© Olavi Kanervisto & Tietotila Oy 2002

Puoli vuotta Windows XP:llä

Uuden tietokoneen ostaja joutuu käytännössä valitsemaan Microsoftin Windows XP- ja Windows ME -käyttöjärjestelmien välillä. Vanhempia vaihtoehtoja ei yleensä enää ole tarjolla.

   Kotitoimistossa Windows-versioiden väliset erot eivät kuitenkaan ole niin suuret kuin XP:n massiivinen mainoskampanja on antanut ymmärtää.

   Monia käyttäjiä tuntuu ärsyttävän XP:n pakollinen rekisteröinti eli käyttöjärjestelmän lisenssikoodin ilmoittaminen Microsoftille tuotteen aktivoimiseksi. Menettely on varmaan tarpeen käyttöjärjestelmän laittomien kopioiden valvomiseksi, mutta rehellinenkin käyttäjä voi tuntea olonsa kiusalliseksi joutuessaan pyytämään uutta aktivointikoodia vaikkapa vain vaihdettuaan rikkoutuneen kiintolevynsä uuteen. Näin on siitä huolimatta, että kokemusten mukaan Microsoftin puhelinpalvelu on toiminut tällaisissa tapauksissa asiallisesti ja ystävällisesti, ilman minkäänlaista kolmannen asteen kuulustelun tuntua.

   Tammikuun numerossa kerroin jo Windows XP:n asennuksesta. Ensivaikutelma osoittautui kuta kuinkin oikeaksi. Puolen vuoden käyttökokemukset ovat vain tarkentaneet sitä aavistuksen verran kielteisempään suuntaan.

   XP-päivitys kadotti uudehkosta laitteistostani mm. modeemin sekä kirjoittimen väriasetukset. Molempien toiminta saatiin ennalleen vain etsimällä ja asentamalla uudet 32-bittiset NT-ajurit.


Microsoftin Windows-käyttöjärjestelmien kehityksessä on koko ajan ollut kaksi päälinjaa: toisaalta lähinnä kotikäyttäjille tarkoitettu 3-, 95-, 98-, ja ME-tuoteperhe, toisaalta yritysverkkoihin sopivammat NT- ja 2000-järjestelmät. Windows XP pyrkii lopulta yhdistämään nämä tuotelinjat siten, että siitä on nyt tarjolla kaksi toiminnoiltaan yhdenmukaista versiota: huokeammaksi hinnoiteltu Home Edition kotikäyttöön ja Professional-versio yrityksille.

   Olennainen muutos edellisiin järjestelmiin on se, että laiteajureiden on nyt oltava NT/2000-tuotelinjan kanssa yhteensopivia. Windows 95/98:lle tarkoitetut ohjaimet eivät enää toimi.

   Toinen olennainen muutos on XP:n NTFS-tiedostojärjestelmä, joka asentuu, ellei käyttäjä ole varta vasten valinnut FAT32:ta. NTFS onkin toki suurilla kiintolevyillä paras valinta mahdollistaessaan jopa 100-gigaisen kiintolevyn käytön yhtenä isona osiona (mitä ei toki suositella!). Mahdollisten muutosten varalta on hyvä tietää, että paluuta ei ole, koska vanhemmille FAT-levyille suunnitellut järjestelyohjelmat kuten Partition Magic eivät enää toimi.

   Saman koneen ollessa yhtä aikaa sekä kotitoimiston työväline että nuorison netti- ja pelikoneena lisäturvaa antavat käyttäjätunnuskohtaisesti määriteltävissä olevat oikeudet. XP:llä on luottamukselliset tiedot myös mahdollista tallentaa levylle salakirjoitettuina niin, että niiden avaaminen tunnussanaa tietämättä on mahdotonta.

   Käynnistä-valikko on jaettu kahteen sarakkeeseen, joista vasemmanpuoleiseen tulevat automaattisesti viimeksi käytettyjen sovellusten kuvakkeet. Muut ohjelmat löytyvät valitsemalla Kaikki ohjelmat.

   Käynnistysvalikon "Etsi"-toiminto kehittynyt yhä käyttökelpoisemmaksi. Edes pakattujen kansioiden käsittely ei enää vaadi järjestelmän toiminnan syvällistä ymmärtämistä.

   Ohjauspaneelin ja Oma tietokone -ikkunan tiedostot on ryhmitelty entistä loogisemmin, ja suomennoksetkin ovat selkeitä. Esimerkiksi korppu sekä CD-levy löytyvät otsikon "Laitteet, jossa on siirrettävä tallennusväline" alta.

   "Teksti puheeksi" -apuohjelma osaa lausua ymmärrettävästi ainoastaan englanninkielistä tekstiä. Suomen kieltä jo dos-ohjelma MikroPuhe 1.0 vuodelta 1990 osasi ääntää paremmin.


Järjestelmätiedostojen koolla mitattuna Windows XP on Microsoftin massiivisin käyttöjärjestelmä tähän mennessä, ja se vaatii tietokoneelta sekä muistia että tehoa. Kiintolevytilaa pelkkä Windows varaa liki 1 000 megatavun verran. Työmuistia tarvitaan vähintään 64 megatavua, jotta edes käyttöjärjestelmä toimisi. Mikäli halutaan käyttää vielä hyötyohjelmiakin, käytännössä RAM-muistin minimivaatimus on 128 megatavua.

   Tietyt vanhimmat DOS-ohjelmat saattavat kaatua "näennäinen DOS-kone kohtasi laittoman käskyn" -virheilmoitukseen. XP:n dos-ikkuna on näet vain aliohjelma, jonka toimivuutta voi verrata Linuxin ja Macintoshin vastaaviin emulaattoreihin: useimmat vanhat ohjelmat toimivat ongelmitta, mutta eivät aivan kaikki.

   Yllättävän suuri osa ongelmista liittyy Microsoftin omiin ohjelmiin. MS Office -toimisto-ohjelmat kaatuilevat selvästi useammin kuin OpenOfficen vastaavat. Erityisen virhealttiiksi ja hitaiksi ovat osoittautuneet kuvankäsittelyohjelmat Microsoft PhotoDraw 2 sekä jo Office97:ään sisältynyt Photo Editor, jonka Microsoftin omat Millennium-tarkistuksetkin taannoin luokittelivat ei-2000-yhteensopivaksi.

   XP:n Windows Explorer on kaatunut jo monta kertaa ilmoittaen havainneensa sisäisen virheen omassa toiminnassaan. Järjestelmä tarjoutuu tällöin lähettämään automaattisesti virheraportin ongelmasta Microsoftille heti, kun sähköpostiyhteys on jälleen käytettävissä.

   Palautekanava tarjoaa onneksi mahdollisuuden ensin tarkistaa, mitkä tiedot lähetetään. Hyvä näin, koska joissakin tapauksissa raportin mukana lähtee myös osia ohjelman kaatumishetkellä työstettävänä olleesta tiedostosta.

   Virheraportteihin on tavallaan myös vastattu, sillä useita kertoja nettiyhteyden ollessa auki ja yhteystietoikkunan havaittua useita megatavuja tietoja vastaanotetuksi, järjestelmä on itsestään muuttunut joiltakin osin. Suurin osa muutoksista lienee ollut tarpeellisia korjauksia todellisiin virheisiin, joita Microsoftin tuotteista yhä tuntuu löytyvän.

  Esimerkkinä näistä korjauksista totesin, että Windows XP:ssä oli alun perin sama hölmö piirre kuin Windows ME:ssäkin: kun nettiyhteyden ollessa päällä yritti käynnistää Outlook-sähköpostia, tietokone ensin katkaisi puhelinyhteyden ja alkoi sitten soittaa uudestaan samaan numeroon. Huhtikuussa sekä XP- että ME-laitteisiin saapui päivitys, minkä jälkeen järjestelmä huomaa avoimen linjan ja osaa kysyä, käytetäänkö olemassa olevaa yhteyttä.

   Myöntävän vastauksen saatuaan Outlook ei siis enää laske luuria soittaakseen kohta uudestaan samaan numeroon. Tätä piirrettä osannevat arvostaa erityisesti ne Soneran laajakaistaverkon ulottumattomissa olevat modeemiasiakkaat, jotka ovat joutuneet turvautumaan uuteen "kolmen tunnin yhteys" -laskutuskäytäntöön puhelinkulujen kohtuullistamiseksi.

Tietotila Oy:n pääsivulle