F.A.Q. = Usein Kysytyt Kysymykset

 

1. Blogiasi on ollut mielenkiintoista seurata: tietoa näyttää tulleen verkkoon sitä mukaa kun itse olit saanut sitä lisää. Olitko todella irtisanomisilmoituksen vastaanottaessasi niin naiivi, että et täysin ymmärtänyt potkujesi todellista syytä?

 

VASTAUS: Vielä siinä vaiheessa, kun toimitusjohtaja laittoi juristinsa asialle uhkailemaan oikeustoimilla (Soneran) teleurkinnasta kertoneen lehdistötiedotteeni johdosta (katso ”Uhkailua ja vastine”), luulin todellakin alkuperäisen olettamukseni olleen niin lähellä totuutta, että toimitusjohtaja ja hänen kätyrinsä olisivat valmiit miltei mihin tahansa, jotta johtoryhmän jäsenen perustaman bulvaaniyrityksen nimissä valmistellut varainsiirrot veroparatiiseihin eivät olisi tulleet ylimmän johdon tietoon. Vasta silloin, kun konsernijohtaja jätti kokonaan vastaamatta toiseen kirjeeseeni ja neuvottelutarjoukseeni — nähtävästi toivoen, että vastausta turhaan odottaessani laskisin kanneoikeuteni vanhenemaan — aloin tajuta, että varainsiirrot ulkomaille ilmeisesti olivatkin konsernijohdon oma hanke. Sen valmisteluissa sinänsä ei siis edes ollut mitään rikollista: totta kai vanhan perheyhtiön omistajasuku yrittää suojautua kaikkien mahdollisuuksien varalta, niinhän jokainen täysjärkinenkin ihminen menettelisi. Kirjapainojen onnistuneiden joukkoirtisanomisten jälkeen konkurssiuhka kuitenkin väistyi konsernin yltä, eikä omaisuuden piilottamista ulkomaille tarvinnutkaan panna toimeen.

 

 

2. Tiesittekö te kaikki kuusi irtisanottua atk-vastaavaa tämän salahankkeen valmisteluista? Ja olitteko jo itse rikkoneet jotakin lakia saadessanne nuo oudot ulkomaanyhteydet selville?

 

VASTAUS: En edes muista, oliko asiasta käyty kahvipöytäkeskusteluja niin, että kaikki olisimme yhtä aikaa niihin osallistuneet. Joka tapauksessa keskusteluamme oli siis kuullut yksi korvapari liikaa! Mitään lakia emme tietenkään olleet tahallamme rikkoneet, eikä kukaan meistä irtisanotuista olisi edes ollut valmis työtovereiden laittomaan urkintaan johtoryhmän käsikassarana. Jo ”ilmapiiritutkimuksen” järjestäminen urkintatyövälineeksi oli tarpeeksi alentavaa — oma osuuteni onneksi rajoittui tutkimusryhmäjaon sotkemiseen sellaiseksi, että tulosten vertailu edelliseen vastaavaan selvitykseen kävisi mahdottomaksi. Tällaiset sopimuksethan onnistuvat parhaiten, kun likainen työ tehdään korkeimman johdon toimeksiantona yrityksen verkkoa hallinnoivan ulkopuolisen ”palveluyhtiön” toimesta niin, että kukaan ”omasta” vakituisesta henkilökunnasta ei ole edes tietoinen näistä menettelyistä. Todettakoon, että alihankkijalle ”ulkoistetuista” atk-henkilöistä kolme ei tiettävästi suorittanutkaan enää mitään Yhtyneitten tietoverkon järjestelmä- ja huoltotöitä HP-yhtiöstä käsin.

 

Tällä hetkellä käytössä olevan postijärjestelmän urkinta edellyttää aina tahallisuutta ja nykyisen lainsäädännön rikkomista, koska ”salakirjoitetusta” käyttäjän sähköpostitietokannasta (outlook.pst) eivät henkilökohtaista salasanaa käyttämättä (tai poistamatta) ilmene edes lähettäjien ja vastaanottajien nimet selväkielisenä. Aikaisemman Microsoft Exchangen suhteen asia oli vielä toisin: kryptatun tekstin joukossa viestien otsikot ja yhteystiedot näkyivät selväkielisinä, joten mm. aina siirrettäessä käyttäjätiedostoja vaikkapa palvelimelta toiselle sähköpostin tietokannat näyttivät osan yhteys- ja liikennöintitiedoistaan. Tämän verran niitä vilkaistiin mm. silloin, kun päivämäärien ja kellonaikojen perusteella piti saada selville ensimmäisen koko konserniverkon lamauttaneen troijalais-liitetiedoston (tietokoneviruksen) leviämisreitti — pc-tuki ei tuolloin tullut ajatelleeksi, että toimenpide ei ollut edes tietoturvaselvityksenä luvallinen, ja että yksittäisellä johtoryhmän jäsenellä ei olisi ollut edes laillista oikeutta vaatia tuon kaltaista käyttäjätietojen tutkimista tietoverkossa.

 

 

3. Mitä tapahtui sille tyypille, jonka ”kärytit” virusten levittämisestä piraattiromppua kopioimalla? Eikö tuollainen toiminta olisi voinut olla jopa irtisanomisperuste?

 

VASTAUS: Kuten edellä olen selostanut, tuo oli todellakin ainutkertainen tapaus, jolloin ”kantelin” esimiehelleni teosta, joka selvästi täytti tihutyön tunnusmerkit. Jouko Tammi kertoi myöhemmin ”nuhdelleensa” kyseisen henkilön, mutta en ole varma, tapahtuiko näin todella — kyseessä kun oli jonkinlainen ”suojatyöpaikka”, täysin verrattavissa vaikkapa siihen henkilöön, joka palkattiin taloon muka skannaamaan lehtien kansikuvia, joiden sähköinen aineisto oli jo valmiina tietoverkossa, koska ne kannet oli sähköisestä aineistosta jo kirjapainoissa tulostettukin. (Kyseinen skannerinkuljettaja onkin nyt johtotehtävissä, tietenkin.)

 

 

4. Entä miksi et tehnyt rikosilmoitusta siitä pedofiiliaineistoa imuroineesta surkimuksesta? Ymmärsitkö edes, että salatessasi tuollaiset puuhat syyllistyit itse rikoksen suosimiseen?

 

VASTAUS: Rikosilmoitus jäi tekemättä, kun itsellänikään ei olisi saanut olla tietoa moisista harrastuksista — näiden kiellettyjen pornosivujen osoitteethan löytyivät puolivahingossa, kun jouduimme selvittämään koko talon tietoverkon ja sähköpostit (toimitusjärjestelmää tietenkin lukuun ottamatta) puoleksi vuorokaudeksi lamauttaneen tietokoneviruksen leviämisreittejä. Entä sitten, jos tällainen rikosilmoitus olisikin tehty? Konnahan olisi saattanut vaikkapa väittää toimineensa jonkun toimittajan puolesta, joka taas olisi voinut ilmoittaa laativansa parhaillaan kriittistä artikkelia lapsipornosta ja sen saatavuudesta internetistä. Kun yrityksen toimitusjohtajana on juristi, hän olisi varmaan onnistunut selittämään oikeudessa, että kielletyn aineiston imurointi ei ole sama asia kuin sen hallussapito…

 

 

5. Osaatko kuvitella, miksi Yhtyneet ei pitänytkään kiinni irtisanomisoikeudenkäynnissä, ”sovinto”sopimuksen sanamuodon vahvistamisen jälkeen esittämästään lisävaatimuksesta, että myös tapauksen tiimoilta käyty kirjeenvaihto sekä itse irtisanomiskanne olisi poistettava julkisuudesta?

 

VASTAUS: Luultavasti juristitkin ymmärtävät tietotekniikkaa sen verran, että oivalsivat sivustoni sisällön tulleen jo kopioiduksi kovin moneen eri paikkaan, mm. www.archive.org :iin, joista aineiston poistaminen ei enää olekaan aivan yksinkertainen toimenpide. Ja jos olisin laittanut alkuperäisille sivuille viattoman maininnan ”nämä sivut on poistettu internetistä Helsingin käräjäoikeuden päätöksellä”, tämä olisi saattanut vain kasvattaa niiden mielenkiintoarvoa entisestään.

 

 

6. Vielä yksi kysymys: luuletko todella, että juuri Yhtyneitten Kuvalehtien edustaja yhdistyksen hallituksessa esti Aikakauslehtien Päätoimittajat Ry:n jäsenyytesi, mihin nykyisen tehtäväsi perusteella olisit voinut olla oikeutettu?

 

VASTAUS: Luulen.