© Olavi Kanervisto & Tietotila Oy 2001

Muuttuvasisältöiset atk-asiakirjat vallankäytön välineenä

Tasavallan hallitus, ympäristöministeri sekä varsinkin entinen ulkoministeri varmaan huoahtivat helpotuksesta viime kesäkuun 14. päivänä, kun Korkein hallinto-oikeus 40.000 sivun mittaisella päätöksellään "ratkaisi" eli hylkäsi suurimman osan maanomistajien yli 1.600:sta Natura-valituksesta yhdellä kertaa.

KHO ei kuitenkaan tällöin toiminut Suomen perustuslain ja EU:n ihmisoikeussopimuksen mukaisesti, todettiin tv1:n MOT-ajankohtaisohjelmassa "Kuinka KHO läpäisi Natura-testin" 19.3.2001.

"Lopputulokseksi jää se, että näiden virheiden ja tietojen jatkuvan muuttelemisen seurauksena ulkopuolisen on liki mahdotonta selvittää, mitä EU:lle on lopulta Suomen Natura-valinnoista ilmoitettu, ja mikä on virallinen totuus", toimittaja Martti Backman sanoi.

"Maanomistajat eivät ole koskaan tulleet tietämään edes sitä, minkä direktiivin ja lain perusteella heidän omaisuuttaan sosialisoitiin."

Ne, jotka eivät sattuneet näkemään tätä erinomaista tv-dokumenttia, voivat tutustua käsikirjoitukseen internetissä osoitteessa http://www.yle.fi/mot (http://www.yle.fi/mot/190301/kasis.htm) nimellä "KHO — Korkein Hallituksen Oikeus".

Jos oikeusviranomaisemme toimisivat yhtä rohkeasti, perinpohjaisesti ja rehellisesti kuin Martti Backman, Suomi olisi paljon turvallisempi paikka elää.

Olen jo kolmesti aikaisemmin maalaillut kauhukuvia atk:n mahdollisuuksista hallintokoneiston laittomuuksien peittelyssä. Kahdesti esimerkkinä ovat olleet Natura 2000 -luonnonsuojelualueiden viranomaisvalmistelu- ja valitusmenettelyssä ilmenneet oikeusturvakysymykset.

Otsikolla "Tulostusongelmia" esitin 28.7.2000 näkemykseni ministeri Satu Hassin tv:ssä esittämästä totuudenvastaisesta selityksestä, että luontotyyppi- ja lintulajitietojen salaaminen maanomistajien käytettävissä olleista Natura-tietokannan otteista olisi ollut vain "tekninen ongelma". Ministerihän väitti tuolloin, että valittajat olisivat voineet saada puuttuvat tiedot "korjausliuskoilla", jos vain olisivat ymmärtäneet niitä pyytää.

Tämä ei olisi mitenkään voinut olla mahdollista, koska valtioneuvoston tehdessä 20.8.1998 päätöksensä Euroopan unionin Natura 2000 -verkoston Suomen ehdotuksesta kaikkia biotooppi- ja lintulajitietoja ei vielä ollut kirjattu eikä eri esiintymien valtakunnallisen merkityksen arviointeja ollut tehty. Mm. tästä asiastahan Suomi sittemmin sai EU:lta huomautuksenkin.

Olin aikonut käyttää viime heinäkuun mikropalstan lähdeaineistona KHO:n selontekoa, jonka julkistustilaisuuteen 14.6.2000 olin saanut kutsun. Koska en henkilökohtaisesti päässyt paikalle, olin edeltä käsin pyytänyt KHO:n tiedottajaa lähettämään lehdistöaineiston postitse.

Postin kulku Helsingissä kaupunginosasta toiseen kesti kuitenkin lähes kuusi viikkoa, ja lehdistömateriaali saapui vasta 25.7. Kun KM:n heinäkuun numero ilmestyi jo 28.7., en siis pystynyt siinä tuoreeltaan kommentoimaan KHO:n tiedotteestakin ilmenneitä seikkoja.

Puhelimessa olin kuitenkin saanut KHO:ssa asiaa hoitaneelta tuomarilta tiedon, että käsitelijöillä oli ollut käytössään ainakin kaksi eri versiota Naturan Access-liitetietokannasta. Kumpikaan niistä ei kuitenkaan ollut ollut se alkuperäinen, hallituksen ja eduskunnan hyväksymä valtiosopimusasiakirjan liite, josta puuttuivat maankäyttörajoitusten määrittämisen perusteena käytettävät biotooppi- ja lintulajitiedot.

Korkein hallinto-oikeus käytti siis tietoisesti ratkaisujensa perusteena muita versioita tuosta valtiosopimusasiakirjasta kuin sitä Suomen hallituksen perustuslain säätämisjärjestyksessä hyväksymää EU-asiakirjaa, johon maanomistajatkin olivat päässeet tutustumaan.

Jos maansa menettäneet ymmärtävät vaikkapa ryhmäkanteella valittaa menettelystä EU-ihmisoikeustuomioistuimeen, valtioneuvosto ja KHO saattavat joutua käsittelemään koko valitusnipun uudestaan ja sitä ennen hankkimaan sen ainoan virallisen valtioneuvoston päätöksen 20.8.1998 sähköisine liiteasiakirjoineen käyttöönsä. Väitetäänhän Natura-tietokannan tulleen toimitetuksi Brysseliin CD-ROM-muodossa, joten alkuperäistenkin asiakirjojen pitäisi yhä olla saatavana ainakin valtioneuvoston arkistosta. Mutta ovatko ne?

Maanomistajain kannalta kyse ei ole aivan vähäisistä taloudellista arvoista. Sillä, onko alue liitetty Naturaan luonto- vai lintudirektiivin perusteella, on suuri merkitys, koska jälkimmäinen mahdollistaa ankarammat käyttörajoitukset takaamatta silti asianmukaista korvausta entisille omistajille.

Naturan laajentaminen mm. lintudirektiivin perusteella on yhä valmisteilla. Jopa suuren säännöstelyaltaan rakentaminen saattaa estyä, jos alueelta löytyvä suo suojellaan lintudirektiivin nojalla.

Missähän vaiheessa miljardiluokan menetyksiä pelkäävien voimayhtiöiden juristit huomaavat sen, että alueella pesivä lintu, jonka nimi latinaksi on Grus grus, ei EU-direktiivin mukaan edes kuulu uhanalaisiin eli suojeltaviin lajeihin?

Tarkistin videonauhalta, mitä ympäristöministeri Satu Hassi oikein sanoi, kun häntä tv1:n A-studiossa 29.5.2000 haastateltiin Natura-tietokantoihin jälkikäteen lisätyistä luontotyypeistä ja uusista lintulajeista:

"...mutta sinänsä niitä lajeja ja luontotyyppejä, jotka ovat sen maanomistajan oikeusturvan kannalta ratkaiseva asia, niitä ei ole valtioneuvoston päätöksen jälkeen sormeiltu."

Pitkä tauko ennen "sormeiltu"-sanaa paljasti ministerin tarkoin harkinneen ilmaisuaan välttyäkseen suoraan valehtelemasta tv-kameralle. Ministerin väitehän voisi olla totta vain siinä tapauksessa, että valtioneuvoston päätöksen jälkeen muutetut ja lisätyt, ainoastaan EU:lle ja KHO:lle atk:lla toimitetut uudet tiedot olisi syötetty tietokantaan ilman käsiä, esimerkiksi puheentunnistusohjelmaa apuna käyttäen.

Yli 40 vuotta sitten George Orwellin romaanissa "Vuonna 1984" kuvitteellinen henkilö Winston Smith käytti jo "puhekirjoitinta" työssään poliittisen historian ja sota-arkistojen väärentäjänä. Tällainen tietokoneohjelma (Philips Free Speech) oli viime vuonna kenen tahansa saatavilla jopa tavalliseen kotitietokoneeseen vain 800 markalla.

Tietotila Oy:n pääsivulle