© Olavi Kanervisto & Tietotila Oy 2002

Natura-tietokannan salailu jatkuu

Oikeuskanslerinvirasto lopetti huhtikuussa viiden Natura-valmistelun ja valitusmenettelyn laillisuutta koskeneen kantelun tutkimisen siten, että maanomistajat eivät vieläkään ole päässeet tutustumaan valtioneuvoston alkuperäisiin Natura-asiakirjoihin. Asian käsittely jatkunee näin ollen EU-tuomioistuimessa tai ihmisoikeustuomioistuimessa.

Jo toissa vuonna Yhteisöjen tuomioistuin totesi, että Natura-direktiivin noudattamisen laiminlyönti ei ilmeisesti ole eräiden jäsenvaltioiden osalta päättynyt ja antoi 11.9.2000 seuraavan tuomiolauselman:

"Irlanti ei ole noudattanut luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21 päivänä toukokuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole toimittanut komissiolle asetetussa määräajassa direktiivin 4 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa mainittua luetteloa alueista eikä näitä alueita koskevia tietoja kyseisen direktiivin 4 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisesti."

Samansisältöinen tuomio ilmeisesti kohtaa pian Suomea, joka myös löi laimin direktiivin noudattamisen Naturaa valmistellessaan. Valtioneuvostohan hyväksyi päätöksellään 20.8.1998 Suomen ehdotukseksi Natura 2000 -tietokannan, josta puuttuivat direktiivin edellyttämät arvioinnit eri alueiden luontotyyppien ja lajien valtakunnallisesta merkityksestä. Ilman näiden arvioiden asianmukaista kirjaamista ei ollut mahdollista säädetyllä tavalla selvittää, mitkä alueet ovat tarpeen kunkin biotoopin ja lintulajin "suotuisan suojelutason" saavuttamiseksi.

Natura-tietokanta on kokonaisuus, johon ei voida lisätä eikä siitä poistaa yhtään aluetta ilman, että sillä esiintyvien luontotyyppien ja lajien säilyminen tulee varmistetuksi muiden Naturassa mukana olevien alueiden avulla. Direktiivin tarkoittama oikeusperuste tietyn alueen kuulumisesta Naturaan ei siis ole se, että siellä olisi havaittu jokin harvinainen eläin tai kasvi, vaan kyseisen esiintymän on oltava valtakunnallisesti tärkeä kyseisen lajin säilymisen kannalta.

Kunkin lajin merkitys kokonaisuuden kannalta olisi EU-säädösten mukaan pitänyt ilmoittaa jo Naturan ensimmäisen vaiheen selvitystyön yhteydessä merkitsemällä niiden tärkeys A-, B-, C- tai D-kirjaimin. Esimerkiksi "puustoiset suot" -biotooppiin kuuluvaa aluetta ei olisi saanut ehdottaa lintualueeksi sillä perusteella, että kurjet (D) ovat käyttäneet sitä levähdyspaikkanaan.

Maanomistajat eivät Naturan valmistelu- ja valitusvaiheessa päässeet näitä kirjainluokituksia näkemään eivätkä siten pystyneet kyseenalaistamaan alueitten suojelun oikeudellisia perusteita. Arviointikirjaimia ei näet sisältynyt niihin paperikopioihin, jotka yli 1600 valittajaa joutuivat hankkimaan Natura-valitustensa liitteiksi.


Vastaava ministeri selitti tietojen puuttumisen johtuneen tulostusongelmista (!), ja tämän selityksen on myös Korkein hallinto-oikeus sittemmin hyväksynyt. KHO:llakaan kun ei valitettavasti ollut käytettävissään Valtioneuvoston päätöksen 20.8.1998 alkuperäistä Natura-liitetietokantaa, vaan kaksi myöhäisempää versiosta tuosta muuttuvasisältöisestä atk-asiakirjasta (KHO:n esittelijältä puhelimitse saatu tieto).

Euroopan Komission oikeudellinen yksikkö on 21.12.2000 antanut Suomelle huomautuksen direktiivin noudattamatta jättämisestä: "Tietolomakkeisiin sisältyy kuitenkin vain tietoja siitä, mitä lajeja kyseisellä alueella esiintyy, mutta ei niistä kriteereistä (prosenttimääristä populaatiosta ja/tai muita kriteereitä), joita Suomi on käyttänyt alueita valitessaan. Niistä ei toisin sanoen ilmene, miksi kyseinen alue on valittu."

Samaan asiaan Euroopan komissio kiinnitti huomiota jo 26.10.1999 Suomen hallitukselle osoittamassaan kirjeessä: "Komissio katsoo, että lintudirektiivin 4 artiklan 1 ja 2 kohdassa ja luontodirektiivin 1 kohdassa vahvistetut alueiden valintaperusteet ovat sitovat ja täydelliset. Jäsenvaltiot eivät voi poistaa mitään näissä direktiiveissä tai niiden liitteissä vahvistettua perustetta eivätkä lisätä valintamenettelyyn uusia perusteita."

Valtioneuvoston alkuperäinen Natura-päätös oli siis selkeästi direktiivien vastainen, ja siksi tietokantaa on useita kertoja virkamiestyönä muuteltu ja täydennetty sen saattamiseksi enemmän EU-säädösten näköiseksi. Mutta onko nykyinen Natura-versio, jonka sisältöön pääsee vain osittain tutustumaan Suomen Ympäristökeskuksen tietokonepäätteellä, yhä se sama asiakirja, joka hallituksen esityksenä lähti EU:hun vuonna 1998? Ainakaan sen tiedot eivät kaikilta osin vastaa maanomistajien saamia paperitulosteita.


Mikäli Naturan valmistelu olisi suoritettu säädösten mukaisesti, ei Valtioneuvostolla olisi mitään syytä piilotella EU:lle toimitettua julkista asiakirjaa ja sen sähköistä tallennetta, saati esittää naurettavia selityksiä teknisistä ongelmista, jotka muka estävät olennaisten tietojen tulostamisen paperille.

Jos direktiivin edellyttämät tiedot eri lajien ja luontotyyppien esiintymisestä olisi kirjattu asianmukaisesti, jokainen valittaja olisi voinut saada CD-ROM-kopion koko tietokannasta murto-osalla niistä kustannuksista, joita puutteellisten ja virheellisten, siis ei-todistusvoimaisten paperitulosteiden hankkimisesta KHO-valitusten liiteiksi aiheutui. Ja jokainen maanomistaja olisi voinut tarkistaa omien Natura-alueittensa mukana olon perusteet koko valtakunnan suojelutilanteen valossa helposti omalla tietokoneellaan.

Oikeuskanslerin outo ratkaisu tekee nyt valitettavasti mahdolliseksi Naturan laajentamisen jatkosuunnittelun, vaikka nykyistenkään alueiden osalta jo toteutunutta suojelutasoa ei ole edes päästy julkisesti arvioimaan. Jos Natura-tietokanta 20.8.1998 ei olisi salainen valtiosopimusasiakirja, kenen tahansa asianosaisen ja tiedotusvälineidenkin olisi nyt helppo todeta, miltä osin suojelutavoitteissa on vielä puutteita ja miltä osin ne kenties on jo ylitetty nykyisessä Naturassa.

Joka tapauksessa pakko-oton kohteeksi joutuneet maanomistajat ovat menettäneet uskonsa viranomaisiin, jotka sallivat valtioneuvoston päätöksen väärentämisen valitusmenettelyn aikana ja vielä sen jälkeenkin. Toivottavasti Yhteisöjen tuomioistuin säilyttää omaksumansa tiukan linjan myös tämän Suomen suurimmaksi atk-avusteiseksi virkarikokseksi mainitun jupakan osalta, vaikka oikeusvaltion maineemme saakin kolhuja.

Tietotila Oy:n pääsivulle