© Olavi Kanervisto & Tietotila Oy 1999

Windowsin vaihtoehdot

Tunnen muita käyttöjärjestelmiä vain pintapuolisesti. Linuxia en ollut itse edes kokeillut, ennen kuin sain erään ulkomaisen tietokonelehden mukana rompun, jolla tämä ilmainen ohjelmisto oli mukana.

70-luvun kotitietokoneissa oli merkkikohtaiset systeemit, joista suosituimmat olivat Apple, Commodore ja Sinclair.

Ensimmäinen useamman eri valmistajan käyttöön ottama järjestelmä oli Digital Researchin CP/M. 8-bittisyys rajoitti keskusmuistin koon 64 kilotavuun. Eivät tuohon aikaan saatavilla olleet valmisohjelmat tosin enempää kaivanneetkaan.

IBM:n aloittaessa 80-luvun alussa pc-mikrojen valmistuksen se tilasi pieneltä Microsoft-ohjelmatalolta niihin käyttöjärjestelmän. PC-DOS 1.0 toimi 64 kilotavun keskusmuistissa, mutta mahdollisti muistin kasvattamisen jopa kymmenkertaiseksi. 640 tai 736 kilotavun rajan ylittäminen sitä vastoin vaati vippaskonsteja.

Microsoft kehitti myös suurempien toimistotietokoneiden Unix-käyttöjärjestelmästä oman Xenix-versionsa, joka ei saavuttanut mainittavaa menestystä.

Kun Apple esitteli vuonna 1984 ensimmäisen Macintosh-tietokoneen, Microsoft tarjosi pian sillekin sopivia ohjelmointikieliä sekä valmisohjelmia, kuten Multiplan-taulukkolaskimen. Nykyisin mm. Word- ja Excel-ohjelmista on saatavana myös Mac-versiot.

Mac-OS oli ensimmäinen ns. graafisen käyttöliittymän sisältävä järjestelmä. Se vaati näppäimistön lisäksi toisenkin hallintalaitteen, ns. hiiren. Vuonna 1985 myös Microsoft julkisti oman hiirikäyttöisen työpöytänsä, joka sai nimen Windows 1.0. Vasta 3.0-versio vuonna 1990 löi itsensä läpi.

Microsoft ja IBM kehittivät yhdessä myös OS/2-nimistä käyttöjärjestelmää, josta piti tulla DOS/Windows -yhdistelmää luotettavampi. Yrityksiltä menivät kuitenkin sukset ristiin, ja IBM jatkoi lopulta yksin OS/2:n kehittämistä Microsoftin jatkaessa Windows-raiteella.

Ensimmäiset Macintoshit eivät olleet kovin luotettavia: systeemi saattoi kaatua monta kertaa päivässä ilman syytä järjestelmän näyttäessä vain hieman ennen sammahtamistaan pommin kuvaa: "Macci pommittaa". Kun käyttäjät näyttivät pitävän systeemin toistuvaa kaatuilemista hyväksyttävänä, ei Windowsistakaan tarvinnut tehdä sen parempaa.

OS/2 luotiin selvästi Windowsia vakaammaksi järjestelmäksi. Mutta IBM ei 90-luvun alussa osannut viehättää pienasiakkaita, eikä se menestynyt markkinoilla.

Nykyisen monopolistisen asemansa turvin Microsoft on nostanut toimisto-ohjelmiensa hintoja ja käyttänyt sopimattomiakin keinoja kilpailijoiden kukistamiseksi. Vaikka Windowsissa muhii virheitä, joita ei ohjelmien salaisen lähdekoodin vuoksi pystytä paikallistamaan saati korjaamaan, Microsoft-käyttöjärjestelmille ei käytännössä ole juuri vaihtoehtoja. Jokainen uuden pc:n ostaja joutuu maksamaan myös Windowsista, vaikka ei edes aikoisi sitä käyttää. Suuret valmistajat saavat näet alennusta sitouduttuaan myymään Microsoftin järjestelmän jokaiseen uuden koneen mukana. Vain pienet tehtaat saattavat yhä myydä laitteen myös ilman käyttöjärjestelmää, jos ostajalla on sellainen omasta takaa.

* * *

Suomalaissyntyisen Linus Torvaldsin opiskeluvuosinaan alulle panemalla Linux-käyttöjärjestelmällä arvioidaan olevan jo yli kymmenen miljoonaa käyttäjää. Ohjelmisto on yhä ilmainen, ja sen lähdekoodi on julkinen. Jokainen Unix-ohjelmointia osaava voi siten räätälöidä oman Linuxinsa juuri sellaiseksi kuin haluaa.

Linuxin voi imuroida ilmaiseksi mm. internetistä, mutta rompulla kaupasta ostettaessa Linux maksaa versiosta riippuen 200–400 markkaa.

Linuxin myyntiversiot poikkeavat toisistaan asennusapuohjelmien, helppokäyttöisyyden, ohjekirjojen ja mukana tulevien valmisohjelmien määrän osalta. Suosituimmat Linux-paketit myydään nimillä Red Hat, Caldera, Slackvare, SuSe ja Debian. Viime vuoden lopulla saatiin lopulta markkinoille myös suomenkielinen versio SOT-Linux.

Käytän ohjelmista omakielisiä versioita aina, kun sellainen on tarjolla. Siksi päädyin valitsemaan kotimaisen Linux-paketin.

Suomen Ohjelmistotyön SOT-Linux sisältää 4 CD-ROM-levyä sekä 330- sivuisen käyttöoppaan. Ensimmäisellä rompulla on itse Linux asennusohjelmineen, muilla lähdekoodit sekä joukko Linux-ohjelmia.

Graafinen käyttöliittymä KDE, joka myös on suomenkielinen, lisää Linuxiin suuresti Windowsia muistuttavan hiirikäyttöisen työpöydän kuvakkeineen, näytönsäästäjineen ja tehtäväpalkkeineen.

SOT-Linux sisältää myös StarOffice 5.0 -toimisto-ohjelmiston, joka on Microsoft Officen todellinen vaihtoehto. Olen aikaisemmin käyttänyt jo StarOfficen Windows-versiota, ja totesin sen toimivan Linux-ympäristössä täysin samalla tavalla. Tämä kotikäyttäjälle ilmainen paketti sisältää teksturin, taulukkolaskimen, kalenterin, grafiikkaohjelman, osoitekortiston, sähköpostiohjelman, faksiohjelman sekä internet-julkaisuohjelman, toistaiseksi englanninkielisinä.

Linuxia asentaessani totesin, että sen asennus ei ole vasta-alkajalle ainakaan helpompaa kuin Microsoftin käyttöjärjestelmien. Itse asiassa 15 vuoden mikrotietokonekokemuksesta ei ollut mitään apua, vaan kaikki oli pakko opetella seikkaperäisen ja onneksi johdonmukaisen käyttöoppaan avulla.

Mutta lopulta sain Linuxin asennetuksi samalle levylle, jossa on jo Windows 98. Linuxin aloitusohjelma Lilo antaa mahdollisuuden valita, käynnistetäänkö DOS(Windows)-järjestelmä vai Linux, ja Linuxin StarOffice osaa käyttää myös Windows-osiossa sijaitsevia työtiedostoja.

Linuxilla, KDE:llä, StarOfficella ja muilla Linux-valmisohjelmilla pystyy hoitelemaan kaikki pienyrityksen toimistotyöt. Windows kannattaa silti säilyttää maatalousohjelmien sekä tietokonepelien vuoksi; niitä on tarjolla suurempi valikoima Windows- kuin Linux-järjestelmälle.