© Olavi Kanervisto & Tietotila Oy 1999

€uroaikaan

Jos olet hankkinut äskettäin uuden tietokoneen tai näppäimistön, olet ehkä todennut sen muuttuneen hieman entisestä: E-kirjainnäppäimen alakulmaan on ilmestynyt euro-valuuttasymboli [€].

Sen sijainnista käyttäjän pitäisi osata päätellä, että merkki kirjoitetaan käyttämällä samaa vaihtonäppäintä [AltGr], jonka avulla 3-näppäimellä saadaan aikaan punnan ja 4-näppäimellä dollarin merkit.

Mutta jos kokeilit asiaa, huomasit heti, että mitään ei tapahdukaan. Uuden merkin maalaaminen näppäinhattuun ei ole muuttanut tietokoneesi käyttöjärjestelmän kykyjä tässä suhteessa.

Mikäli käyttöjärjestelmäsi on Windows 98 ja olet sattunut hankkimaan kirjoitusohjelmaksi uuden Microsoft Word 97 SR-1 -version, sen käyttöohjeissa neuvotaan kirjoittamaan euron merkki AltGr+E-näppäinyhdistelmällä. Toisaalla Windowsin ohjeissa mainitaan Euron näppäilystandardiksi Ctrl+Alt+5.

Jos käytössä siis on Word-ohjelman uusin versio, kumpi tahansa näppäinyhdistelmä saa aikaan kuvaruudulla ja kirjoittimella toimivan euro-merkin.

Mutta siihen ylimainostettu "euro-yhteensopivuus" sitten loppuukin. Tallennettuasi tekstin Word-dokumenttina ja katsellessasi sitä sen jälkeen samassa tai eri laitteessa esimerkiksi Microsoftin WordViewerillä tai vaikkapa WordPad-teksturilla näet merkin tilalla jotakin muuta.

Myös tallennettaessa teksti ohjeiden mukaisesti yleiseen tekstinkäsittelymuotoon, html-tiedostoksi tai vaikkapa rtf-muotoon euron merkki muuttuu. Vastaanottaja saattaa nähdä merkin tilalla käytetystä ohjelmasta riippuen esimerkiksi sediljillä varustetun ison Ç-kirjaimen.

Veikkaanpa, että tämä pieni, käyttöjärjestelmästä puuttuva merkki aiheuttaa vielä monta turhaa päänsärkyä ohjelmien laatijoille ja käyttäjillekin.

Pc-tietokoneiden ns. 8-bittisen eli vain 255 erilaista symbolia mahdollistavan merkkijärjestelmän kehitti aikoinaan IBM:lle tuolloin vielä köyhä nuorukainen Bill Gates, joka ei ilmeisesti ollut päässyt ajoissa näkemään maailmaa sen vertaa, että olisi oivaltanut maailmassa olevan muitakin kieliä kuin englanti.

Ilmeisesti myöskään IBM ei tuolloin täysin tajunnut, että pieniä tietokoneita saatettaisiin tarvita englanninkielisen maailman ulkopuolellakin. Niinpä pc:n 255 merkin järjestelmään sisällytettiin kaiken maailman kehys- ja muita koristelumerkkejä, mutta osa muissa kielissä välttämättömistä perusaakkosista unohdettiin kokonaan.

Järjestelmää yritettiin sittemmin paikkailla laatimalla eri maita ja kieliä varten erilaisia merkkivalikoimia. Tästä aiheutuu lukuisia hankaluuksia.

Erikielisellä DOS-järjestelmällä laadittujen tiedostojen erikoismerkit mm. vaihtuvat toisiksi, kun teksti siirretään muuhun maahan kuin missä se on laadittu.

Microsoft-yhtiön ymmärtämättömyyden tai huolimattomuuden vuoksi mm. Windows 95:n sisällä toimiva DOS-koodisivu on erilainen Suomessa ja Ruotsissa, vaikka käytettävät aakkoset ovat samat.

Ruotsissa käytetään yhä ongelmattominta perusmerkistöä 437, mutta Suomessa myytäviin laitteisiin ladataan kanadanranskan koodisivu 850, ellei mikron ostaja ymmärrä käyttöjärjestelmää asentaessaan vaihtaa tätä valintaa (Windowsiin sisältyvällä changecp-ohjelmalla).

Hölmöyden huippuna Windows 98 -päivitys vaihtaa oikein asennetunkin 437-koodisivun tilalle tuon Suomessa tarpeettoman 850-merkistön, minkä jälkeen myös edellisen järjestelmän aikana oikein tallennetut tiedostot alkavat näkyä virheellisesti!

Turha kai mainitakaan, että euron merkkiä ei sijoiteta edes eurooppalaisten kielten DOS-koodisivuille – "euro-yhteensopivuus" rajoittuu Windows-ohjelmiin.

Vaikka euro-symboli ei Windowsissakaan siirry virheettömästi eri ohjelmien välillä eikä oman tietokoneen ulkopuolelle, kuvaruudulla oikein näkyvät merkit pystytään ainakin tulostamaan oikein paperille jokaisella Windowsissa määritellyllä kirjoittimella.

Euron lisäämisestä DOS-koodisivuihin ei olisi hyötyä, koska vanhat kirjoittimet eivät kuitenkaan osaisi sitä tulostaa niihin sisäänrakennettujen vanhojen DOS-437 tai 850 -merkkitaulukoiden vuoksi.

Windows-ohjelmat toimivat tältä osin eri tavoin lähettäen merkit kirjoittimelle valmiina grafiikkana, jonka tulostus ei riipu kirjoittimen tuntemasta merkkivalikoimasta.

Miten euro taipuu?

Kielitoimisto on jo ehättänyt paheksumaan tulevien seteliemme ja kolikoittemme kieltä. Ensi vuosituhannen maksuvälineissähän lukee mm. 100 euro ja 50 eurocent, vaikka pitäisi tietenkin olla 100 euroa ja 50 senttiä.

Mikään ei kuitenkaan estä meitä kirjoittamasta suomen kieltä oikein.

Euro on onneksi lyhyt, kätevä ja suomen kielen sääntöjen mukaisesti taipuva sana. Jos kirjoitusohjelma ei tunne euron symbolia, valuutan yksikkö voidaan tarvittaessa aina lyhentää pienellä e-kirjaimella: 100 e.

Nähtäväksi jää, lyhennetäänkö myös sentti kielitoimiston ehdottamalla tavalla (snt), vai käytetäänkö useimpiin merkistöihin sisältyvää dollarin samannimisten sadasosien symbolimerkkiä ¢. Sehän löytyy kaikista kirjoitusohjelmista ainakin numerokoodilla 155 (siis pitämällä Alt-vaihtonäppäintä pohjassa ja näppäilemällä oikean reunan numerosormiolla peräkkäin numerot 1, 5 ja 5).

EUR-lyhenteen käyttö on rajattava pankkien virkakieleen – siis siihen byrokratiaan, joka käyttää nykyisestä valuutastamme lyhennettä FIM.

Europäivitykset tiliohjelmiin

Ainakin yksi Työtehoseuran viime vuonna listaamista kirjanpito-ohjelmista on ilmoittanut jo nyt olevansa euro-valmis.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että eurokerroin 5,94573 on lisätty kiinteäksi osaksi ohjelmaa. Siten kummassa tahansa valuutassa tehdyt kirjaukset saadaan tiliyhteenvetoja varten yhteismitallisiksi yksinkertaisesti ilmoittamalla, missä valuutassa kukin summa on syötetty.

Taulukkolaskimella tai tietokantaohjelmalla itse laadituissa kirjanpitosovelluksissa riittänee tilinpäätöksen muuntaminen mainitulla kertoimella uuteen yksikköön tilivaluutan vaihtuessa.

Saapa nähdä, paljonko vanhojen kirjanpito-ohjelmien valmistajat aikovat rokottaa ylläpitosopimusasiakkaitaan näistä euro-päivityksistä.

Takaisin juttuluetteloon

Tietotila Oy:n pääsivulle