© Olavi Kanervisto & Tietotila Oy 2003

Laajakaistaa vai kinttupolkuja?

Tämän lehden ilmestyessä Suomessa lienee uusi hallitus, joka toivottavasti suhtautuu edeltäjäänsä myönteisemmin koko valtakunnan alueen asuttuna pitämiseen. Edellisiltä liikenneministereiltähän saatiin jo kuulla kauniita puheita ns. etätyönkin mahdollistavien kunnollisten laajakaistayhteyksien rakentamisesta maaseudullekin. Määrärahat ja käytännön toimenpiteet vain jäivät puuttumaan.

Nyt poliitikoillamme on vihdoin myös taloudelliset mahdollisuudet edeltäjiensä lupausten lunastamiseen. Maaliskuun lopussa saatiin Brysselistä tieto, että EU-komissio aikoo neljän seuraavan vuoden aikana jakaa 213 miljardia euroa aluetukia kolmannen sukupolven matkapuhelinverkkojen ja laajakaistapalvelujen rakentamiseksi Euroopan haja-asutusalueille. Espanja oli jo ensimmäisenä ehtinyt varaamaan neljänneksen tästä määrärahasta.

Suomen pinta-ala on reilut kolme viidennestä Espanjasta, ja harvaan asuttuja alueita lienee meillä suhteessa enemmänkin. Mikäli omat edustajamme unionissa ovat muistaneet huolehtia eduistamme yhtä hyvin kuin espanjalaiset, Suomen osuus tästä määrärahasta olisi noin 32 miljardia euroa. Summa on yli kolme kertaa niin paljon kuin viime vuosikymmenellä hassattiin pankkitukeen.

Jos arvioidaan noin kolmen miljoonan suomalaisen olevan vielä laajakaistayhteyksien ulottumattomissa ja yhden uuden liittymän palvelevan keskimäärin kolmea käyttäjää, jokaista rakennettavaa liittymää kohti on siis tarjolla yli kolme tuhatta euroa "ilmaista" EU-rahaa. Oikein käytettynä sillä pystytään varmasti toteuttamaan laajakaistayhteydet myös taajamien ulkopuolelle joka ikiseen savuun. Etätyölle saadaan vihdoin todelliset tekniset mahdollisuudet niin maatiloille kuin kesämökeillekin, ja tuolla summalla pystytään vaikka hankkimaan vielä digi-boksitkin kaupanpäällisiksi.

Määrärahojen jako näyttää jo alkaneen. Kuun vaihteessa sain Soneralta mainoskirjeen, jossa se ilmoitti siirtäneensä laajakaistayhteyksiensä markkinoinnin alueellani yksityiselle teleyritykselle.

Tätä ennen Sonera ei ollutkaan luvannut toimittaa nopeampia yhteyksiä asuinpaikkakunnalleni, joka sijaitsee vain 80 kilometrin päässä Helsingistä — ei millään hinnalla. Mutta nyt, kun EU-tukiraha on näin huomattava, viestintäyritysten kannattaisi vaikka lahjoittaa ilmainen liittymä ja luvata vielä käyttömaksusta vapaita kuukausia eli maksaa jokaiselle uudelle asiakkaalle siitä, että saavat nämä nopeat yhteydet rakennettavakseen.

Kun "ilmaista" rahaa on jaettavana näin runsaasti, poliitikot ja virkamiehet joutuvat paljon vartijoiksi. Toimiiko valvonta, ja riittääkö valvojien ammattitaito sen takaamiseen, että tämä haja-asutusalueiden asukkaille tarkoitettu "lottovoitto" tulee käytetyksi tarkoitetulla tavalla maaseudun ja asiakkaiden hyväksi, eikä pelkästään vanhojen tai uusien it-huijausyritysten osinkojen ja optioiden maksuun?

Ilmeisesti ei ole tarkoituksenmukaista kanavoida kaikkea rahaa pelkästään jo olemassa oleville teleyrityksille, kuten ruotsittuneelle Soneralle nyt yleisessä käytössä olevien ja kohta vanhanaikaisiksi osoittautuvien verkkotekniikoiden levittämiseen. Laajan maaseudun laajakaistoittamiseksi on syytä ensin huolellisesti selvittää kaikki käytettävissä olevat entiset ja uudet tekniset mahdollisuudet.

Lienee yleisesti tiedossa, että sähkönjakeluverkkomme suurjännitelinjojen ns. ukkosköydet on jo varustettu tietoliikennettä palvelevin valokuiduin. Mutta miten paljon niiden siirtokapasiteetista on toistaiseksi hyödynnetty muihin kuin jakeluverkkoyhtiön omiin tarkoituksiin?

Osa keskijännitelinjoista — niistä, joita myöten sähkö syötetään haja-asutusalueiden pylväsmuuntajiin — on jo varustettu eristetyin ns. PAS-johtimin, ja vanhojen linjojen uusiminen tällaisiksi jatkuu yhä monilla alueilla. Suuntaus on oikea: 20 kilovoltin PAS-linjat eivät tarvitse yhtä leveitä puuttomia johtoaukeita kuin vanhat avojohdinlinjat, ne eivät ole yhtä herkkiä eläinten, pudonneiden oksien ja kaatuneiden puiden aiheuttamille katkoksille, eikä puutavarakuormaimella koskettaminen tai edes maahan pudonneet johtimet aiheuta välitöntä hengenvaaraa.

Mikäli valtiovallan toimenpitein nyt edistettäisiin vaikkapa sähköyhtiöiden ja teleyhtiöiden yhteistyötä tai edes kilpailua, 20 kilovoltin PAS-linjojen uusimisen yhteydessä samoihin pylväisiin ja johtimiin voitaisiin mitättömin lisäkustannuksin sijoittaa myös valokuidut nopeiden tietoliikenneyhteyksien mahdollistamiseksi runkoverkosta pylväsmuuntajille saakka, josta sitten vaikkapa teleyhtiö voisi jatkaa.

Datasiirrossa pylväsmuuntajista kuluttajaliittymiin olisi käytettävissä useita kilpailevia tekniikoita, kuten PLC eli datasähkö häiriövaimennetuissa AMKA-kaapeleissa, langattomat WLAN/WLL-yhteydet sekä GSM-linkkimastoihin sijoittuvat nykyiset, jo nyt siirtokapasiteetiltaan riittämättömiksi osoittautuneet GPRS-yhteydet EDGE-päivityksineenkin, luultavasti myös pelkäksi välivaiheeksi jäävän "kolmannen sukupolven" 3G- ja WCDMA/UMTS- tukiasemat tai uusin 4G-teknologia, joka mahdollisesti joskus tulevaisuudessa yhdistää langattomat verkkopalvelut.

Asuinkiinteistön sisällä kaikki tietotekniset laitteet ovat jo yhdistettävissä verkoiksi joko langattomasti tai halvalla HomePNA-modeemitekniikalla, joka toimii tavallisista puhelinpistorasioista estämättä puhelimien samanaikaista käyttöä. Ja asentamalla vain yhdet kanavakohtaiset vastaanottolaitteet talojakamoon saadaan jopa digi-tv-lähetykset näkymään asuinkerrostalojen kaikissa huoneistoissa ilman muita lisälaitteita — eräs laajakaistatekniikan sovellus tämäkin. Mutta sujuisiko elokuvien katselu myös PLC-verkossa?

Varmaan EU-kielteisyyskin tulee vähenemään, kun "Brysselin rahoilla" vihdoin aletaan saada korjausta maaseudun tietoliikennekurjuuteen ja alueelliseen epätasa-arvoon. Kunnollisten laajakaistayhteyksien rakentamista koko maahan voidaan verrata tieverkon kohentamiseen 60- ja 70-luvuilla, kun Itä- ja Pohjois-Suomenkin kärrypolut kunnostettiin öljysorateiksi. On jo korkea aika saada myös viime vuosituhannen tekniikkaa edustaneet modeemit ja ISDN-viritykset vaihdetuiksi asiallisiin laajakaistayhteyksiin.

Tietotila Oy:n pääsivulle