© Olavi Kanervisto & Tietotila Oy 2000

Pelastetaan vanhat ohjelmat

Suomen suurimman sanomalehden viikoittain ilmestyvä, useimmiten melko vähävirheinen tietokonesivu kertoi elokuussa Kansallisarkiston tietokoneongelmista:

"Teko on jo kauan sitten liittynyt kehityksen tappamien ohjelmien joukkoon, joten arkistossa on jouduttu rakentamaan erityinen muunnosohjelma, jolla Tekolla tehtyihin teksteihin päästään käsiksi."

Hieman tämä kuulostaa siltä, kuin laitoksen atk-osaajat vain yrittäisivät tehdä itsensä tärkeiksi asioista vähemmän ymmärtävien esimiestensä silmissä. Kotimaisen, aikoinaan varsin edistyksellisen Teko-ohjelman tuntemat neljä tekstitiedoston tallennusmuotoa kun sisältävät myös puhtaan ns. ASCII-tekstin, jota toistaiseksi useimmat kaupalliset kirjoitusohjelmat pystyvät vaivatta lukemaan.

Ainakaan vanhimmat Teko-versiot eivät tallentaneet edes salasanalla "suojattuja" tekstejä millään erityisellä tavalla, saati salakirjoitettuina, vaan kaikki levylle tallennetut tekstit pystyy lukemaan myös ilman Teko-ohjelmaa millä tahansa tiedoston katseluohjelmalla sekä Windowsin Edit-ohjelmalla.

Jos Kansallisarkisto on hävittänyt viimeisenkin Teko-ohjelmakopionsa, ennen kuin kaikki säilytettävät dokumentit on tallennettu sillä muidenkin järjestelmien ymmärtämään muotoon, tämä osoittaa organisaatiolta melkoista harkintakyvyttömyyttä ja atk:n heikkoa hallintaa.

Pari vuotta sitten yritin auttaa viljelijää, joka koetti saada erästä valtion virastosta tietoja siemenkaupan valvontaan liittyvistä asiakirjoista. Virasto oli esittänyt mielestään mainion verukkeen: kun kaikki alkuperäiset asiakirjat oli laitoksen muuton yhteydessä "luvallisesti" hävitetty, arkistotiedot ovat olemassa enää K-Mies-tietokantaohjelmassa, jollaista laitoksella ei enää ole käytössään.

Neuvottuani viljelijää pyytämää papereiden sijasta kopiota tuosta KnowledgeManin mdbs--tietokannasta (jota olisin ehkä pystynyt käsittelemään hallussani olevalla K-Mies-kopiolla), laitokselle tuli kiire keksiä muita verukkeita. Tähän päivään mennessä ei ole saatu selville, kenen määräyksestä kuorrutettua hukkakauran siementä ilman asianmukaisia tarkastustodistuksia maahan tuoneen yrittäjän poikkeuslupatiedot ja niiden käsittelemiseen tarvittava tietokantaohjelma oli poistettu arkistoista, tai olivatko ne edes koskaan siellä olleetkaan.

Noin kuusi vuotta sitten eräs työtoveri kääntyi puoleeni henkilökohtaisessa tietokoneongelmassaan. Hänet oli valittu toimihenkilöksi yhdistykseen, jonka taloudenhoitaja oli pari vuotta aikaisemmin poistunut lopullisesti jäsenrekisteristä, mistä lähtien yhdistyksen maksuliikennettä oli hoidettu vain käteisrahalla.

Yhdistyksen viimeksi vahvistettu kirjanpito ja tilinpäätös olivat 5,25 tuuman levykkeellä, jota kukaan ei ollut osannut käsitellä, kun yhdistyksen jo 80-luvun alussa hankittua tietokonetta ei enää saatu edes käynnistymään. Lupasin yrittää saada tilinpäätös- ja tasetiedot kopioiduksi, jotta tilinpito saataisiin jälleen lain edellyttämälle tolalle.

Tehtävä osoittautui poikkeuksellisen yksinkertaiseksi, koska 1,2 megatavun lerppu sisälsi ei ainoastaan kyseiset kirjanpidon tietokannat ja tulosteet, vaan myös täydellisen kopion niiden laadintaan käytetystä Emce-kirjanpito-ohjelmasta asennus- ja ohjetiedostoineen. 300 kilotavun verran tilaa oli vielä vapaanakin. Vuonna 1984 päivätty CONFIG.SYS-tiedosto selvitti mm. ohjelman käyttämän asennushakemiston, ja DAT-tiedosto paljasti jopa ohjelmakopion oikean omistajan (joka oli eräs oppilaitos).

Oli ilo voida kertoa tälle järjestöihmiselle, että kopioituani lerpun sisällön korpulle hän pystyisi heti jatkamaan kirjanpitoa omalla koneellaan ja jopa entisellä ohjelmalla.

Windows-järjestelmässä vastaava temppu ei ole enää onnistu yhtä helposti. Yksikään nykyisistä kirjanpito-ohjelmista ei enää edes pakattuna mahdu yhdelle levykkeelle, eikä missään tapauksessa ainakaan samalle, jolla tilitietojen varmistuskopiota säilytetään.

Kaikki peruskäyttäjät eivät myöskään osaa siirtää kirjanpidon tietokantoja erimerkkisestä ohjelmasta toiseen muulla tavoin kuin kirjoittamalla vanhat tilinpäätöstiedot näppäimistöllä uuden kauden tilinavaukseksi.

Myös "paperiton kirjanpito", jonka Suomen lainsäädäntö nykyisin sallii, tulee varmasti ennen pitkää aiheuttamaan lisäongelmia. Mitä mahtavat tilin- ja verotarkastajat tehdä, jos vuosien päästä jälkitarkastettavat tilit onkin laadittu ohjelmalla, jota ei kenties ole enää saatavana mistään, ja jonka tiedostomuoto ei ole minkään standardin mukainen?

Internet-sivuillani vierailleet tietävät, että tarjoan ilmaista varastotilaa vanhoille atk-laitteille, jotka muuten joutuisivat romutettaviksi ja joiden hävittämisestä nykyisin joutuu jopa maksamaan. Olen edelleen kiinnostunut harvinaisista 80-luvun alun lerppukoneista sekä uudemmistakin, 720 kilotavun korppua käyttäneistä kannettavista.

Edellä kerrottujen esimerkkitapausten innoittamana olen nyt päättänyt laajentaa perustettavan atk-museon tuotevalikoimaa vanhoihin tietokoneohjelmiin. Tekon ja Windows-Tekon, K-Miehen, Emcen, IBM Writing Assistantin ja SP-Maatilapankin rinnalle ovatkin jo päässeet monet vanhat, aikoinaan lehtijuttuja varten kokeilemani maatilojen ohjelmistot, mutta esimerkiksi AD-AC-, Farmari-, Kartano- ja Pehtoori-nimisistä hallussani ei ole yhtään toimivaa kopiota.

Jos aiotte heittää tarpeettomana jätekeräykseen hyvin vanhoja, tarpeettomiksi käyneitä ohjelmianne, lähettäkääpä ensin sähköpostia allekirjoittaneelle varmistaaksemme, puuttuuko kyseinen tuote vielä museon kokoelmista! Otan mielelläni vastaan kaikki pienilevikkiset ohjelmistot, jotka aikoinaan on myyty lerpuilla tai 720 kilotavun korpuilla.

Vaikka käytännössä useimmat hylkäävät vanhat ohjelmansa uusien, joiltakin osin kenties parempien ja monipuolisempien versioiden tultua markkinoille, Helsingin Sanomien pelkäämän "digitaalisen dementian" vuoksi olisi varmaan hyvä, että kaikista vanhoista sovelluksistakin on edes jossakin löydettävissä ainakin yksi kopio.

Tietotila Oy:n pääsivulle