron ruudulla, se on tallennettava sähköpostin liitteeksi ns. RTF-muodossa.
Vastaanottaja näkee ja pystyy tulostamaan RTF-tiedoston paperille juuri sellaisena kuin se lähetettiin, vaikka hänellä ei olisi käytössään samannimistä ohjelmaa, millä se laadittiin. (Jos vastaanottajalla ei ole kirjoitusohjelmaa lainkaan, teksti tallennetaan aina ASCII- eli MS-Dos-muotoon.)
Word-ohjelman dokumentti ei ole suositeltava liitteen tallennus- ja siirtomuoto: Word-tiedostot saattavat sisältää ns. makroviruksia (katso KM 1/97, s. 25).
Sähköpostin pitkän historian johdosta vanhimmat järjestelmät ja -ohjelmat osaavat käyttää ainoastaan amerikkalaisia ns. 7-bittisiä aakkosia, joihin Å-, Ä- ja Ö-merkit eivät sisälly. Jos sinulle on lähetetty vaikkapa viesti "Älä tee tätä työtä", saatat nähdä postiohjelmasi ruudulla joko "[l{ tee t{t{ ty¦t{" (7-bittinen), "—l_ tee t_t_ ty÷t_" (ANSI-teksti), "Çlè tee tètè tyÜtè" (Macintosh-merkkijärjestelmä) tai "=C4l=E4 tee t=E4t=E4 ty=F6t=E4" (MIME-koodaus). Vika on tällöin siinä, että lähettäjällä on käytössään kovin vanha tai epäyhteensopiva ohjelma.
Ongelma kierretään lähettämällä kaikki tekstit aina liitteinä (joko ASCII- tai RTF-muotoisina). Kaikki järjestelmät onneksi osaavat siirtää ne sellaisenaan.
Olen kirjoitellut tätä maaseutuyrittäjän atk-palstaa jo kahdeksan vuotta. Aika moni lukija on hankkinut ensimmäisen mikronsa vasta tällä vuosikymmenellä, ja silloin tällöin joku kysyy, mistä voisi lukea vanhoja mikropalstoja.
Kaikille eilispäivän ohjelmista ja tietotekniikasta kiinnostuneille olen vuosittain täydentänyt arkistotietokantaa, jossa ovat mukana kaikkien siihen mennessä julkaistujen palstojen tekstit. Näin on tarkoitus tehdä tänäkin vuonna.
Mutta korppujen lähetteleminen kirjekuoressa alkaa tuntua vanhanaikaiselta. Siksi tästedes lähetän mikropalstojen tekstit selailu- ja etsintäohjelmineen sähköpostitse. Pakkaus- ja siirtotekniikan testaamiseksi 20 ensimmäistä tilaajaa saavat tietokannan ilmaiseksi (korpuista on peritty 50 mk käsittely- ja lähetyskuluja).
Mikropalsta-arkiston lähetän paluupostissa kiitokseksi myös kaikille niille, jotka sähköpostittavat palautetta, kysymyksiä tai ehdotuksia sen sisällöstä. Internet-sähköpostiosoitteeni on olavi.kanervisto@kuvalehdet.fi.
Tietotila Oy:n pääsivulle