© Olavi Kanervisto & Tietotila Oy 2000

Koulun penkillä

Mikrotietokoneiden käyttöjärjestelmät ovat kasvaneet niin isoiksi ja monimutkaisiksi, että vasta-alkaja ei välttämättä enää omatoimisesti opiskellen pääse sinuiksi atk:n kanssa. Erilaiset ammatilliset oppilaitokset sekä yksityiset koulutuskeskukset tarjoavat apuaan järjestämällä erityisiä Windows-kursseja.

Viime vuoden lopulla kymmenen vuotta tietokoneita ja DOS-toimisto-ohjelmia käyttänyt henkilö osallistui yhdentoista muun joukossa kuntayhtymän koulutuskeskuksen järjestämälle Windows 98 -peruskurssille nähdäkseen, millaiset valmiudet 28 oppitunnissa saisi tietokoneen käyttöön. Painotettiinko tärkeitä vai epäolennaisia asioita? Oliko opetus asian- ja ajanmukaista, vai jaeltiinko harhaoppeja? Entä mitä valmiuksiltaan ja odotuksiltaan kovin epätasaisen ryhmän jäsenet todellisuudessa oppivat?

Ensimmäisen oppitunnin aihe oli tietokoneen avaaminen ja sulkeminen. Koska kaikki osanottajat eivät olleet koskaan käyttäneet edes kirjoituskonetta, käytiin läpi myös näppäimistö: sarkain, Enter eli rivinvaihtonäppäin, Esc eli "pakonäppäin" sekä Backspace eli askelpalautin. Alle 25 vuoden ikäisillä sähkökirjoituskoneilla työskennelleille riitti tieto siitä, että "askelpalautin" vastaa toiminnaltaan suurin piirtein kirjoituskoneen korjausnäppäintä.

Koska käyttöjärjestelmänä oli Windows, eniten aikaa kului hiiren käytön harjoitteluun. Tämä outo ohjausrasia osoittautui koetinkiveksi suurimmalle osalle vasta-alkajista. Vaikka opettaja näytti, miten hiireen tartutaan ja kuinka sitä liikutetaan, oppi ei tahtonut mennä perille. Neuvottiin napsauttamaan, kaksoisnapsauttamaan, raahaamaan, maalaamaan ja osoittamaan, mutta aina oli joukossa joku, joka ei oivaltanut toimenpidettä. Todettiin, että kertaus on opintojen äiti ja alettiin taas alusta.

Jopa oikean ohjelman avaaminen hiirellä Windowsin Käynnistä-valikosta oli ongelmallista. Vaikka oikea rivi oli valittuna, kohdistin saattoi ennen hiiren painikkeen napsautusta jo lipsahtaa edelliselle tai seuraavalle riville. Ja taas oltiin eksyksissä.

Eikö vasta-alkajien kurssilla olisi järkevämpää opastaa käynnistä-valikon avaaminen Windows-näppäimellä tai Ctrl+Esc:illä, oikean ohjelmakansion ja -rivin valitseminen nuolinäppäimin ja ohjelman käynnistys Enterillä?

Kurssilaiset saivat omat korput työlevyikseen. Kokeiltiin kirjoitussuoja-aukon toimintaa ja opeteltiin luomaan levykkeelle kansioita ja alikansioita sekä siirtelemään ja poistamaan niitä.

Uuden kansion luomiseksi neuvottiin avaamaan resurssienhallinta. Ensikertalaisen olisi varmaan helpompi käyttää hiiren kakkospainiketta, joka tuo automaattisesti esiin myös kansioiden luomiseen tarvittavan valikon.

Toinen päivä alkoi edellisen kertaamisella. Oppilaat, joilla ei ollut kotonaan tietokonetta, eivät tietenkään muistaneet ensimmäisestä oppijaksosta mitään.

Kirjoitusharjoitusta varten avattiin WordPad, joka varmaan onkin vasta-alkajalle paras vaihtoehto. Mutta vaikka tiedosto neuvottiin tallentamaan tekstimuotoon ja jokainen käyttäjä saattoi "Tallenna nimellä" -valikostakin todeta, että WordPadin oletusasetuksena on "Word6-asiakirja", opettaja ei muistanut neuvoa oikean tallennusmuodon valitsemista, vaan väitti tekstin menevän levylle "ascii-tiedostona".

Tiedostoja myös kopioitiin ja siirreltiin paikasta toiseen. Opetettiin, miten samalla levylläkin tiedoston voi halutessaan myös kopioida eikä vain siirtää kansiosta toiseen (Ctrl-vaihtonäppäimen avulla), mutta ei muistettu mainita, että kaikki vaihtoehdot ovat automaattisesti valittavina käytettäessä raahaamiseen hiiren kakkospainiketta.

Kolmantena kurssipäivänä opeteltiin vaihtamaan kirjasinlajeja ja pistekokoa sekä alleviivaamaan ja lihavoimaan tekstiä. Harjoiteltiin myös kahden tekstitiedoston pitämistä auki yhtä aikaa ja tekstin osien kopioimista asiakirjasta toiseen Windows- leikepöydän kautta.

Kurssin loppupuolisko kului Paint-kuvaohjelmaan, internet-verkkoon ja sähköpostin käyttöön tutustumisen merkeissä. Vierailtiin kiinnostavissa verkko-osoitteissa, kuten Kielikoneen konekäännös-demosivulla.

Kaikki kurssilaiset perustivat myös oman sähköpostiosoitteen arctic.net:iin ja harjoittelivat viestien lähetystä toinen toisilleen. Kotikoneen omistajat saivat luvan pitää perustetun postilokeron toistaiseksi voimassa. Postikansio tyhjentyisi automaattisesti, mikäli sitä ei käytettäisi kolmeen kuukauteen.

Kurssimonisteessa asiaa oli ehkä liikaakin, epätäsmällisyyksiä ja suoranaisia virheitä löytyi varsin vähän. "Levykkeen alustaminen" -harjoitustehtävässä tosin vakuutettiin, että "alustus tuhoaa levyltä kaiken tiedon". Ohjeen kirjoittajan täydellinen väärinkäsitys varmistui seuraavalla sivulla, jolla vielä erityisesti korostetaan, että pitää valita Pika-alustus (joka siis ei todellisuudessa milloinkaan "tuhoa" levykkeellä ennestään olleita tiedostoja).

Kun opetuksen taso on tällainen, eipä ole ihme, että käytetyn mikron ostaja useimmiten saa kaupanpäällisinä edellisen omistajan kaikki ohjelmistot ja henkilökohtaiset asiakirjatkin.

Toista kymmentä vuotta toimisto-ohjelmilla työskennellyt koehenkilömme ei oppinut kurssilla uutta. Tuntui, että eräiltä osin vain opetettiin uudet, vaikeammat tavat tehdä yksinkertaisia asioita. Monen mielestä konstikkaan resurssienhallinnan käyttämisen sijasta moni asia sujuisi nopeammin, helpommin ja turvallisemmin hiiren kakkosnäppäinvalikon komennoin tai jopa dos-käskyin.

Vanhoille konkareille, jotka hallitsevat jo tietotyön ja osallistuvat Windows-kurssille pystyäkseen käyttämään tehokkaasti uutta käyttöympäristöä, olisi varmaan kannattanut neuvoa, miten helposti vanhasta mikrosta uuteen siirretyt tutut dos-ohjelmat ja niiden päävalikko voidaan kutistaa pikakuvakkeiksi. Tämän jälkeen tuttu työympäristö saadaan käyttöön yhdellä Enterin painalluksella myös Windows-työpöydältä tai Käynnistä-valikosta käsin.

Tietotila Oy:n pääsivulle