© Olavi Kanervisto & Tietotila Oy 2001

Miten eroon möhköohjelmista

Lähes kaikki tietokoneohjelmat "kehittyvät" vuosien myötä paisuen yleensä yhä suuremmiksi, hitaammiksi ja vaikeakäyttöisemmiksi. Työskentely uusimmilla ja nopeimmillakaan laiteilla ja ohjelmistoilla ei siksi välttämättä suju yhtään tehokkaammin tai helpommin kuin vanhoilla laitteilla ja ohjelmilla.

Mitä isompi ja monimutkaisempi ohjelma on, sitä enemmän siihen mahtuu myös virheitä.

Kymmenen vuotta sitten kaikki toimiston tarpeelliset hyötyohjelmat sisältäneiden suosittujen First Choice- ja Microsoft Works -ohjelmistojen tiivistetyt asennustiedostot mahtuivat kolmelle korpulle, ja näitäkin monipuolisempi kotimainen Ykkönen sopii yhä yhdelle ainoalle. Kiintolevytilaa nämä ohjelmistot tarvitsevat vain muutamia megatavuja, eikä edes niiden toimintanopeus nykyisillä Pentium-prosessoreilla jätä moitteille sijaa.

Mutta nyt pienet kotikonttoritkin hankkivat vain Microsoft Office -toimisto-ohjelmistoja, kun eivät enää muista edes tiedä. Uusin Office XP vaatii 250 megatavua vapaata kiintolevytilaa, eikä Windows 95 enää kelpaa sen käyttöjärjestelmäksi.

Tiettyjen tietoturva-asetusten korjaamista lukuun ottamatta en ole vielä löytänyt Office XP:n "2002"-ohjelmista yhtään sellaista tarpeellista uutta ominaisuutta, jota en olisi pystynyt käyttämään jo edellisillä Office 97- ja 2000-versioilla.

Uusien Office-ohjelmien tehokkain markkinointijippo lieneekin se, että Windows NT- ja Windows 2000 -käyttöjärjestelmät on tarkoituksella rakennettu siten, että kaikki vanhat ohjelmat eivät enää toimi niissä.

Mutta miksi käyttöjärjestelmäksi pitäisi valita uusin Windows, kun vanhat DOS-ohjelmatkin toimivat yhä moitteettomasti kaikissa tietokoneissa Linuxin ilmaisen DOS-emulaattorin avulla?


Uusimmat ohjelmat eivät ole edes helppokäyttöisempiä kuin vanhat versiot. Päin vastoin ne usein vaikuttavat niin konstikkailta, että uuden version käytön opetteluun kuluu kohtuuttomasti aikaa.

Tiettyyn ongelma-alueeseen, vaikkapa strutsien ruokinnan suunnitteluun tai tietokoneohjelmien kirjoittamiseen perehtynyt henkilö on harvoin myös ihmisen ja koneen välisen vuorovaikutuksen asiantuntija. Niinpä strutsien ruokinnan suunnitteluun tarkoitetusta tietokoneohjelmasta tulee kömpelö, monimutkainen ja usein liian hankalakäyttöinen henkilöille, jotka kenties tarvitsisivat tietokoneen apua strutsien ruokinnan suunnittelussa.

Olisi hyvä, jos ohjelmoijat edes noudattaisivat yleisesti hyväksyttyjä standardeja. Jo 80-luvulla suurin osa ohjelmistoista osasi näyttää ohjeet F1-näppäimellä, mutta WordPerfectin käyttäjän piti muistaa painaa F3:a ja Tekossa F5:ttä.


"Tämä kirja kirjoitettiin Archives III -mikrotietokoneella käyttäen WordStar-ohjelmaa, ja se lähetettiin Colombosta New Yorkiin tallennettuna yhteen viiden tuuman diskettiin."

Näin hehkutti tieteiskirjailija Arthur C. Clarke "2010 Avaruusodysseia" -romaaninsa jälkisanoissa. Teos ilmestyi suomeksi vuonna 1983.

Clarken CP/M-tietokoneessa toimineet WordStar- ja VDE-teksturit käännettiin sittemmin myös MS-DOS-käyttöjärjestelmälle. Jälkimmäinen oli julkisohjelmana pitkäikäisempi erityisesti kirjoittamisen ammattilaisten keskuudessa opittuaan esikuvaansa nopeammin hyödyntämään Microsoftin käyttöjärjestelmän etuja, kuten kymmenkertaista muistia.

VDE kelpasi vaatimattomimmissakin pc-mikroissa mainiosti romaanin rustaamiseen. Sillä on kiintolevyttömässäkin laitteessa yhä mahdollista pitää jopa puolen miljoonan merkin mittaiset tekstitiedostot kerralla avoinna työmuistissa ja tallettaa sekä alkuperäiset että muuttuneet versiot luotettavasti joko samalle levykkeelle, jolta ne oli avattu, tai vaihtoehtoisesti myös muulle levylle.

Tämän hetken suosituimman kirjoitusohjelman, Word-möhköteksturin yleiseksi ongelmaksi osaamattomien käytössä on osoittautunut suoraan levykkeeltä luetun tekstitiedoston korjaaminen ja muutosten tallentaminen samaan levyasemaan. Ohjelman tiedostomuoto on muuttunut käsittämättömän kömpelöksi ja kookkaaksi. Siksi tekstin lukeminen korpulta ja korjausten tallennusyritys samaan paikkaan usein epäonnistuu siksi, että entinen ja muutettu versio eivät yksinkertaisesti mahdu samalle levykkeelle. Myös vika itse korpussa on yhtä kohtalokas.

Word-ohjelma ei valitettavasti ole sisältänyt rutiineita käyttäjän varoittamiseksi ja opastamiseksi ko. tilanteessa, vaan moni on kadottanut iäksi tekstejään. Vasta Wordin 2002-versiossa tiedoston tallennusmahdollisuus virhetilanteissa on olennaisesti parempi.


Donald A. Norman julkaisi vuonna 1988 mielenkiintoisen kirjan tuotesuunnittelun ja käyttöliittymien salakareista. Teos on ilmestynyt suomeksi nimellä "Miten avata mahdottomia ovia?" ja sitä kuuluu käytetyn alan oppikirjanakin.

Norman käsittelee kovasanaisesti myös tietokoneohjelmien kehnoja käyttöliittymiä ja ohjelmistojen muuttumista monimutkaisemmiksi ja siten hankalakäyttöisemmiksi. Kirjoittaja on kuitenkin sitä mieltä, että lukuisten tarpeettomien ominaisuuksien lisääminen tietokoneohjelmiin on käyttäjien oma vika: ohjelmoijat ovat tehneet vain sen, mitä heiltä on pyydetty.

"Käytän kotona tekstinkäsittelyohjelmaa, johon kuuluu 340-sivuinen viiteopas ja 150-sivuinen tutustumisopas ensikertalaisille...", kirjoitti Norman 13 vuotta sitten. Vain kuusi vuotta tämän jälkeen kahden suosituimman kirjoitusohjelman käyttöoppaat olivat jo yli 800-sivuiset.

"Jokainen uusi toimintoryhmä lisää suunnattomasti ohjelman kokoa ja monimutkaisuutta... Jokainen uusi toiminto tuo mukanaan yhden säätimen tai näytön tai nappulan tai ohjeen. Monimutkaisuus on todennäköisesti suoraan verrannollinen toimintojen määrän neliöön: kun toimintojen määrä kasvaa kymmenkertaiseksi, monimutkaisuus on jo satakertainen."

Kirjan lopussa Norman antaa menettelytapaohjeita: "Jos olet suunnittelija, auta käyttökelpoisuuden puolesta taistelevia. Jos olet käyttäjä, liity niiden kuoroon, jotka vaativat käyttökelpoisia tuotteita. Kirjoita valmistajille. Boikotoi käyttökelvottomia tuotteita. Tue hyvin suunniteltuja tuotteita ostamalla niitä, vaikka joutuisitkin sen vuoksi näkemään vaivaa ja maksamaan hieman enemmän."

Tietotila Oy:n pääsivulle