© Olavi Kanervisto & Tietotila Oy 2003
Viime vuosikymmenen lopulla Suomessa tapahtui kaikkien aikojen suurin yksityisen omaisuuden sosialisointi. Natura 2000 -luonnonsuojeluohjelman nojalla haltuun otettu alue vastaa pinta-alaltaan viime sodissa menetettyä Karjalaa.
Silti osa maanomistajista on yhä epätietoisia jopa siitä, liikeneekö heille edes rintamamiestonttia korvaukseksi menetyksistään.
Natura-alueiden pakko-otossa ei käytetty panssarivaunuja, vaan ainoastaan tietokonetta ja virkamieskuntaa, joka yhä väittää, että tietokone tulostaa paperille jotakin muuta kuin mitä Natura-tietokantaan on tallennettu.
Säästyvätkö korkeat ympäristöviranomaiset virkarikossyyteiltä uskottelemalla yhä poliitikoille ja kansalle, että Microsoftin tietokoneohjelmat toimivat väärin? Uskooko heitä kukaan? Ja oikeuttaako ammattitaidon puute rikollisen menettelyn? Mikäli valtionhallinnosta ei löydy toimiston perusohjelmien käyttämiseen tarvittavaa taitoa, se voisi hankkia sitä järjestämällä virkamieskunnalle atk-koulutusta.
Laittomuudet alkoivat jo paljon ennen EY-komission tammikuussa 1998 Suomelle antamaa huomautusta eli "perusteltua lausuntoa" EU-luontodirektiivin 21.5.1992 mukaisen "Natura 2000" -alueluettelon myöhästymisestä.
Koska myönnetty jatkoaika Natura-ehdotuksen antamiselle oli varsin lyhyt, ympäristöviranomaisemme jatkoivat direktiivin vastaista menettelyään jättäen noudattamatta alueiden valinnassa käytettäviä, EU:n yksiselitteisesti määrittelemiä valintaperusteita. Nimettäisiin vain riittävä määrä alueita, joille vasta myöhemmin jostain keksittäisiin direktiivin edellyttämät luontoarvot.
Koska "suotuisan suojelun tason" määrittämisen edellyttämiä valtakunnallisia biotooppi- ja lintualueselvityksiä ei ollut olemassa, yhtään Natura-ehdotukseen sisältyvää aluetta ei olisikaan voitu sisällyttää siihen luonnontieteellisin perusteluin.
Mutta käry kävi. Euroopan Komissio antoi joulukuussa 2000 Suomelle huomautuksen direktiivin noudattamatta jättämisestä: "Tietolomakkeisiin sisältyy kuitenkin vain tietoja siitä, mitä lajeja kyseisellä alueella esiintyy, mutta ei niistä kriteereistä (prosenttimääristä populaatiosta ja/tai muita kriteereitä), joita Suomi on käyttänyt alueita valitessaan. Niistä ei toisin sanoen ilmene, miksi kyseinen alue on valittu."
Silti vastaava ministeri väitti televisiossa näiden kriteerien sisältyneen Suomen esitykseen! Se, että valintaperusteet eivät ilmenneet maanomistajien kalliilla lunastamista asiakirjaotteista, johtui ministerin mukaan "tulostusongelmista".
Samaa selitystä tarjoili myös Suomen Ympäristökeskus 5.3.2001 päivätyssä muistiossaan:
"Ennen valtioneuvoston päätöstä elokuussa 1998 saatiin käyttöön Access 2.0 -sovellusohjelman versio 1.3, josta saattoi myös tulostaa. Kireän aikataulun vuoksi tulosteita ei ollut mahdollista tarkistaa kattavasti ennen valtioneuvoston päätöstä. Kuitenkin heti havaittiin eräitä suuria tulostusvirheitä, kuten suurten lintuparimäärien epätäydellinen tulostuminen. Muuttolinnut eivät tulostuneet lainkaan..."
Keväällä 1999 käyttöön saadulla 1.4-versiolla virkamiehet havaitsivat osan Tietolähteet-osion viitteistä jääneen tulostumatta. Helmikuussa 2001 täydentämisehdotuksen tietolomakkeista havaittiin Alueen kuvaus -osion tulostuneen epätäydellisesti, joistakin alueista puuttui tietoja jopa kahden sivun verran.
"Natura 2000 -sovellusohjelmaa ei ole alun perin tehty tulostamista silmällä pitäen, ja puutteidensa vuoksi se soveltuu siihen erittäin huonosti", SYKEn muistiossa mainitaan.
"Tietokannasta tulostetut lomakkeet ovat juridisia asiakirjoja, ja tulostuksesta vastaavien pitäisi pystyä luottamaan siihen, että tietokannasta tulostuu kaikki se tieto mitä siinä on", todetaan SYKEn muistiossa. "Oikeutta" jaettiin kuitenkin puutteellisten ja virheellisten asiakirjojen perusteella.
Korkein hallinto-oikeus hylkäsi 14.6.2000 lähes kaikki Natura- ehdotuksesta tehdyt liki 5.000 valitusta kerralla ja hyväksyi siis laittomuuden pelastaakseen näin valtioneuvoston pälkäästä. Samaan aikaan, kesäkuussa 2000 valtioneuvosto myönsi KHO:n presidentille Pekka Hallbergille 94.920 markan korotuksen vuosipalkkaan.
Mutta vuosi sitten Suomi sai taas kirjalliset nuhteet EY- tuomioistuimelta. Komissio totesi, että Suomen ehdottamien lintualueiden valinnassa oli edelleenkin käytetty muita kuin lintudirektiivin määrittämiä periaatteita.
Natura-rintamalla tapahtuu taas. Lehtitiedon mukaan kalajokelainen maanomistaja teki joulukuussa 2003 Keskusrikospoliisille tutkintapyynnön alueensa käsittelyssä tapahtuneista virkarikoksista. Syytteen mukaan Suomesta on lähetetty EU:lle väärennetty Natura-aineisto valtioneuvoston 20.8.1998 hyväksymän asiakirjan sijasta.
Rikosilmoituksen tueksi kantelija esittää Valtioneuvoston ja KHO:n aineistoista eri aikoina saadut erisisältöiset kopiot, jotka osoittavat kiistattomasti, että tämän Suomen virallisen valtiosopimusasiakirjan sisältö on muuttunut jo ennen maanomistajien valitusten käsittelyä KHO:ssa, oikeuskäsittelyn aikana ja vielä tämän jälkeenkin.
Asiakirjaväärennös on silti väärennös, vaikka se tehdään tietokoneella. Jos viranomainen antaa hallussaan olevasta asiakirjasta virallisesti oikeaksi todistetun kopion vaikkapa peittämällä valokopiokoneessa osan kopioitavaksi tarkoitetusta tekstistä ja jättämällä muutaman liuskan kokonaan pois, Suomen laista löytyy menettelylle aivan muu nimike kuin vastaavan ministerin "tulostusongelmat"-selitys.
Mikäli rikos todetaan tapahtuneen, osa jo KHO:n siunaamistakin Natura-päätöksistä jouduttaneen purkamaan ja käsittelemään uudestaan — tällä kertaa toivottavasti direktiivin mukaisesti.
Kansainvälisissä vertailuissa Suomea on yleensä totuttu pitämään eräänä maailman vähiten korruptoituneista valtioista. Kansalaiset puolestaan pitävät poliisia luotettavimpana viranomaisenamme. Toivottavasti tämä Suomen maineen oikeusvaltiona perinpohjaisesti tahrannut menettely lopultakin saadaan selvitetyksi niin, että Suomen maineelle EU:n "mallioppilaana" alkaisi olla myös katetta.
Kansainvälinen kokemushan osoittaa, että avoimuus on eräs parhaista keinoista vastustaa korruptiota.
Päätoimittaja Pentti Törmä ilmoitti allekirjoittaneelle puhelimessa 5.1.2004, että Käytännön Maamies ei tule julkaisemaan tammikuun Mikropalstaa varten kirjoittamaani tekstiä.
Hänellä itsellään ei ollut huomauttamista tekstin sisällön tai laadun suhteen, vaan julkaisukielto oli tullut ylemmältä taholta. "— Ymmärtänet syyn selittämättäkin."
Sen perusteella, mitä valtioneuvostossa 22.1. päätettiin, kenen tahansa on nyt helppo oivaltaa, miksi tätä tekstiä ei saanut saattaa julkisuuteen KM:n tammikuun numerossa, joka ilmestyi siis 16.1.
Koska Yhtyneet Kuvalehdet kuitenkin on maksanut kirjoituspalkkion tästä jutusta ja useat palstani lukijat ovat jo ilmaisseet uteliaisuutensa sensuroidun sisällön suhteen, katson oikeudekseni julkaista sen näillä verkkosivuilla, kuten kaikki muutkin viime 14 vuoden aikana ilmestyneet Mikropalstat ovat ilmestyneet.
Tietotila Oy:n pääsivulle