Tietotila Oy:n pääsivulle
© Olavi Kanervisto & Tietotila Oy 2002
Samaan aikaan kun viestintäministeri ja johtavat poliitikot puhuvat kauniita sanoja koko valtakunnan asuttuna pitämisestä ja etätyön mahdollisuuksien lisäämisestä viestintäteknologian avulla, teiden kunnossapitoa ja yksityistiemäärärahoja vähennetään, eikä edes etätyölle välttämättömiä laajakaistayhteyksiä ole tarjolla taajamien ulkopuolella.
Kaiken liiketoiminnan Helsinkiin keskittävien pyrkimysten välikappaleena käytetään myös "yksityistä" teleyhtiötä Soneraa, jota veronmaksajat yhä joutuvat "tukemaan". Puhelinlinjoja puretaan, ja syrjäisimpien seutujen asukkaat jätetään pelkkien GSM-yhteyksien varaan. Ja samaan aikaan ministerit hurskastelevat tietoyhteiskunnasta!
Soneran aloitettua viime vuonna mainoskampanjan ADSL-laajakaistayhteyksistä myös Kehä kolmosen ulkopuolisille alueille ilmoittauduin minäkin ensimmäisten joukossa jonotuslistalle. Viime vuoden puolella ehdin jo pari kertaa kiirehtiäkin asiaa, vaikka ennakkotilaukseni muka kirjanneet puhelinmyyjät olivat luvanneet ilmoittaa asiasta heti, kun ADSL olisi saatavana.
Yhteydenottoa ei ole kuulunut. Vasta tämän vuoden helmikuussa Soneran myyntiosasto myönsikin, että Vähikkälään saakka (80 km Helsingistä!) ei heillä ole aikomustakaan näitä yhteyksiä rakentaa.
Kotikuntani Janakkala on kyllä aika erikoinen tapaus, koska sen puhelinliittymät jakautuvat kolmen eri yhtiön kesken. Viitisen vuotta sitten toimeenpantu suuntanumerouudistus johti siihen, että pitäjän halkoo nyt myös kahden teleliikennealueen raja. Niinpä uudistuksen jälkeen olen joutunut maksamaan kaukopuhelumaksun jopa kuntakeskukseen tai kirkolle soittaessani.
Yksityisen teleyhtiön ADSL-yhteys olisi jo tarjolla vain muutaman kilometrin päässä naapurikylässä, joka valitettavasti sijaitsee tuon toisen puhelinluettelon alueella. Soneran hallinnoima kunnan lounaisin kolkka jää palvelupaitsioon.
Suivaannuin lopullisesti Soneran palveluhaluttomuuteen viime marraskuussa, kun syysmyrskyn aiheuttama sähkökatkos mykisti yli 40 puhelinkeskusta, ennen kuin niiden tilaajat olivat edes onnistuneet soittamaan oman sähkölaitoksensa vikailmoitusnumeroon. (Elnova Oy ei tosin ole vielä vastannut marraskuun puolivälissä lähetettyyn sähköpostiviestiinkään.)
Kun Soneran tiedotusosasto ei suostunut kommentoimaan asiaa mitenkään, usutin Viestintäviraston eli entisen telehallintokeskuksen selvittämään, oliko varavoiman saannista huolehdittu toimilupaehtojen mukaisesti.
Viestintävirasto onkin nyt lähettänyt paimenkirjeen teleyrityksille sekä Senerille varavoimajärjestelyjen riittämättömyydestä. Vakavia puutteita oli ollut muillakin yhtiöillä kuin Soneralla. Pahimmillaan katkos pimensi jopa kolmanneksen kaikista tilaajaliittymistä, ja katkokset saattoivat kestää kymmenenkin vuorokautta. Hätäpuhelutkaan eivät toimineet, koska akkuja ja varavoimakoneita ei ollut käytettävissä määräysten edellyttämällä tavalla.
Matkapuhelinverkotkin mykistyivät, koska varavoimaa ei ollut. Gsm-operaattoreilla ei ollut edes suunnitelmia saati sopimuksia alihankkijoiden kanssa varavoimajärjestelmien toimittamisesta tukiasemille pitkäaikaisten sähkökatkosten aikana.
Viestintäviraston muistio on periaatteessa julkinen asiakirja, mutta ovatko edes vastuulliset päättäjät vaivautuneet tutustumaan siihen? Ja johtaako se toimenpiteisiin?
Telealalla ei ole kilpailua. Siksi Sonera saa rahastetuksi haja-asutusalueiden asiakkailtaan eniten pitämällä niiden internet-yhteydet nykyisellä surkealla modeemi/ISDN- tasolla ja laskuttamalla paikallispuhelumaksun joka minuutilta, joka yhä hitaammaksi viritetyn Soneraplaza-portaalin avauskuvan odotteluun kuluu.
Olen esittänyt Viestintävirastolle sekä Soneralle, että laajakaistayhteyttä mainostava teleoperaattori, joka ei lupauksistaan huolimatta suostu sitä asiakkaalle toimittamaan, pitäisi ainakin velvoittaa antamaan muun aikaveloituksettoman yhteyden sen korvikkeena. Esimerkiksi ISDN siten, että molemmat kanavat ovat yhtä aikaa tietokoneen käytössä, voitaisiin aivan yhtä hyvin tarjota kiinteällä kuukausimaksulla.
Mutta luopuisiko mikään yhtiö vapaaehtoisesti siitä edusta, että kieltäytymällä toimittamasta nopeampaa ja parempaa nettiyhteyttä se voi laskuttaa huonommasta ja hitaammasta palvelustaan aikaveloituksena korkeamman hinnan?
Kuitenkin maaliskuussa alkoi tapahtua. Ilmeisesti minun ja muiden tyytymättömien asiakkaiden narinoihin kyllästyneenä Sonera ilmoitti uudesta nettiyhteyden laskutuskäytännöstä. Ns. kolmen tunnin yhteys tarkoittaa kiinteää taksaa, jolla saa käyttää internetiä joka päivä kolme tuntia 23,38 euron kuukausiveloituksella ilman minuuttimaksua.
Soneran kolmen tunnin yhteys -vaihtoehtoa ei mainosteta, vaan siitä kerrotaan ainoastaan asiakkaille, jotka kiukuttelevat nykyisistä maksuistaan. Siksi julkistan asian täten kaikille tiedoksi: nyt kannattaa tinkiä hintoja!
Soneran entisen selkeän ja kohtuullisen nopeasti latautuvan Keskuskatu-portaalin vaihduttua hitaaseen ja sekavaan Soneraplazaan joukko modeemin käyttäjiä on kustannussyistä vaihtanut aloitussivukseen jonkin nopeammin latautuvan sivun, esimerkiksi Googlen. Nyt Soneran omissa käytettävyystutkimuksissakin on lopulta todettu sama asia, ja Soneraplaza muuttunee kohta enemmän sen entisen, käyttäjäystävällisemmän portaalin oloiseksi. (Siihen vanhaan Keskuskatuun voi yhä tutustua osoitteessa http://web.archive.org/web/19961019201448/www.inet.fi/keskuskatu.)
Uusi "kolmen tunnin yhteys" -laskutuskäytäntö mahdollistaa lopulta hitaidenkin sivustojen käytön myös modeemi- tai ISDN- yhteydellä ilman, että jokaisesta turhaan linjoilla roikkumiseen kuluneesta minuutista joutuisi maksamaan lisää. Valitettavasti tämä saattaa vähentää entisestään sivustojen suunnittelijoiden paineita tuottaa järkevän kokoisia ja myös modeemikäyttäjille asiallisen nopeasti latautuvia sivustoja.
Hinnoittelukäytännön oikeansuuntainen korjaus on kuitenkin tervetullut. Siltä varalta että tämä "tuote" joskus myös julkistetaan, sorvasin sille vapaasti käytettävissä olevan mainosotsikonkin: kehnoa palvelua entistä halvemmalla.