© Olavi Kanervisto & Tietotila Oy 1999

Atk, EU ja hyvä hallintomenettely

Tietotekniikan, kuten internetin hyväksikäyttö lisää kansalaisten mahdollisuuksia saada tietoa omaan elämäänsä ja oikeuksiinsa vaikuttavista säädöksistä, viranomaisten päätöksistä ja valtiovallan tekemistä sopimuksista. Ainakin periaatteessa.

Suomen jäsenyys Euroopan unionissa ei ole vähentänyt Suomen kansalaisen oikeutta asioida myös EU-asioita hoitavien viranomaisten kanssa omalla äidinkielellään. Siis periaatteessa.

Hallitus päätti 20. elokuuta 1998 EU:lle lähetettävän ns. Natura 2000 -verkoston Suomen ehdotuksen sisällöstä. Päätökseen liittyi CD-ROM-tietolevylle tallennettu tietokanta sen piiriin kuuluvista 1.440 luonnonsuojelualueesta. Tietokanta on osa tätä asiakirjaa ja siten yhtä lailla julkinen kuin Suomen hakemus. Periaatteessa.

Natura-päätös siihen liittyvine 13.480 muistutuksineen ja yli 6.000 jatkohuomautuksineen on yhä osin kiistanalainen asiakirja. Sen määräämät maankäyttörajoitukset ovat jo voimassa siitä huolimatta, että tuhatmäärin valituksia odottaa yhä ratkaisuaan korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Monen näitä KHO-valituksia rustanneen mielestä oli turhauttavaa, että muistutusten tekoaikaan ei vieraskielisten EU-lomakkeiden täyttämisestä ollut saatavilla edes suomenkielisiä ohjeita, joista olisi käynyt ilmi alueen EU-kriteerein määritelty ns. ensisijainen luontotyyppi. Myös uhanalaisten kasvi- ja eläinlajien nimiä jouduttiin omatoimisesti käännättämään englannista ja latinasta suomeksi.

Kun viralliset suomennokset Natura 2000 -luontotyypeistä ja direktiivin mukaisista lajeista lopulta saatiin, ne "julkistettiin" mm. Ympäristöministeriön internet-sivuilla "wp-tekstitiedostoina". Linkit eivät kuitenkaan aukea sen paremmin WordPerfect 4.2:lla, 5.0:lla kuin Wp 5.2 for Windowsillakaan, saati millään internet-selainohjelmalla.

Tiedostot osoittautuivat WordPerfect 6.1 -muotoisiksi dokumenteiksi, joiden avaaminen edellyttää erityistaitoja tai esimerkiksi Corel Office 8.0 -ohjelmiston ostamista.

Asiakirjojen julkisuus ei toteutune hyvän hallintotavan mukaisesti silloin, kun viranomainen tallentaa tekstin tietoverkkoon muodossa, josta voi saada selvää ainoastaan tietyn merkkisellä ohjelmalla. Jopa WordPerfect 6.1:llä olisi teksti voitu aivan yhtä vaivattomasti tallentaa selväkielisenä kuin jättää se "vahingossa" teksturin sisäiseen koodimuotoon.

Vai onko kalliiden, alan standardeista poikkeavien tekstinkäsittelyohjelmien markkinointi näin kovaa leikkiä?

Omituiselta tuntuu sekin, että Natura-päätöksestä valittaneet henkilöt eivät ole edes asianosaisina päässeet tutustumaan "julkiseen" Natura-tietokantaan edes omistamiaan alueita koskevalta osalta.

Maanomistaja, jonka alueita on erittäin kiistanalaisin perustein (väärin "tunnistettuja" kasvilajeja yms.) asetettu toimenpidekieltoon Natura-ehdotuksen vuoksi, ei vielä viisi kuukautta Suomen ehdotuksen jättämisen jälkeen ollut saanut nähdäkseen tätä valtiosopimusta, jonka nojalla häntä jo estetään käyttämästä aluettaan elinkeinotoiminnassaan.

– Millainen rangaistus mahtaa uhata kansalaista, jonka tontilta ei löydykään direktiivin sinne määrittämää kasvilajia?

Kun julkiseen asiakirjaan liittyy ns. tekninen tallenne, viranomaisen olisi huolehdittava sen käsittelemiseksi tarvittavan apuvälineen, kuten mikrofilmin lukulaitteen varaamisesta tarvitsevien käyttöön. Valtioneuvoston arkistossa ei yleisön käyttöön ole varattu tietokonetta, jolla kyseiseen tietokantaan pääsisi tutustumaan. Kyseistä CD-ROM-levyä tai sen kopiota ei ole suostuttu myöskään lainaamaan asiakkaan omalla tietokoneella tarkasteltavaksi.

Missään vaiheessa kukaan ei ole kiistänyt, etteikö Natura 2000 -tietokanta 20.8.1998 olisi osa Suomen hallituksen ja EU:n välistä asiakirjaa ja sellaisena asiakirjojen julkisuudesta säädetyn lain nojalla yhtä lailla julkinen kuin paperille painettu pääasiakirja. Alkuperäistä CD-ROM-levyä tai sen kopiota vain ei saa nähdäkseen.

Ympäristöviranomaisten atk-väen ja juristien tarjoilemat verukkeet poikkeavat toisistaan.

Tietokoneihmisten mielestä tietokantaa ei voida luovuttaa sähköisessä muodossa kyseisen ohjelman omistavan yhtiön tekijänoikeuksien vuoksi.

Oikeustieteellisen näkemyksen mukaan lain tarkoittama "tietokanta" ei olekaan tietokanta, vaan sen tuloste, joka sekin on julkinen vain osittain.

Se osa Natura-asiakirjaa, jossa viitataan uhanalaisiin eläimiin tai kasveihin, pidetään salassa luonnonsuojelulain nojalla. Jos näet ympäristöterroristit ja muut alan "aktivistit" saisivat vihiä liito-oravien ja upossarpioiden esiintymisalueista, ne epäilemättä bongattaisiin, tallottaisiin ja säikyteltäisiin lopullisesti lajipuuttoon. Eihän EU edes ehtisi hankkia haulikkomiehiä näitä kaikkia vahtimaan.

Mikään viranomainen ei ole kiistänyt, etteikö Natura 2000 -tietokanta olisi yleisten asiakirjojen julkisuudesta annetun lain tarkoittama tekninen tallenne ja sellaisenaan kokonaan julkinen. Mutta vaikka koko tietokanta siis mahtuu yhdelle 10 markan hintaiselle rompulle, ainoastaan sen paperitulosteesta saa kopioita. Näin aineiston hinnaksi muodostuu yli 100.000 markkaa.

Eräs aikakauslehti julkaisi tammikuun numeronsa liitteenä näköispainoksen Itä-Karjalan kartasta vuodelta 1941. Mukana olivat Karhumäki, Sortavala, Äänislinna sekä kaikki ns. luovutetut alueet. Lehden numero myytiin loppuun ennätysajassa, ja kartasta jouduttiin ottamaan vielä lisäpainoskin.

Mitä tekemistä tällä on Natura 2000 -asiakirjan kanssa? Ei tietenkään mitään. Paitsi että kummassakin tapauksessa on kyseessä alue, joka vastaa noin 12 prosenttia valtakunnan pinta-alasta, ja entiset omistajat käyttävät niistä puhuttaessa mieluummin "anastetut" kuin "luovutetut" -sanaa.

Ainakin minä ostaisin lehden irtonumeron, jonka kylkiäisenä saisi Natura 2000 -tietokannan tiedot sisältävän CD-ROM-tallenteen. Viime vuoden lopulla ostin yhden tietokonelehdenkin ainoastaan siksi, että sen mukana sai ilmaiseksi Linux-käyttöjärjestelmän sisältävän rompun. Mutta tästä asiasta enemmän ensi numerossa.

Takaisin juttuluetteloon

Tietotila Oy:n pääsivulle