© Olavi Kanervisto & Tietotila Oy 2003

Miten maalle nopeat nettiyhteydet?


Kunnollisten tietoliikenneyhteyksien saaminen maaseudulle ei ota edistyäkseen niin kauan, kun alueelliset puhelinyhtiöt ansaitsevat modeemi- tai ISDN-käyttäjien linjoilla viettämistä minuuteista enemmän kuin laajakaista-asiakkaistaan. Alueelliset kehityshankkeet, joiden avulla EU-tukirahaa kanavoidaan laajakaistahankkeiden rahoittamiseksi, ovat nyt muuttamassa tilannetta.


Niin äskettäin kuin 1980- ja 90-lukujen vaihteessa kotitietokoneen käyttäjillä oli yleisesti käytössään modeemeja, jotka siirsivät dataa puhelinverkon kautta 1.200 tai 2.400 bitin sekuntinopeudella. Hitaimmat 300-baudiset, mikrofonia ja kovaäänistä hyödyntäneet ns. akustiset modeemit olivat sentään jo siirtyneet tekniikan museoon.

Miten ihmeessä bbs-sähköpostilaatikot sekä pankkiasioiden hoito jopa eräsiirtotekniikoin kuitenkin toimivat vielä tuolloin täysin riittävällä nopeudella? Ja miksi siihen aikaan useimmat eivät olleet kuulleetkaan tietokoneviruksista tai väärinkäytösten mahdollisuudesta tilisiirroissa modeemiyhteyksin?

Tuohon aikaan yksityiset käyttäjät eivät tietenkään tunteneet internetiä. Nekin, jotka sitä jo hyödynsivät, käyttivät merkkipohjaisia selainohjelmia kuten Lynxiä tai siirtyivät internet-verkkoon TeleSampo-portaalin kautta, mikä niin ikään oli pelkkä merkkipohjainen käyttöliittymä.

Pankkiasioinnissa tietoturva hoitui suurelta osin sillä, että asiakas otti modeemiyhteyden suoraan oman pankkinsa puhelinnumeroon. Siten muulla tavoin kuin tiettyä puhelinlinjaa kuuntelemalla ei ollut mahdollista saada selville, millaisin käyttäjätunnuksin summia miltäkin tililtä siirreltiin.


Internet toi tietoturvaongelmat


Nyt "helppo ja nopea" internet on tehnyt kaiken monimutkaisemmaksi, hitaammaksi ja turvattomammaksi. Internetin yli toimittaessa jo pankkien suojauskäytäntö edellyttää moninkertaista yhteyskättelyä ja informaation määrää, kun maksumääräysten ja tiliotteiden ymmärrettävästi on kuljettava julkisen verkon läpi riittävän vankasti salakirjoitettuina niin, ettei pankkisalaisuus pääse vuotamaan tietokonerikollisten käsiin.

Rahalaitosten asiakaspalvelusivustojen laatijoilta on puuttunut ymmärrystä ja ammattitaitoa käyttöliittymien suunnittelussa. Tämän vuoksi miltei kaikkien pankkien verkkosivuista on tehty modeemikäyttäjän kannalta hitaita ja hankalia, kun aloitussivulle on yritetty mahduttaa koko pankkikonsernin kuukauden uutisanti kuvineen kerralla ja mahdollisimman pientä tekstityyppiä käyttäen.

Kaikesta tästä seuraa se, että työ- ja pankkiasioiden hoito nopeimmallakin eli 56.000 bittiä sekunnissa siirtävällä modeemilla tuntuu usein tuskastuttavalta. Nopeampien nettiyhteyksien tarve olisi suuri myös maaseudulla, jonne sen saaminen ruotsalaistuneelta teleyhtiöltämme tuntuu olevan työn ja tuskan takana. Länsinaapurissahan haja-asutusalueiden asialliset tietoliikenneyhteydet turvattiin lakisääteisesti valtiovallan luvattua huolehtia laajakaistayhteyksien saatavuudesta maan kaukaisimpiinkin kolkkiin.


Modeemin vaihtoehdot


Kun modeemistandardin nopeimmilla 56 kbit/s laitteilla käytännössä useimmiten päästään vain 40...48 kbps todelliseen siirtonopeuteen, ISDN-laitteella saatetaan parhaassa tapauksessa yltää jopa kolminkertaiseen vauhtiin.

Soneran Koti-ISDN tarjoaa ilman lisäkaapelointeja samasta puhelinnumerosta käyttöön yhtä aikaa kaksi 64 kbit/s datasiirtolinjaa. Koska datalinjoja voidaan käyttää myös rinnan, siirtonopeus on parhaimmillaan jopa 128 kilobittiä sekunnissa. Mutta jos haluaa puhelimen tai telekopiolaitteen olevan käytettävissä samaan aikaan, nopeus on 64 kbps eli modeemiyhteyteen verrattuna vain noin puolitoistakertainen.

ISDN tarjoaa siis vain vähän parannusta yhteysnopeuteen silloin, kun varsinaisia ns. laajakaistayhteyksiä ei alueellisesti ole tarjolla.


EU-päämajasta rahoitusapua


Euroopan unionin tavoitteena on taata kattavat laajakaistayhteydet sekä toimivat ja turvalliset tietoliikennepalvelut alueellaan   vuoteen 2005 mennessä. Kolmen vuoden kuluttua jäsenmaissa olisi oltava nykyistä enemmän julkisia verkkopalveluita ja kehittyneempää sähköistä hallintoa, todetaan Eurooppa-neuvoston hyväksymässä "eEurope 2005" -toimintasuunnitelmassa.

Toimintasuunnitelma ei kuitenkaan ole EU-direktiivi, vaan lähinnä vain suositus jäsenmaille. Internet-yhteyksien avulla pyritään "kasvattamaan tuottavuutta, parantamaan laatua ja saamaan verkkopalvelut kaikkien kansalaisten ulottuville käyttämällä hyväksi turvallista ja suuremmille yleisöille avointa laajakaistainfrastruktuuria".

Laajakaistayhteyden toimintaperiaatteena on nopea ja pysyvä Internet-yhteys, ja sen saatavuutta edistetään erityisesti tässä suhteessa nyt heikoimmassa asemassa olevilla haja-asutusalueilla.

Tarkoituksena on siis saattaa Internet kaikkien ulottuville, jotta henkilökohtaisiin tarpeisiin, ikään tai sairauteen liittyvä sosiaalinen syrjäytyminen ja alueellinen eriarvoisuus voidaan välttää.


Aluehankkeita kuntayhteistyönä


Euroopan Komission eEurope 2005 -suunnitelman mukaisesti   laajakaistayhteyksiä on jo alettu rakentaa myös Suomen maaseudulle. "Ulottamalla kiinteähintainen laajakaistaverkko kaikkiin talouksiin edistetään kuntalaisten tasa-arvoa", todetaan Soneran lehdistötiedotteessa viime helmikuulta.

EU:n avokätinen investointituki maaseudun tietotekniikkahankkeisiin edellyttää mittavaa byrokratiaa. Siksi hankkeiden alkuunpanijana ei voi olla valtakunnallinen teleyhtiö, vaan aloitteentekijöinä ovat olleet alueelliset kunta- ja kyläyhteisöt. Sonera lähtee mukaan hankkeen toteuttajaksi vasta, kun suunnitelmat ja niiden rahoitus ovat järjestyksessä.

Tämän vuoden aikana EU-tuella rahoitettavia laajakaistaverkkohankkeita on käynnistynyt jo ainakin viidellä paikkakunnalla.

Lapinlahden ja Varpaisjärven yhteinen laajakaistaverkko valmistui keväällä, EU-tuen hakemisesta sille huolehti Itä-Suomen lääninhallitus. Pihtiputaan maaseutukylien tietoverkon kustannuksiin osallistuu kunnan lisäksi myös Keski-Suomen TE- keskuksen työvoimaosasto.

Elokuussa Sonera ilmoitti osallistuvansa ainakin kolmeen muuhun maakunnalliseen seutuverkkohankkeeseen Keuruulla, Rovaniemellä ja Ranualla sekä Ylä-Savossa, jossa Iisalmen ja Sonkajärven kyläverkot rakennetaan 100 Mt/sek kuituyhteyksin.


Laajakaistan vaihtoehdot


Harvaan asutuilla alueilla kaapelointikustannus yhtä käyttäjää kohti tulee kovin kalliiksi. Nopea tiedonsiirto ei kuitenkaan ole sidottu pelkästään kuitu- tai kuparikaapeliyhteyksiin. Tiedon siirtoon voisi käyttää muitakin tapoja, kuten olemassa olevaa sähköverkkoa tai matkapuhelinten tukiasemia.

PLC eli datasähkö vaikuttaisi lupaavalta tavalta olemassa olevan sähkönsiirtoverkon käyttämiseksi tietoliikenneyhteyksiin, mutta sen yleistymisen esteenä tuntuu toistaiseksi olevan kolme ratkaisematonta ongelmaa.

Datasähkölinjojen häiriösäteily saattaisi häiritä viranomaisradioliikennettä sekä radioamatööritoimintaa, ja "vuotavat" linjat ehkä muodostaisivat myös tietoturvariskin. Pylväsmuuntajat ohittava siirtokytkentä keskijännite- ja 220/380 voltin pienjänniteverkkojen välillä edellyttäisi asennusta, jonka on oikeutettu tekemään ainoastaan paikallinen jakeluyhtiö.

Langattomat lähiverkot (LAN, WLAN) puolestaan edellyttävät melko tiheää tukiasemaverkostoa ja tulisivat siksi haja-asutusalueilla liittymien määrään nähden kovin kalliiksi.

Lupaavammalta vaikuttaisi nykyisten GSM-matkapuhelinverkon tukiasemien kautta langattomasti välitettävä GPRS-yhteys. Koska kännykkätiheyskin on maaseudulla enimmäkseen alhainen, tukiasemien ylikapasiteetti saattaisi hyvin riittää tietoliikenteenkin tarpeisiin. GPRS:hän ei tulekaan kysymykseen taajamissa siksi, että nykyinen matkapuhelinverkko on ohjelmoitu antamaan tavallisille äänipuheluille aina etuoikeuden. Siten ruuhka-aikoina datasiirto saattaisi olla todella hidasta tai lähes mahdotonta.

Koska matkapuhelinverkoissakin tieto siirtyy internetin tapaan IP-osoitteellisina "paketteina", laskutus voisi perustua yhteysajan sijasta siirrettävän datan määrään tai kiinteisiin kuukausimaksuihin.

Tällä hetkellä tarjolla olevat GPRS-yhteydet eivät vielä pysty nopeudessa kilpailemaan edes puhelinmodeemin kanssa. Pääkaupunkiseudulla on päästy parhaimmillaan 50 kbps nopeuksiin, mutta puhelinliikenteen ruuhkahuippuina jäädään kymmenesosaan tästä.

Kehitteillä olevalla EDGE-tekniikalla väitetään olevan ainakin teoriassa mahdollista päästä GPRS-yhteyksin jopa 384 kb/s siirtonopeuksiin, mutta tämä tekniikka ei ole käytettävissä vielä tai kenties ei koskaan tulekaan.


KUVATEKSTI:


Sonera ilmoitti syyskuussa 2003 pystyvänsä toimittamaan laajakaistayhteyden kartassa punaisella täplällä merkittyihin kuntiin. Käytännössä tämä useimmiten tarkoittaa saatavuutta ainoastaan kuntakeskuksissa, vaikka useita kyläverkkojakin on jo parhaillaan rakenteilla.

Tietotila Oy:n pääsivulle