© Olavi Kanervisto & Tietotila Oy 2001

Luonnonvoimien vai tyhmyyden armoilla?

Marraskuun puolivälissä syysmyrsky raivosi Etelä-Suomessa. Torstai-iltana 15. marraskuuta tietokone ja kaikki muutkin sähkölaitteet pimenivät yhtäkkiä värivalokuvan tulostuksen ollessa kesken. Kun sähkö kolme vuorokautta myöhemmin jälleen alkoi virrata Janakkalassa, tuhoutunut 200 markan hintainen mustesuihkuprintterin värikasetti oli aiheutuneista vahingoista eräs vähäisimmistä.

"Tämä on alueenne vikailmoitusnumero. Poikkeuksellisista sääolosuhteista johtuen alueellamme on useita jakelukeskeytyksiä. Korjausennusteen voimme antaa tunnin kuluttua. Voitte sulkea puhelimen nyt."

Sama nauhoitettu tiedote pyöri sähköyhtiön vikapäivystysnumerossa vielä maanantaiaamunakin, kun olisin halunnut ilmoittaa pienjännitelinjan varaan kaatuneitten puitten sijainnin pylvään numeron tarkkuudella, kuten radion uutisissa oli kehotettu tekemään. Mutta yhtään ihmistä en koko katkoksen aikana onnistunut saamaan tästä numerosta langan päähän.

Perjantaina 16.11. yritin Helsingistä käsin tutkia myrskytuhoalueen sähköyhtiöiden verkkosivuja saadakseni tietoa vika-alueiden laajuudesta ja jakelukeskeytyksen oletetusta kestoajasta, mutta tuloksetta. Asiaa ei ilmeisesti ollut katsottu tiedottamisen arvoiseksi, vaikka paikallisradiot jo tuolloin tiesivät, että yli kymmentä tuhatta taloutta uhkaa jääminen ilman sähköä koko viikonlopun ajaksi.

Koska edes Helsingistä ei yhteenkään sähköyhtiön julkiseen numeroon saanut yhteyttä — nauhoitettu tiedote kertoi kaikkien linjojen olevan koko ajan varattuja — ajattelin, että sähköposti sentään toiminee. Mutta ei. Pääuutissivulla oli lyhyt, mutta napakka tiedote: "Nimda-tietokoneviruksen välttämiseksi on sähköpostimme ollut suljettuna 20.9. lähtien."

Yhteystiedot-sivulta ei löytynyt yhtään henkilön nimeä, saati suoria puhelinnumeroita: "Meidät on helppo tavoittaa. Täältä löydät yhteystietomme. Sähköposti etunimi.sukunimi@elnova.fi".

Myöhään iltapäivällä, puhelinvaihteen lopulta vastattua kysyin, miten yritykseen lähetetään sähköpostia. Sain vastaukseksi: "Sähköpostiosoitteemme ovat muotoa etunimi piste sukunimi ät elnova piste fi; kenelle siis halusittekaan lähettää postia?"

Tätä kirjoitettaessa (viikolla 47) sähköyhtiön palauteosoitteeseen jätettyyn viestiin ei ole tullut vastausta.

Lankapuhelimetkin mykistyivät perjantai-iltana, katkoksen jatkuttua tasan vuorokauden. GSM-yhteys Soneran Jyväskylän valtakunnalliseen vikailmoituspäivystykseen toimi sentään, ja siellä vastasi ihminen: "Puhelinverkko on pimeänä sähkökatkosten vuoksi, nelisenkymmentä keskusta on jo mykistynyt. Sonera ei pysty toimittamaan niihin varavoimaa, koska Soneralla ei ole aggregaatteja."

Maanantaiaamuna ei Soneran tiedotusosastolta tuntunut löytyvän ketään, joka olisi suostunut myöntämään tai kiistämään sähkön vuoksi mykistyneiden keskusten ja kuluttajaliittymien määrän.

Soneran haluttomuus tietojen antamiseen herättää epäilyksen, että Viestintäviraston eli entisen telehallintokeskuksen määräyksiä poikkeusoloihin varautumisesta ei ehkä ollut noudatettu.

Jo toisena sähköttömänä päivänä alkoivat lämmityksen lisäksi myös vesiongelmat: porakaivostahan vettä ei voi nostaa käsipelillä. Niinpä aloin soitella tuttaville ehdotellen yhteistä nyyttikesti-saunailtaa: toisimme tullessamme valmiit pakasteruoat, jotka muutoin ovat vaarassa pilaantua.

Mutta myös naapurikunnista, Hausjärveltä ja Lopelta saimme vastaukseksi, että sopisi oikein hyvin muuten, mutta kun meilläkään ei ole vettä eikä sähköä...

Tässä vaiheessa alkoi kiukuttaa. Miksi sähköyhtiö ei heti myöntänyt tilanteen vakavuutta ja vaihtanut edes vikailmoituspäivystys-nauhoitettaan kertomaan rehellisesti, että vikojen korjaaminen saattaa kestää jopa seuraavaan arkimaanantaihin tai vieläkin pitempään, kuten monen sadan talouden osalta Vattenfallin hallinnoimilla alueilla kävi.

Voitaneen olettaa, että ainakin joka toisessa yli kolmeksi vuorokaudeksi sähköttä jääneessä kotitaloudessa on pakastin. Jos viimeistään toisen jakelukeskeytysvuorokauden alussa olisi saatu julki oikea arvio vian kestoajasta, pelkästään kantamalla arkkupakastimet sisältöineen ulos pakkaseen olisi sulamista ilmeisesti voitu hidastaa niin paljon, että koko sisältö ei ehkä olisi päässyt pilaantumaan.

Jos pelkästään asiallisella tiedottamisella esimerkiksi 5.000:lta kotitaloudelta olisi saatu säästymään vaikkapa vain 1.000:n markan arvosta pakastettuja elintarvikkeita perhettä kohti, summaksi saadaan viisi miljoonaa markkaa.

Toisaalta, mikäli lankapuhelimien mykistyttyä jokainen puhelinmottiin jäänyt ehti kuunnella sähköyhtiönsä nauhoitetun "voitte sulkea puhelimen nyt" -vikapäivystystiedotteen vaikkapa vain kymmeneen kertaan matkapuhelimella, Soneran ja Radiolinjan voi katsoa tienanneen lankaverkon toimimattomuuden vuoksi yhteensä ainakin 200.000 markkaa ylimääräistä. Sillä saisi jo monta aggregaattia seuraavan vaurion varalle.

Mitä se vanha laki sanoikaan hädänalaisen tilan hyväksi käyttämisestä?

Eivätkö kunnanvaltuutetut ymmärtäneet, mitä tekivät myydessään muutama vuosi sitten kannattavat energialaitoksensa kasvottomalle ulkomaiselle yhtiölle, jonka tärkein tavoite lienee voiton hankkiminen osakkeenomistajille, eikä suinkaan häiriöttömän sähkön saannin turvaaminen asiakkailleen?

Kun tuotteen, tässä tapauksessa sähkön hintaa ei kilpailusyistä voida nostaa kilpailijoita korkeammaksi, voittoa voidaan kasvattaa vain alentamalla omia kustannuksia ja/tai huonontamalla tuotteen laatua.

Sähkön kyseessä ollen laadun huonontaminen tarkoittaa mm. toimitusvarmuudesta tinkimistä. Johtoaukeiden raivauksen ja reunuspuiden ennakoivan karsinnan laiminlyönti tuo varmaan hetkellistä säästöä, mutta kostautuu häiriötilanteissa.

Kun vikapäivystysnumerossa vastaa virka-ajan ulkopuolella ainoastaan nauhuri, ei päivystyksestä tarvitse maksaa kenellekään yötyölisää. Ja jos vikailmoituksia ei oteta vastaan viikonloppuisin, ei myöskään miehen ja moottorisahan moottorikelkkapartioita tarvitse laittaa maastoon ylityökorvauksia edellyttävänä epämukavana työaikana.

Sähkölaskun maksajaa ei paljon naurata, kun korjauspartio vihdoin saapuu paikalle kesärenkain ja ilman mitään valoneuvoja, edes taskulamppua.

Olivatko sähkölaitoksensa myyneet kunnat liian ahneita — vai ainoastaan liian typeriä?

Tietotila Oy:n pääsivulle