Datasähkömonopoli on murskattava

Internetin käytön jatkuvasti lisääntyessä ja monipuolistuessa myös maaseudulla on ilmeistä, että puhelinverkkojen välityskyky ei enää kauan riitä. Liittymiä ei enää pitkään voida perustaa pelkän puhelinkaapeloinnin ja modeemi- tai ISDN-yhteyksien varaan. Ja tulossa oleva "langaton internet" näyttää muodostuvan kovin kalliiksi.

Nettiradio-tyyppiset palvelut sekä tulossa oleva liikkuvan kuvan siirto edellyttävät nykyistä moninkertaisesti nopeampia ns. laajakaistayhteyksiä.

On selvää, että edes osittain yksityistetty Sonera, saati täysin kaupallisella pohjalla toimivat muut operaattorit eivät tule ADSL- , SDDL- tai kaapelimodeemilinjoja haja-asutusalueille rakentamaan: se ei olisi niille kannattavaa. ADSL vaatii näet nykyistä laadukkaampia kaapelointeja, vähemmän liitoksia ja lyhyttä linjaetäisyyttä puhelinkeskuksista.

Valtiovalta on pyrkinyt turvaamaan "vapaan kilpailun" vaatimalla kaupunkialueilla toimivia puhelinlaitoksia vuokraamaan verkkojaan myös muille palveluntarjoajille niin, että näiden ei tarvitse kaivaa katuja auki asentaakseen nykyisten kaapeleiden rinnalle omia piuhojaan.

Mutta eduskunta unohti koko laajan maaseudun. Kukahan tarjoaisi nopeita datayhteyksiä kilpailukykyiseen hintaan alueilla, joille asiakkaiden välisten etäisyyksien vuoksi yhdenkin laajakaistaverkon rakentaminen ilmeisesti olisi kannattamatonta?

Liikenne- ja viestintäministeri Olli-Pekka Heinonen puhui viime vuoden lopulla kauniita sanoja laajakaistaisten runko- ja alueverkkojen kehityksestä. Hän katsoi kuitenkin maaseudun tarpeiden tulleen hoidelluiksi sillä, että useimmat kuntakeskukset ovat jo tällaisen yhteyden ulottuvilla ja muutamat koulut sekä kirjastot on varustettu päätelaittein.

Varsinaisista haja-asutusalueista ja niillä toimivista yrittäjistä ministeri ei maininnut mitään. Ei tainnut olla mitään sanottavaa?

Jo liki kymmenen vuoden ajan yrityksillä on perinteisen "intranetin" vaihtoehtona ollut käytettävissään ns. datasähkö eli mahdollisuus siirtää tietoa koneesta toiseen kiinteistön olemassa olevaan 220 voltin sähköverkkoon liitettävän lisälaitteen avulla ilman erillistä tietoliikennekaapelointia.

Parhaillaan samaa tekniikkaa kokeillaan Keski-Euroopassa sekä Suomessa myös laajemmin: pienjännitesähköverkko voisi yhdistää myös eri kiinteistöjen tietokoneet toisiinsa ja internet-verkkoon ilman puhelinverkon apua.

Suomessa kokeilussa on mukana 23 Sähköenergialiiton jäsenyritystä, jotka testaavat ensi kesän aikana näitä "toisen sukupolven" datasähkölaitteita. Niillä on mahdollista siirtää tietoa jopa 3 Mbit/s eli yli 20-kertaisella nopeudella ISDN:ään ja noin 50-kertaisesti nopeimpaan modeemiyhteyteen verrattuna.

Mikäli yllättäviä ongelmia ei ilmene, aivan lähitulevaisuudessa voisimme kenties tehdä sopimuksen tietoliikenneyhteyden toimittamisesta sähköyhtiön kanssa samalla tavoin kun jo tällä hetkellä on mahdollista "kilpailuttaa" voimalaitoksia siitä, mikä niistä kulloinkin tarjoaa energiaa edullisimpaan hintaan.

Tai sitten ei. Teknisesti olisi jo nyt mahdollista ostaa tietoliikenneyhteyden mahdollistavaa datasähköä muultakin kuin omalta energiayhtiöltä, mutta nykyisen lainsäädännön vallitessa paikallisella sähkölaitoksella on kuitenkin monopoli.

Suunnittelen parhaillaan internet-palvelua, jollaista ei ennen ole ollut olemassa. Tätä varten tarvitsisin mahdollisuuden liittää oma tietokoneeni "kiinteästi" www-verkkoon; pelkkä levytilan vuokraaminen ns. web-hotelleista ei tässä tapauksessa tule kysymykseen.

Koska kuitenkin olisin luultavasti ainoa kiinteää yhteyttä tarvitseva asiakas kyseisen puhelinkeskuksen alueella, Sonera tai kukaan muukaan ei lupaudu järjelliseen hintaan tarvitsemaani laajakaistayhteyttä rakentamaan.

Sitä paitsi maaseutuympäristössä ei kesällä jatkuvasti puhelinlinjaan yhdistettynä olevan verkkopalvelimen käyttö voisi ukkosenkaan vuoksi käytännössä tulla kysymykseen.

Datasähköyhteys olisi olennaisesti paremmin suojattu myös ukonilman aiheuttamia, yleensä ainakin modeemin vikaannuttavia virtasykäyksiä vastaan, koska jo tietoliikenteen suodattaminen eroon energiaa siirtävästä jännitteestä herkkien tietoliikennelaitteiden edellyttämällä tavalla edellyttää juuri tällaista tekniikkaa.

Vaikka en asu aivan syrjäseudulla — Helsinkiinkin on matkaa vain 80 kilometriä — valitettavasti kiinteistöni sijaitsee väärän sähköyhtiön alueella. Vantaan Energia nimittäin osallistuu datasähkökokeiluun, ja on jo tarjonnut näitä datasähkö-internet-liittymiä asiakkailleen. Mutta naapurifirman, Uudenmaan Energian puolelle se ei pysty tekemään edes tarjousta datasähköstä. Lakisääteinen monopoli estää tämän, sähköyhtiöt väittävät.

Energiaa voi siis ostaa muiltakin kuin jakeluverkkoa hallinnoivalta sähköyhtiöltä, mutta datasähköä ei.

Tälle epäkohdalle on olemassa tekninen tekosyy. Muuntajan ohittamiseksi saatetaan toistaiseksi tarvita lisälaite, joka mahdollistaa yhteyden myös kiinteistöjen 220/380 voltin pienjänniteverkon ja suurempaa jännitettä käyttävän runkoverkon välillä. Tällaisia ei datasähkön myyjä nykyisen lainsäädännön vallitessa voi lähteä asentelemaan vieraan yhtiön pylväsmuuntajiin.

Valtiovalta on pyrkinyt turvaamaan "vapaan kilpailun" pakottamalla kaupunkialueilla toimivat puhelinlaitokset vuokraamaan televerkkoaan myös muille palveluntarjoajille niin, että nämä eivät joudu kaivamaan katuja auki asentaakseen nykyisten johtojen rinnalle omia kaapeleitaan.

Mutta unohtiko eduskunta koko laajan maaseudun? Eikö olisi korkea aika vapauttaa myös datasähkö, tämä tulevaisuuden tietoyhteiskunnan ehkä lupaavin siirtotekniikka kilpailulle niin, että tätä vaihtoehtoa voisivat muut yhtiöt tarjota myös niiden sähkölaitosten alueille, jotka eivät itse katso tällaista toimialaansa kuuluvaksi? Missä viipyy se lupaamanne vapaa kilpailu, ministeri Olli-Pekka Heinonen?

©