(kirjoittajan nimi tähän)
Viattomaksi tarkoitettu kirjoittelu vapaa-aikana johti liki 20 vuotta kestäneen työsuhteen irtisanomiseen. Toistaiseksi on selvittämättä, saiko työnantaja itsestään kertovaksi luulemansa kirjoituksen käsiinsä tarkkailemalla laittomasti työntekijöitten sähköpostia.
Kesällä 2003 suuri suomalainen kustannustalo ilmoitti tietotekniikkatoimintojensa ulkoistamisesta. Piristääkseen pois potkittavia työtovereitaan atk-suunnittelija kertoi aikovansa kirjoittaa yhteisistä kokemuksista kirjan ja lähetti sen ensimmäisen luvun sähköpostissa kollegojensa kommentoitavaksi.
Nyt näyttää siltä, että entinen tietokonemies joutuu tästedes elättämäänkin itsensä luovalla kirjoittamisella. Sillä vaikka sähköpostiviestin lähetysajastakin saattoi kiistattomasti päätellä ainakin sen, että kirjoitelma ei ollut syntynyt työpaikalla eikä työaikana, jo saman päivän iltana myös kirjailijanalku sai irtisanomisilmoituksen kouraansa. Potkuja ei ole peruttu.
Oliko työnantaja tarkkaillut sähköposteja yrityksen tietoverkossa, vai oliko joku ennakkokopion saaneista kenties katsonut omien neuvotteluasemiensa paranevan paljastamalla esimiehille työtoverin kirjalliset harrastukset?
Kirjoittaja korostaa, että teos on tietenkin täysin mielikuvituksen tuotetta, ja mahdolliset yhteiset piirteet todellisten henkilöiden tai tapahtumien kanssa ovat puhtaasti satunnaisia tai väistämättömiä. Sillä kuten kuvitteellisen romaanihenkilön mielipiteenäkin esitetään, eihän mitään tällaista mitenkään voisi tapahtua Suomessa 2000-luvulla.
Lienee kuitenkin syytä epäillä, että romaanin tulevan kustantajan nimi tuskin alkaa O-kirjaimella...
COPYRIGHT: Suomen Tieto-Osa Oy
"Tietokantojen varmuuskopiointi on ollut Jarkko Rantakalan ja Taneli Tommilan vastuulla. Toissaviikkoisen kiintolevyjen tyhjentymisen jälkeen he eivät olleet pystyneet palauttamaan levyille viimeisintä varmuuskopiota, vaan kopioivat sen sijaan toissapäiväiset tiedot. Kun he lisäksi yrittivät salata tämän menettelynsä omalta esimieheltään, katson Jarkon ja Tanelin syyllistyneen törkeään työtehtävien laiminlyöntiin. Työsopimuslain mukaan tämä oikeuttaa katkaisemaan työsuhteen välittömästi, ilman irtisanomisaikaa."
Jarkko ja Taneli kuuntelivat varatoimitusjohtajan puhetta typertyneinä. Eihän varmuuskopionauhakasetin viallisuus mitenkään voinut olla heidän vikansa, kun kopiointiautomaatin ajoittainen epäluotettavuus oli ollut kaikkien esimiestenkin tiedossa. Määrärahoja laitteen uusimisen ei vain ollut saatu.
Ja miten firma muka voisi antaa potkut heille molemmille yhtä aikaa? Eihän osastolla ollut ketään muita, jotka olisivat edes joten kuten pystyneet valvomaan konserniyrityksen tietoverkon ja koko atk-järjestelmän meneillään olevaa uusimista. Ja eihän sen alkuperäisen kiintolevyn tyhjäksi pyyhkiytyminenkään edes ollut aiheutunut heidän toimenpiteistään tai laiminlyönnistään, vaan viikonloppuna yrityksen atk-konesalissa levylaitteiden vaihtoa urakoineen alihankkijan tunaroinnista. IT-keikkahommissahan kun töpeksii nykyisin jos jonkin sortin sähläreitä.
Kyseisellä verkkopalvelimella oli ollut pääasiassa arkistotiedostoja, jotka muuttuivat vain ani harvoin. Oli äärimmäisen huonoa tuuria, että juuri edellispäivänä yhden sellaisen sisältö oli muuttunut, ja että tiedon haltija sattui kaipaamaan muutettua versiota sen jälkeen, kun kadonnut tiedosto oli korvattu toissapäiväisellä varmuuskopiolla.
Syvästi huolissaan sanailua seurasi myös Pentti Raivuri, urakehityksensä huipun aikoja sitten sivuuttanut tekniikan tohtori, aikoinaan talon pätevimpänä pidetty Lotus-ohjelmoija. Hän pelkäsi erityisesti apulaisjohtaja Anneli Aurinkoista, joka oli jo savustanut hänet osa-aikaeläkkeelle suutahdettuaan hänen tukihenkilön taidoistaan. Pentti kun oli joutunut selittämään esimiehelleen, miksi excel-merkkistä taulukointiarkkia käytettäessä sarakesummia ei tarvitse erikseen laskea yhteen pöytälaskimella.
Pentin hoitaessaan nykyistä tehtäväänsä, koko konsernin kaikkien tietokoneen käyttäjien verkko-oikeuksien ja salasanojen ylläpitoa, kaikki ongelmat oli ollut helppo väittää hänen poissa olostaan johtuneiksi niinä viikkoina, kun hän ei ollut työvuorossa.
Lehtitalon tietotekniikkaosaston nuorimmat työntekijätkin olivat hämmästyksestä mykkiä. Voidaanko parikymmentä vuotta samassa yrityksessä palvelleita työntekijöitä kohdella tällä tavoin vielä 2000-luvulla?
Puhuja oli yrityksen uusi varatoimitusjohtaja. Vasta vajaan vuoden tämän vanhan, arvostetun kustannusyhtiön palveluksessa ollutta tyhjänpuhujaa olivat likimain kaikki hänen kanssaan tekemisiin joutuneet jo oppineet inhoamaan jopa nopeammin kuin apulaisjohtaja Aurinkoista.
Mikä tämä uusi uraohjus, ekonomi Immu Soppela oikein oli miehiään? Alkeelliset ihmissuhdetaidot ja käytöstapojen puute toivat väistämättä mieleen armeijassa vain aliupseerikouluun asti yltäneen, mutta maitojunalla Haminasta kotiutetun korpraalin käskyttämässä uusia alokkaita. Vai lieneekö tuo niljake edes armeijan käynyt?
Atk-osaston maanantaiaamu oli alkanut tavallista kiireisempänä. Tietokoneet olivat tavanomaisen viikkopalaveriviestin asemesta näyttäneet vain virheilmoitusta "tiedostoja ladataan Exchange-palvelimelta", kuten jo monena aamuna ennenkin oli totuttu näkemään.
Kuvaruudulta luettavan kokousmuistutuksen sijasta atk-päällikkö Jukka Honka oli huhuillut käytävällä, että tämänaamuinen palaveri pidettäisiin oman kerroksen neukkarin sijasta alakerran isossa salissa. Anneli Aurinkoinen ja uusi varatoimitusjohtajakin olisivat paikalla.
Osastolla oli jo tätä ennen pantu merkille, miten oudot häiriöt tietojärjestelmissä olivat lisääntyneet huimasti sen jälkeen, kun Soppela oli palkannut uuden valmistusjärjestelmän ja konserniverkon kehityssuunnittelijaksi entisen työtoverinsa. Soppelan kai atk-guruksi kuvittelema kehäraakki Jouko Kangasrousku ei todennäköisesti olisikaan koskaan läpäissyt lehtitalon tietotekniikkaosaston normaalia paikanhakuprosessia ja Jukka Hongan tiukkoja ammattitaitovaatimuksia.
Tietoverkko-ongelmien myötä kiire ja palkattomat viikonlopputyöt olivat lisääntyneet yli kaikkien työsopimuksen sallimien rajojen, ja vanhan työyhteisön kesken oli alkanut ilmetä yhä kitkerämpää sananvaihtoa. Tulokkaan selvästi keskimääräistä hitaamman aivotoiminnan vuoksi atk-väki nimitteli häntä takana päin ruudinkeksijäksi, joka haluaisi varmaan uutta automallia kehitettäessä ensin keksiä pyörätkin itse uudelleen. Mikäli pystyisi edes siihen.
Kangasrouskun mielestä sitä vastoin he, vanhat työntekijät olivat mistään mitään ymmärtämättömiä, kalkkiutuneita besserwissereitä, jotka eivät halunneet tajuta välttämättömyyttä korvata vanha, vaikkakin tuttu ja luotettavaksi testattu tekniikka nykyaikaisemmalla. Sillä ainoalla, jonka hän edes joten kuten tunsi, samat asiat voitaisiin tehdä uudella tavalla yhtä helposti ja kenties jopa yhtä nopeasti ja luotettavasti kuin ennen, kunhan työntekijöiden muutosvastarinta vain saataisiin murretuksi.
Toisin kuin muiden atk-järjestelmävastaavien, kehityspäällikkö Kangasrouskun kasvoilla saattoikin nähdä karehtivan hitusen vahingoniloa.
Nuoremmat tukihenkilöt sitä vastoin olivat hyvin huolissaan. Olisiko konsernin toimitusjohtajan pallin äskettäin luovuttanut, mutta itsensä vielä johtokunnan kunniapuheenjohtajaksi nimittänyt vanha vuorineuvos jo niin dementoitunut, että hän ei ollut tullut selvittäneeksi, miksi ja miten uusi varatoimitusjohtaja oli saanut potkut jo kahdesta saman alan yrityksestä?
Soppelan edellisessä toimipaikassa oli nähty kaikki klassisen osakehuijauksen elkeet. Aikaisemmin paperille painettuja aikakauslehtiä menestyksellisesti kustantanut mediakonserni oli satsannut rahaa tuolloin niin muodikkaaseen "digitaaliseen viestintään". Yrityksen oma talouslehti alkoi hinata hype-uutisin tulevan osakeannin merkintähintaa taivasta kohti samalla, kuin uudessa Internet-Satamassa todellisuudessa kasvoivat vain tappiot. Valitettavasti kilpailevan lehtitalon talouslehti ehti paljastaa hintakuplan pumppauksen ennen aikojaan, ja osakekurssin pudottua nopeasti viidennekseen keinotekoisesti lihotetusta arvostaan ekonomi Immu Soppelalle oli luettu lopputili kouraan.
Olisiko nyt käynnistymässä toinen tunnettu valtaustekniikka, strategisten toimintojen "ulkoistaminen" pois yrityksen omasta hallinnasta ja tietokantojen fyysinenkin siirtäminen jossakin ulkopuolella sijaitsevaan atk-palvelukeskukseen? Sopivassa tilanteessa palvelusta vastaavaa yritystä kohtaisi sitten "yllättävä" virushyökkäys tai vastaava vastoinkäyminen, mistä seuraisi tietoliikennekatkoksia tuotantoprosessissa ja mahdollisesti jopa asiakasosoitetietokantojen tuhoutuminen. Konsernin atk-toiminnot lamaantuisivat sopivan pitkäksi aikaa niin, että ulkoistetut tiedot imuroinut kolmas osapuoli pääsisi niiden avulla valtaamaan markkinoita.
Atk-väki tiesi liiankin hyvin niin ulkoistetun ip-reititinverkon kuin langattoman lähiverkonkin tietoturvariskit. Omista kaapeleista luovuttaessa kenen tahansa yrityskaapparin palkkaaman hakkerin olisi mahdollista muutamassa viikossa vaikkapa yrityksen parkkipaikalle jätettyyn autoon sijoitetulla sylimikrolla siepata ja tallentaa kaikki yrityksen atk-järjestelmässä liikkuvat tärkeät asiakirjat...
Jarkko, Taneli ja Pentti havahtuivat ajatuksistaan varatoimitusjohtajan jatkaessa puhettaan.
"Kun teidän oma esimiehenne kuitenkin on puhunut kauniisti teidän pitkäaikaisesta työsuhteestanne, perheistänne ja nuhteettomasta palveluksestanne tähän asti, en nyt kuitenkaan ole päätynyt irtisanomiseen, vaan annan tässä koko osastonne henkilökunnan läsnä ollessa ainoastaan julkisen, ankaran viimeisen varoituksen. Koko konsernin IT-toimintojen ulkoistamisesta ilmoitellaan sitten myöhemmin."
(1. luvun loppu)