© Olavi Kanervisto & Tietotila Oy 1999

Töyssyjä tiedon valtatiellä

"Olen käyttänyt internet-tietoverkkoa vuosikausia. Tietokoneeni on vaihdettu tehokkaampaan ja modeemini nopeampaan, ja selainohjelmanikin on useita kertoja päivitetty uuteen versioon.

Silti tuntuu siltä, että verkkosivut siirtyvät koneelleni aina vain hitaammin, linkit toimivat entistä kehnommin ja saan yhä useammin ’error in java script’ -tyyppisiä virheilmoituksia. Mistä tämä voi johtua?"

Samat asiat askarruttavat monia internetin käyttäjiä. Mistä siis johtuu, että vaikka laitteet ovat entistä tehokkaampia ja verkon välityskykykin on monikymmenkertaistunut, sivut piirtyvät kuvaruudulle yhä hitaammin tai eivät avaudu ollenkaan? Tai ne sisältävät sisäkkäisiä kehyksiä, joihin ei mahdu juuri mitään ja joista ei koskaan tiedä, mihin ikkunaan seuraava linkki sattuu avautumaan.

Vika ei ole tietoverkossa tai käyttäjän laitteissa ja ohjelmissa! Osa internet-aineiston tuottajista vain näyttää kokonaan unohtaneen tietoverkon alkuperäisen toiminta-ajatuksen kaikille avoimena tiedon valtatienä. Eräät verkkosivujen laatijat toimivat kuin vuoden 1971 hallituksen ajokortiton liikenneministeri: kun liikenne teillä ja kaduilla sujui liian hyvin, piti keksiä betoniporsaita ja töyssyjä sitä hidastamaan.

Selainsodan seuraukset

Netscapesta tuli pian internetin käyttäjien suosikkiselain. Microsoft joutui kiireessä ostamaan sen kilpailijan (Mosaic), josta se sitten kehitti oman Internet Explorer -ohjelmansa.

Kilpailussa käyttäjien suosiosta ei kaihdettu keinoja. Kumpikin valmistaja alkoi lisätä selaimensa "osaamiin" asioihin alkuperäiseen HTML-standardiin kuulumattomia jippoja, jotka toimisivat ainoastaan "oikealla" ohjelmalla.

Molemmat houkuttelivat internetin sisällöntuottajia sijoittamaan sivuilleen näitä osia, jotka näkyisivät tarkoitetulla tavalla vain heidän ohjelmallaan. Merkiksi tästä sivuille sijoitettiin myös mainoslogoja, kuten "Best viewed with Netscape" tai "Näkyy parhaiten Internet Explorerilla".

Tästä alkoi internetin alamäki. Yhä suurempi osa sivuntekijöistä alkoi käyttää standardikoodin sijasta kikkoja, joiden toiminta riippui katsojan käyttämästä laitteistosta tai ohjelmasta. Osa verkon käyttäjistä vaihtoikin vanhat tekstipohjaiset selaimensa uusiin Windows-ohjelmiin.

Viisi vuotta sitten verkkosivuja pystyi vielä lukemaan kaikilla mustavalkoisillakin kotimikroilla, ja jopa näkövammaiset saivat selvän sisällöistä puhesyntesoijan avulla. Jos selainohjelma osaisi suodattaa tarpeettomat taustakuvat ja muut käyttöä haittaaavat härvelit tekstin joukosta, internetin käyttö sujuisi vieläkin jopa Nokian Communicator-matkaviestimellä.

Laiskoja vai tyhmiä?

Internetin käyttäjät ymmärtävät viestin näin: "Tämän aineiston tallentamiseen on käytetty standardista poikkeavaa koodia, eikä sivujen laatija ole vaivautunut edes tarkistamaan, miltä ne näyttävät muun merkkisillä selainohjelmilla."

Luvattoman monilla verkkosivuilla törmää tekstin lukemista vaikeuttaviin räikeisiin taustoihin, aivan liian hitaasti latautuviin liikkuviin koristelukuviin ja toimimattomiin Java-koodinpätkiin. Ammattitaidon puute näkyy sekä koululaisten kotisivuilla että suurten yritysten markkinapalstoilla.

Tökeröä suunnittelua ja hitaasti tai virheellisesti latautuvaa koodia tapaa miltei yhtä usein yritysten markkinointia tukemaan tarkoitetussa verkkoviestinnässä kuin koululaisten ja opiskelijoiden harrastesivuilla. On käsittämätöntä, että verkkosivujensa ylläpidosta jopa tuhansia markkoja maksavat firmat eivät ymmärrä itse testata tai testauttaa, millaista vastinetta ne rahallensa saavat. Käytettävyystutkimus paljastaisi, että pääsivun latautumisen kestäessä keskinopealla modeemilla 30 sekuntia tai vieläkin kauemmin puolet käyttäjistä on jo ehtinyt kyllästyä odottamiseen ja siirtyy muualle.

Yhä huonompaan suuntaan

Kaikilla selainohjelmilla voi vapaasti valita ns. aloitussivun eli sen osoitteen, jota käytetään verkkoon kytkeydyttäessä. Käyttäjät ovat kuitenkin niin laiskoja, että usein aloitusivuksi unohtuu se, mikä yhteysohjelman mukana on tullut, esimerkiksi www.inet.fi, eunet.fi, kolumbus.fi tai saunalahti.fi.

Itsekin käytin vuosikausia Telen (nykyisen Soneran) Keskuskatua aloitussivunani. Aluksi se olikin kohtuullisen selkeä ja nopeasti latautuva portaali hyödyllisine linkkeineen ja hakukoneineen. Internet-pikakurssi -jutussani (KM 12/96, ss. 36—40) käytin tätä sivua jopa esimerkkinä verkon ja selaimen peruskäsitteistä.

Mutta vappuna hylkäsin sen lopulta Keskuskadun muututtua Soneraplazaksi (http://fi.soneraplaza.net). Sivu sisältää nyt kahden kuvaruudullisen täydeltä eli yli 100 kilotavua aineistoa, jonka latautuminen 38.400 bps modeemilla kestää jopa 45 sekuntia.

Aivan kuten "katu" tuo mieleen väylän, jossa liikenne sujuu, "plaza" luo ainakin minulle mielikuvan kirjavan väenpaljouden täyttämästä aukiosta tai torista, jossa ei tapahdu mitään tärkeää eikä kukaan pääse nopeasti liikkumaan mihinkään suuntaan. Uusi Soneraplaza vastaa nimensä synnyttämää vaikutelmaa.

Kunpa joku Soneralla älyäisi vilkaista, miltä heidän uljas uusi portaalinsa näyttää standardin mukaista HTML-kieltä käyttävillä selaimilla, kuten virallisen World Wide Web Consortiumin (www.w3.org) uudella Amaya 2.0:lla.

Mutta mitä me tavalliset verkon käyttäjät voisimme tehdä? Emme kai muuta kuin lähetellä kiukkuista sähköpostia ja vältellä niitä sivuja, joiden tekijöiltä internet-viestinnän perusasiat ovat unohtuneet.

Mutta ehkäpä edes verkkomarkkinointia valmistelevat yritykset lopulta hoksaavat, miksi kauppa ei näillä eväillä ota käynnistyäkseen.