© Olavi Kanervisto & Tietotila Oy 2000

Kolmannes on kuljetusta

Pienviljelysneuvojaopiston maatalousekonomian kurssista jäi mieleen ainakin yksi asia: kolmannes tai jopa puolet maatilatalouden kustannuksista liittyy jollakin tavoin tuotantopanosten, ihmisten, kaluston ja valmiiden tuotteiden siirtelyyn paikasta toiseen.

Kustannusten alentamiseksi kannattaa eliminoida kaikki turhat kuljetukset ja järkeistää loput mm. käsittelemällä suurempia kuormia, tiivistämällä tavara sekä järjestämällä siirto virtaukseksi tai kokonaan automaattiseksi.

Sovelsin opittua heti käytäntöön. Tuohon aikaan mm. 50 kilon lannoitesäkkien käsittely oli raskasta käsityötä: ensin rautatievaunusta kuorma-autoon, sitten latoon, talvivarastoinnin jälkeen ladosta edelleen traktorin perävaunuun ja siitä pellon pientareelle. Lopulta auringossa vetelöityneet säkit nostaa retuutettiin levittimen säiliöön.

Jätin siis ensin turhat siirrot pois latomalla säkit autosta suoraan kuormalavoille, jotka varastoitiin pressun alla. Keväällä lannoitelavat siirtyivät lavahaarukalla suoraan pellon laidalle. Säkkiä kohti tarvittiin enää vain yksi nosto ihmisvoimin kuormalavalta kylvölannoittimeen, ja talven aikana toimistotöissä veltostunut selkäkin kesti toukotyöt entistä paremmin.

Vain muutama vuosi tämän jälkeen Kemira oivalsi saman asian ja alkoi toimittaa lannoitesäkit valmiiksi kuormalavoilla kutistekelmuhupuin paikoilleen sidottuina niin, että lavahaarukan sivutuetkin jäivät tarpeettomiksi.

Että mitäkö tekemistä tällä on tietotekniikan kanssa?

Tietojen käsittelyssäkin suuri osa turhasta työstä liittyy yhä tiedon siirtämiseen liittyvään tilasokeuteen tai osaamattomuuteen.

80-luvulla jouduin neuvomaan monia atk:n käyttöä opettelevia tiedon tallentamisessa oikeaan muotoon ja sen siirtämisessä oikeaan paikkaan. Vaikka mm. internet on sittemmin suuresti helpottanut ja nopeuttanut tietoliikennettä, kaikki eivät vieläkään hallitse edes tiedoston siirtoa eri laitteiden ja ohjelmien välillä.

Kaikissa maatilaohjelmissa ei ollut sisäänrakennettuja rutiineita työtiedostojen varmuuskopiointiin. Usein jouduinkin lisäämään maatilamikrojen päävalikkoon kopiointikäskyt viimeisimmän tietokannan kopion tallentamiseksi lerpulle tai korpulle sekä neuvomaan myös varmuuskopion palauttamisen tarvittaessa.

Jouduin myös selittämään vasta-alkajille, miksi kirjoitusohjelmalla sievästi sarakemuotoon naputeltu nimi- ja osoitelista ei sellaisenaan sovellu osoitetarrojen, sarjakirjeiden tai yhdistyksen jäsenmaksupankkisiirtojen tulostamiseen tietokantaohjelmalla. Tai miksi kirjanpito-ohjelman tilinpäätös ja tase eivät sellaisenaan kelvanneet budjetin lähtöaineistoksi Multiplan- tai Lotus 1-2-3 -taulukointiohjelmille.

Tuonnoisten taulukkolaskenta- ja kortisto-ohjelmien kyky käyttää muuntyyppisiä kuin niiden omassa tallennemuodossa olevia lähdeaineistoja oli olematon. Siksi jouduin hankkimaan erityisen ohjelman pelkästään tätä tarkoitusta varten.

80-luvun lopun tuotteista käyttökelpoisimmaksi osoittautui AutoImport-niminen apuohjelma, jolla eri tyyppisillä sovelluksilla laaditut tiedostot voitiin muuntaa muilla ohjelmilla käyttökelpoiseen muotoon.

AutoImportilla sujui sekä ensimmäisen käyttökelpoisen pc-taulukointiohjelman, VisiCalcin DIF-tiedostojen että Microsoft Multiplanin vastaavan SYLK-tiedostomuodon tuonti ja luonti sekä tarrojen tulostuskin.

Lähdeaineistoksi kelpasivat yhtä hyvin DOS-ohjelmien PRN- tulostustiedostot ja ASCII-tallenteet, Basic-ohjelmien CSV-tiedostomuoto sekä varsinaisten tietokantaohjelmien SDF eli Standard Data Format.

Sekä lähde- että kohdetiedostoksi kelpasivat myös Lotus 1-2-3, Symphony, Quattro sekä Microsoft Excel -taulukkolaskimien sisäiset tallennusmuodot kuin myös dBase-tietokantojen 2-, 3- ja 4-versiot.

Aikaa säästyi, kun esimerkiksi yrityksen tai yhdistyksen vuosikertomukseen tai talousarvioon tilinpäätöksestä ja taseesta ilmeneviä tietoja ei tarvinnut kirjoittaa uudelleen. Kirjanpitotuloste kelpasi sellaisenaan myös taulukointiohjelmalla laadittavan budjetin perusaineistoksi. Uusilla taulukkolaskimilla sai aikaan myös näyttävämpää tulostusgrafiikkaa kuin vanhimmilla kirjanpito-ohjelmilla.

AutoImport-ohjelmaa en kuitenkaan ole tarvinnut enää moneen vuoteen, koska nykyiset toimisto- ja monitoimiohjelmat hallitsevat myös muunmerkkisillä ohjelmilla laadittujen tallenteiden muuntamisen itselleen käyttökelpoiseen muotoon.

Esimerkiksi Microsoft Office -toimisto-ohjelmapaketin varteenotettavimman kilpailijan StarOfficen kirjoitusohjelma hallitsee Wordin eri versioiden lisäksi yli sata muuta tekstitiedostotyyppiä. StarCalc-taulukkolaskin osaa Excel-työkirjojen eri versioiden lisäksi toista sataa muuta sarakemuotoisen tiedon tallennustekniikkaa.

Ilmaisella StarOffice-ohjelmistolla voidaan siten käsitellä kaikkien maatilatietokanta-yhteensopivien tietokantaohjelmien ja kirjanpitojen aineistoja talouden suunnittelussa sekä mm. tuottaa niistä esitysgrafiikkaa lukujen havainnollistamiseksi. Sama työkalu on avuksi myös vaihdettaessa maatilatalouden suunnitteluohjelmisto toisenmerkkiseen, joka ei kenties pystyisi käyttämään edellisen ohjelman tulosteita lähtöaineistona.

Maatalousekonomian luennoilla korostettiin myös, miten varastoitavan tuotteen arvoon nähden ylimitoitetuista tai liian hintavista varastorakennuksista aiheutuu vain turhia kustannuksia.

Myöskään tietotekniikassa ei kannata sortua turhan kalliisiin ratkaisuihin. Maatila-aineistojen varmuuskopiointiin kelpaa parin markan kappalehintainen levyke yhä mainiosti. Yhdelle korpulle mahtuvat suurenkin tilan koko vuoden kirjanpitoaineistot ja toiselle viljelys-ja karjamuistiinpanot, ainakin pakkausohjelmalla tiivistettyinä.

Erilliset levy- tai nauha-asemat varmuuskopiointia varten ovat rahan haaskausta, kirjoittavasta CD-ROM-asemasta puhumattakaan. Kun perheen nuori väki ehdottaa tällaisen tallennusvälineen hankintaa, heillä saattaa olla aivan muut kopioinnit mielessä. Äänilevyjen tai ohjelmaromppujen monistaminen on kuitenkin usein tekijänoikeuslain vastainen rikos.

Tietotila Oy:n pääsivulle