Kotikonttorin viimeinen Windows

Koti-PC-lehden pääkirjoituspalstalla kerrottiin lokakuussa Windows ME -päivityksen sekoittaneen mikron kiintolevyn niin täydellisesti, että se oli pakko alustaa ja asentaa käyttöjärjestelmä kokonaan uudelleen.

Aivan noin masentavaa kuvaa minä en omien kokeilujeni perusteella tästä kotimikrojen "viimeiseksi" mainitusta Windows-versiosta ole saanut. Tosin osasin kai jo edellisten versioiden asennuskokemusten perusteella olla epäluuloisen varovainen ja varmuuskopioida kaikki tärkeät asetustiedostot.

Päivitin Windowsin uudeksi ME-versioksi testilaitteessa, jonka kiintolevyllä ovat tähän asti toimineet sulassa sovussa Best Linux 2000 sekä Windows 98. ME-päivitys hävitti levyltä vain ns. kaksoiskäynnistyksen, joka virtaa kytkettäessä antaa mahdollisuuden valita, starttaako Linux vai Windows. Tämän toiminnon ennallistaminen onnistui palauttamalla Linuxin käynnistysohjelman luoma grub.conf-määrittelytiedosto alkuperäiselle paikalleen. Linuxhan ei vihaa muita käyttöjärjestelmiä, ei edes Windows ME:tä

Enemmän riesaa oli siitä, että uusi Windows ei suostunut tunnistamaan oikein Trident-näytönohjaintani ja näyttöä, joka oli toiminut moitteettomasti 98:lla ja jonka Linux-asennusohjelma tunnisti ja asensi automaattisesti. Nyt kuvaruutuun tuntui olevan mahdotonta saada näkymään enempää kuin 640 x 480 kuvapistettä ja 16 väriä.

Windows herjasi laiteristiriidasta, mutta ei osannut korjata sitä eikä antaa oikeita ohjeita — vääriä kyllä riitti.

Näytön ominaisuudet palautuivat käyttökelpoisiksi vasta, kun sen valmistajan internet-sivuilta oli imuroitu "uudet" ohjaimet, jotka lähemmin tarkasteltuina osoittautuivat vanhemmiksi kuin Windows ME:n asentamat. Kerran näinkin päin.

Ulkoisen 56 kB:n modeemin yhteysasetusten etsintään sekä sähköpostin käynnistämiseen kului kolminkertaisesti aikaa verrattuna vastaaviin alkutoimiin Linuxilla.

Mutta kaikilta muilta osin Windows ME sitten toimiikin paremmin tai ainakin yhtä hyvin kuin sen edeltäjät 95 ja 98. ME-päivitys korjaa myös "Windows 98 2nd edition" -version erityisongelmia.

Kaikki Windows 95:ssä ja Windows 98:ssa toimineet DOS-ohjelmatkin toimivat ME:ssä myös hiirikäyttöisinä, mutta huonosti koodattu ohjelma saattaa yhä kaataa käyttöjärjestelmänn. Kalliimmassa, ns. NT-teknologiaa soveltavassa Windows 2000 -versiossa näin ei enää tapahdu, mutta toisaalta kaikki DOS-ohjelmat eivät toimi siinä lainkaan. Toiminta saattaa myös olla pelkästään "virtuaalista": esimerkiksi hiirellä komentorivin voi ehkä onnistua "maalaamaan" eri väriseksi, mutta hiiren näppäimellä annetut komennot vain eivät mene perille.

Millä eväillä ei-erityisen-lahjakkaasta amerikkalaisesta tietokonenörtistä tuli kahdessa vuosikymmenessä maailman rikkain mies? Yksinkertaisesti tuomalla jatkuvana virtana markkinoille yhä uusia uusia virheitä sisältäviä käyttöjärjestelmiä ja muita tietokoneohjelmia ja perimällä sitten maksun myös siitä, että käyttäjä joutuu ostamaan uuden ohjelman päästäkseen eroon edellisen version virheistä.

Jos Microsoftin menetelmiä sovellettaisiin autoteollisuudessa, uuteen automalliin voitaisiin rakentaa vaikkapa vaihdelaatikko, jossa viitosvaihde lakkaa menemästä päälle 20.000 ajokilometrin jälkeen. Vian aiheuttajaa ei paljasteta, mutta vaihdelaatikon voisi uusia vain kalliissa merkkikorjaamossa.

Korjauksen vaihtoehdoksi tarjottaisiin kokonaan uutta autoa, jonka vaihteisto on nyt parempi, "päivityshintaan". Tällöin vanha ajopeli tietenkin pitäisi romuttaa.

Valitettavasti kuluttajaviranomaiset, jotka estävät tämänkaltaisten markkinointikeinojen käytön autokaupassa, ovat haluttomia tai hampaattomia puuttumaan tähän atk-alan epäkohtaan.

Lisäarvona Windows ME:ssä on mm. "mediasoitin" sekä valikoima pelejä. Uusi Pinball-flipperi onkin valovuoden verran Word 95/97-ohjelmiin sisältynyttä versiota värikkäämpi ja toiminnallisempi.

Uusien lisälaitteiden asentamisen väitetään olevan entistä helpompaa, mikä ei käytännössä aina pidä paikkaansa. Joskus joudutaan päin vastoin tukeutumaan laitteiden mukana toimitettuihin alkuperäisiin, vanhempiin ohjaintiedostoihin.

"Windows ME muuttaa kotitietokoneesi multimedia- ja viihdekeskukseksi. Voit helposti käsitellä digitaalisia valokuvia, videokuvaa ja musiikkia tai pelata pelejä, joissa on hienot grafiikka- ja ääniominaisuudet."

Edellä oleva näkemys ei ole omani, vaan lainaus on peräisin Microsoftin kotisivuilta tämän uuden käyttöjärjestelmän tullessa markkinoille 25.8.

Kun keskitytään töihin eikä tietokonepeleihin, tuskin monikaan haluaisi hankkia ja käyttää Windowsia, josta pitää maksaa versiosta riippuen 1.500 tai 2.500 markkaa ja sen lisäksi vielä toimisto-ohjelmista tuhansia markkoja, kun kaiken tämän voi hankkia lähimmästä R-kioskista vain 30 markalla. (Tästä vaihtoehdosta kerron enemmän seuraavassa numerossa.)

Mutta mitä mikron ostaja voi tehdä, jos tietokonekauppias ei suostukaan myymään laitetta 1.500 markkaa halvemmalla, kun asiakas haluaisi ostaa sen ilman käyttöjärjestelmää? Voi vain yrittää vaihtaa myyjää ja laitemerkkiä.

Microsoft on onnistunut tekemään suurimpien mikrotehtaiden kanssa uskomattoman kartellisopimuksen: valmistajat saavat uusiin laitteisiinsa Windows-käyttöjärjestelmät nimelliseen ns. OEM-hintaan sillä ehdolla, että ne sitoutuvat toimittamaan Windowsin jokaisen myymänsä mikron mukana.

Toisin sanoen tyhjän koneen voi hankkia käyttöjärjestelmän hinnan verran halvemmalla vain ostamalla ns. kloonin eli pienehkön "villin" valmistajan tuotteen. Tällöin ei tarvitse turhaan maksaa lisähintaa käyttöjärjestelmästä, jota ei tarvitse.

(Kuva ilman tekstiä)

Tietotila Oy:n pääsivulle