Takaisin juttuluetteloon
(C) Olavi Kanervisto & Tietotila Oy 1997
Hankin ensimmäisen tekstinkäsittelylaitteeni vuonna 1984. Akkukäyttöinen Microwriter painoi 750 grammaa ja mahtui päällystakin taskuun. Laite toimi akulla, kuvaruuduksi kelpasi tavallinen televisio, ja koko komeus suomenkielisine ohjelmineen maksoi noin 5.000 mk.
Pari vuotta tämän jälkeen puuhastelin jo työpaikallani pc-mikrojen kimpussa. 8088-prosessorilla ja 360 kB:n lerppuasemilla varustetut laitteet maksoivat lähes 20.000 markkaa ja 5 tai 10 megatavun (!) kiintolevystä joutui pulittamaan vielä 5.000 markkaa lisää. 1200-baudinen Nokian modeemi maksoi 3.600 mk, ja yksinkertaisimmatkin ohjelmat tuhansia markkoja.
Hinnat laskivat, ja 9 vuotta sitten ostin ensimmäisen oman kotitietokoneen. IBM AT, jossa oli 80286-prosessori ja 0,5 MB työmuistia, 30 megatavun kiintolevy ja EGA-näyttö, maksoi tuolloin 13.200 markkaa. 1200-baudinen modeemi yhteysohjelmineen maksoi 1.200 mk.
Kiintolevyttömän perus-pc:n olisi tuolloin saanut noin 6.000 markalla.
IBM oli onneton valinta. Sen 720 kB:n korppuasemaa ei ollut mahdollista vaihtaa 1,4-megaiseen, 512 kB:n RAM-muistia emolevyllä ei voinut laajentaa, ja näytönohjaimen muistin kasvattaminen käyttökelpoiseksi olisi maksanut mansikoita.
Niinpä jo vuonna 1991 jouduin uusimaan laitteistoni. Riihimäellä kokoonpantu Sunlogix 386-prosessorein, 4 MB:n työmuistein, lerppu- ja korppuasemin sekä 80 MB:n kiintolevyin maksoi 12.500 markkaa.
Sunlogix-mikron RAM-muisti on sittemmin laajennettu 8 megatavuun ja siihen on asennettu toinen kiintolevy. Niinpä se on edelleen täydessä työkunnossa. Tällä toimivat edelleen kirjanpitoni ja sähköpostini, ja sillä on mm. kuvitettu sekä tulostettu kirjapainoa varten 175-sivuinen omakustannekirja.
Windows 95:n beta-versioita en uskaltanut kokeilla tällä päivittäisessä käytössä olleella mikrollani, vaan vuonna 1995 hankin testikoneeksi tehokkaamman laitteen. Compaq Presario 486:n romppuasemineen, 8 MB:n työmuisteineen ja 420 MB:n kiintolevyineen sai 5.995 markan tarjoushintaan.
Tällä laitteella tein ensimmäiset Internet-kokeiluni Telen ilmaisen "iNET OPEN"-yhteysohjelman avulla, kuten kymmenet tuhannet muutkin suomalaiset. Käytän yhä tietoverkkoa niin harvoin, että en ole vieläkään raatsinut hankkia kuukausimaksullista liittymää.
Compaqin tarjouspaketin hinta ja laatu olivat kohdallaan, vaikka pikku yhteensopivuusongelmia ilmenikin. Erityisen ärsyttävä on Compaqin tyyli työntää joka paikkaan omia, standardista poikkeavia käyttöliittymiään, joiden poistamiseen kuluu aikaa ja vaivaa.
Kun uuden koneen ostaja aina maksaa myös käyttöjärjestelmästä, mielestäni Windows 95 pitäisi saada korpuilla tai CD-romppuna sen sijaan, että Compaqin ostaja saa pelkän lisenssiasiakirjan ja joutuu ensi töikseen ostamaan, kopioimaan ja tarralaputtamaan liki 30 järjestelmälevykettä.
486-mikron hidas romppuasema ja näytönohjain haittaavat hieman multimediaohjelmien, kuten CD-hakuteosten käyttöä. Kun isojen pakettiohjelmistojen testailu lisäksi saa suurenkin kiintolevyn täyttymään, päätin lopulta hankkia Pentium-laitteen sekä nopeamman modeemin. Vanha 486 kun sentään kelpaa vielä tyttärelle yliopisto-opintoihin.
Hintavertailun voitti Sunlogix, joka tarjosi kesäkuussa 16-megaista Pentium-laitetta 1,2 gigan kiintolevyin, äänikortein, romppuasemin ja Windows95-näppäimistöin 5.990 markalla.
Jo kurkistus kotelon taakse osoitti, että yhteensopivuusongelmia ei tulisi. Laite on koottu standardiosista jopa niin, että näppäimistön liitin on yhä vanhaa, isompaa mallia ja hiiri kytketään 9-piikkiseen COM1-sarjaväylään. Olenkin suivautunut mikroihin, joissa näppäimistö ja hiiri käyttävät samanlaista pientä, pyöreää liitintä. Niiden kytkeminen konetta kääntämättä on hankalaa varsinkin, kun ne menevät helposti väärin päin.
Sunlogixin 15-tuumainen kuvaruutu saa sähkön minitorni-mallisen keskusyksikön takaseinästä, joten yhdistelmä varaa vain yhden pistorasian. Kytkemisen helppouden varmistavat vielä selkeät suomenkieliset tarrat, joilla peliohjaimen, kuvaruudun, kirjoittimen jne. liittimet on merkitty.
Kun tilasin myös 33.600 bps faksimodeemin, minulta kysyttiin, mihin väylään haluan sen liitettäväksi. Niinpä myös ikivanha TOTI-yhteysohjelmani, joka ei olisi pystynyt käyttämään COM3- tai COM4-väyläosoitteita, toimi heti ilman peruslaitteen COM2-liittimen disablointia eli konstikasta ohjelmallista irti kytkemistä laitteen setup-ohjelmalla. Tällaista palvelua ei aina saa, jos ostaa mikronsa itsepalveluhallista!
Kaikki vanhatkin sovellukset toimivat ongelmitta sen jälkeen, kun Windows95:n DOS-koodisivu 850 oli vaihdettu 437:ksi CHANGECP-ohjelmalla. Jostakin syystä Windows95-asennus valitsee Suomessa tuon kanadanranskan merkkivalikoiman DOS-standardisivun 437 sijasta. Mikäli maa-asetukseksi valitaan Ruotsi, näppäimistö ja merkkivalikoima tulevat oikein, mutta päiväys näytetään "takaperin".
Mutta onko tietokoneen uusimisessa kolmen vuoden välein mitään järkeä?
Uusi Pentium-mikroni on toki kaikin puolin mukava multimedialaite, joka sopii hyvin Internetissä surffailuun, musiikin kuunteluun ja vaikkapa uusimpien pelien pelaamiseen. Silti vanha 386-laitteeni ei pääse vielä eläkkeelle: nyt sen levytila riittää vielä pitkään kirjanpito- ja tietokantaohjelmille. Uuden prosessorin nelinkertaisesta nopeudesta kun ei ole mainittavaa hyötyä vanhoille, jo ennestäänkin nopeille ja luotettaville DOS-ohjelmille.
Tietotila Oy:n pääsivulle