© Olavi Kanervisto & Tietotila Oy 2001

Vauhdin hurmaa ja vaihtokoneita

Kuvankäsittelyohjelmien sekä digikameran valokuvien tulostuksen vuoksi vajaan kolmen vuoden ikäinen Pentium II-tietokoneeni tuli ennätysajassa eläkeikään ja vaihtui äsken uuteen Pentium III -laitteeseen. Uudessa vauhtihirmussa on 1·000 MHz prosessori, 192 megatavua RAM-työmuistia ja 20 gigatavun kiintolevy.

Näistä numeroista ainakin tietokonepelien harrastajat päättelevät aivan oikein, että tälläkin kertaa kolumnisti sortui siis hankkimaan viime vuoden mallin, joka oli jo poistomyynnissä tarjoushintaan.

Mutta enääpä ei Microsoft Office 2000 kaatuile ainakaan työmuistin vähyyden vuoksi, eivätkä kartta- ja kuvamanipulaatio-ohjelmat tai A4-valokuvasuurennosten printtaus hidastele kiintolevyn vilkuttaessa heittovaihtotiedoston käyttöä.

Philips Free Speech -puheentunnistus- ja tekstinarvailuohjelma vastaanottaa nyt sanelua entistä nopeammin, mutta tekee silti yhtä paljon ja yhtä hölmöjä virheitä kuin aikaisemminkin.

Käytössäni on edelleen myös täysin toimiva, yli kymmenen vuoden ikäinen 386-laite kirjanpito- ym. hyötyohjelmia varten sekä kuusi vuotta vanha 486, jolla sähköpostin vastaanotto sekä tarvittaessa Internetin selailukin sujuu täsmälleen niin vauhdikkaasti kuin 56 kilobitin maksiminopeuden mahdollistava vakiomodeemi sallii. Puhelinyhteyden varassa toimittaessahan modeemi on kaikissa tapauksissa aina järjestelmän hitain osa, selvästi hitaampi kuin mikään mikron muista laitteista tai ohjelmista.

Internetin käyttö 1000 megahertsin kotimikrolla ja Soneran modeemiyhteydellä on kuin ajaisi Ferrarilla suomalaista soratietä, jolla on 30 km/h nopeusrajoitus. Vaikka matkan teko ei suju yhtään nopeammin, monen mielestä Ferrarissa on silti mukavampi istua ja odotella kuin vanhassa Ladassa.

Miksi en ole luopunut vanhoista laitteista uusia hankkiessani, vaikka uusimmista Pentium-laitteista on tarjolla jo neljäs sukupolvi? Vain siksi, että on mukavaa pystyä tekemään jotakin hyödyllistä kuten kirjoittamaan kirjeitä, laskuttamaan tai käyttämään sähköpostia samaan aikaan, kun joku muu perheenjäsen harrastaa sillä uusimmalla huippulaitteella vaikkapa kuva-animaatioita, asentelee siihen uusia ohjelmia tai virittelee Windowsia ja pelaa tietokonepelejä.

Vanhat laitteet pysyvät myös varmemmin toimintakunnossa, kun niihin ei jatkuvasti olla asentelemassa uusia ohjelmaversioita, oheislaitteita tai käyttöjärjestelmäpäivityksiä. "Vanhanaikaisten" ohjelmien tallenteiden turvakopiotkin mahtuvat vielä korppusarjalle, joten kalliita ja nopeasti vanhenevia muita varmistusvälineitäkään ei tarvita.

Lisäksi joidenkin vanhojen sovellusten ja oheislaitteiden siirtäminen muuhun laitteeseen ja eri käyttöjärjestelmällä toimiviksi voi olla työn ja tuskan takana, kuten edellistä Pentium-laitetta myyntikuntoon saattaessani sain tuta.

Kun vanhan koneen kiintolevyltä kopioitavia omia tiedostoja on satoja megatavuja, niiden siirto korpuilla ei käytännössä tule kysymykseen.

Entisillä käyttöjärjestelmillä helpoin ratkaisu oli kytkeä koneet rinnakkais- tai sarjaporteistaan kaapelilla yhteen ja käynnistää LapLink tai vastaava ohjelma tiedostojen kopioimiseksi. Valitettavasti näitä helppokäyttöisiä DOS-ohjelmia ei saa enää toimimaan yli 2 gigatavun kiintolevyosioilla, koska Windowsin "suurten levyjen tuki" kätkee niiden tiedostojärjestelmät 16-bittisten ohjelmien tavoittamattomiin.

Oli siis yritettävä käynnistää Windowsin Ohjelmat — Apuohjelmat — Tietoliikenneyhteydet -valikosta löytyvä Suorakaapeliyhteys -niminen sovellus. Se puolestaan edellyttää siirrettävien kansioiden "jakamista" Windowsissa, mikä voi olla jopa konstikkaampaa kuin vastaava toimenpide "oikeassa" lähiverkossa.

Yrityksistä huolimatta koneet, joiden Windows-versiot eivät olleet täsmälleen samat, eivät suostuneet "näkemään" toisiaan kaapeleitse. Niinpä lähinnä parhaaksi ratkaisuksi todettiin sen vanhan Pentiumin alkuperäisen kiintolevyn asentaminen uuden koneen kakkoslevyksi ja myyntiin menevän koneen varustaminen muulla limpulla. Se pyyhittiin ensin puhtaaksi poistettujen tiedostojen päälle kirjoittamalla ja sitten vielä alustettiin "puhtaan" käyttöjärjestelmän asentamiseksi.

Valitettavasti tuon vanhan merkkimikron mukana ei ollut toimitettu käyttöjärjestelmän asennusromppua lainkaan, vaan Windows oli ollut olemassa ainoastaan kiintolevyllä esiasennettuna. Niinpä 17-tuumaisen kuvaruudun hankinnan yhteydessä vaihdetun Trident Blade -näytönohjaimen ajureita ei löytynyt mistään. Näytöllä ei siten saanut esiin 600x800 kuvapistettä ja 16:tta väriä enempää, ennen kuin 16 miljoonan värin näyttämisen mahdollistavat ajurit oli löydetty ja saatu imuroiduksi Internetistä.

Vielä enemmän ongelmia oli vajaan viiden vuoden ikäisen modeemin ohjaintiedostojen hankkimisessa. Windows suostui tunnistamaan tuon yhteyslaitteen vain "standardimodeemina" ja asentamaan vakio-ohjaimen, jolla sähköpostiohjelma ei kuitenkaan pystynyt ylläpitämään yhteyttä. Soittaminen sekä käyttäjätunnuksen ja salasanan syöttö vielä sujuivat, mutta tämän jälkeen linja aina katkesi.

Legato näyttää sittemmin lopettaneen kokonaan modeemien valmistamisen, ja sen maahantuojakin oli vaihtunut. Niinpä kyseisen mallin ohjaintiedostoja ei enää löytynyt edes Internetistä. Onneksi vanha maahantuoja hyväntahtoisesti suostui sähköpostittamaan minulle tuon modeemin ajurit.

On helppo sanoa, että uuden koneen ja varsinkin uusien lisälaitteiden mukana toimitetut ajurilevykkeet tai -romput kannattaisi säilyttää. Mutta entäpä, kun on erehtynyt ostamaan merkkimikron, jonka mukana seuraava OEM-Windows kaikkine laiteohjaimineen toimitettiin ainoastaan kiintolevyllä? Turhat asennushakemistothan on kuitenkin jo ajat sitten hävitetty levytilan vapauttamiseksi hyötykäyttöön.

Monien vaiheiden jälkeen sähköpostimikroa kaivannut työkaverin tuttava sai loppujen lopuksi uudenveroisen laitteen halvemmalla kuin itse olin maksanut pelkästään mukana seuranneesta korttimodeemista viisi vuotta sitten. Takuuaikaakin on vielä muutama viikko jäljellä.

Itse käytän yhä vanhempia laitteitani töiden tekemiseen ja uusinta vauhtihirmuani lähinnä vain kuvankäsittelyharrastusvälineenä ja uusien ohjelmien testaukseen.

Tietotila Oy:n pääsivulle