Kun saatte tämän viestin, Olavi Kanervisto ei enää ole keskuudessanne. 19½ vuoden työsuhteeni Yhtyneisiin Kuvalehtiin on irtisanottu laittomasti.
Valitettavasti Yhtyneissä on alettu rikkoa muutakin kuin työsopimuslakia. Jos saat jonakin päivänä lähtöni jälkeen tämän viestin lukeaksesi, se todistaa oikeaksi seuraavassa esittämäni väitteen siitä, että ainakin sähköposteja on työnantajan toimesta tutkittu luvatta. Olen näet viimeisenä työpäivänäni sijoittanut tämän viestin sähköpostini Lähtevät-kansioon katkaistuani sitä ennen työasemani verkkoyhteydet.
Tämä viesti lähtee siis jakeluun vain siinä tapauksessa, että lähtöni jälkeen tietohallinto poistaa ja/tai vaihtaa salasanani ja käynnistää sitten sähköpostiohjelman minun käyttäjätunnuksellani (mistä työasemasta tahansa), mikä menettely on ristiriidassa vuonna 2003 voimassa olleen lainsäädännön kanssa. Mutta mikäli sähköpostiohjelmaani EI murtauduta, ette koskaan näe näitä jäähyväisiä. Viesti siis lähtee liikkeelle vain siinä tapauksessa, että salasanani poistetaan postikansioitteni sisällön tutkimiseksi.
Osa teistä sai tietää tietohallinnon ulkoistuksista ja irtisanomisista jo 19.6.2003 ilmestyneestä Digitoday- verkkolehdestä, loput yt-lain mukaisesti vasta 31.10. ilmestyneestä Pikainfosta.
Kiitoksia kaikille teille, jotka olette muistaneet meitä pois potkittuja kannustavin puhelinsoitoin, joulutervehdyksin ja sähköpostiviestein. "Yhtyneet menetti enemmän kuin Sinä" — tuo oli todella kauniisti sanottu, kiitos siitä!
Kai sitä pitäisi tuntea ylpeyttä, kun entisten tehtävieni hoitamiseksi Yhtyneitten piti palkata kokonaista kolme uutta ihmistä taloon (Haapakangas, Muhujärvi ja se uusi HP:n kaveri, jonka nimeä en nyt muista). Mutta olisin kyllä mieluimmin itse hoitanut tehtäväni kunnolla viralliseen eläkeikään asti.
Tämän viestin lähetän teille kaikille lähinnä siksi, että sain kuulla kahvipöytäkeskusteluissa esitetyn kovin outoja olettamuksia irtisanomisestani. Hulluja huhuja kun ei voine estää muulla tavoin kuin oikeaa tietoa jakamalla.
Osa tiedossani olevista potkujeni salaisista syistä löytyy netistä osoitteesta http://www.tietotila.com/yhtyneet/potkut.htm. Siinä selostan todenmukaisesti mm. Irma Karama-, Hannu Toivonen- ja Johanna(Kristiina) Westersund -tapaukset. Toisenlainen tarina löytyy linkin http://www.tietotila.com/yhtyneet/skuuppi.htm takaa... (antakaa palautetta, please!)
Tullessani taloon vuonna 1984 Yhtyneet oli erilainen. Kaikesta huomasi, että se tuolloin vielä välitti työntekijöistään ja ymmärsi tämän tärkeimmän voimavaransa arvon. Niinpä itseohjautuva yhteistyökin sujui tuolloin enimmäkseen hyvin -- me kaikkihan tiedämme, että toimintaa voidaan johtaa tuloksellisesti myös sisältä päin. Hyvät tiimit ja yksiköiden välinen yhteistyökin toimivat, olipa keskijohto miten kelvoton tahansa.
Teidän kanssanne on ollut suurenmoista työskennellä. On surullista, että työ kuitenkin loppui näin yhtäkkiä ja ennenaikaisesti. Olen oppinut teiltä paljon ja uskon myös osaneeni välittää oppimaani yksiköstä toiseen. Toimituksissa uuden omaksuminen sujuukin paljon helpommin kuin talon muilla osastoilla — varmaan suurelta osin siksi, että toimittajien älykkyysosamäärä tutkitusti on keskimäärin yli 120.
Että mistäkö tiedän tämän? Olenhan ollut SSL:n jäsen vuodesta 1974, ja 70-luvulla toimin myös Suomen Mensa ry:n sihteerinä. Siten tunnen tilastot ja tiesin entuudestaan ne seitsemän toimittajakollegaa, jotka jo tuolloin olivat tämän älykkäiden järjestön jäseniä. Tullessani Yhtyneisiin vuonna 1984 olikin mukavaa, kun talossa oli tuttava...
Niinpä sitten 80-luvun loppupuoliskolla valitsitte minut toimittajien edustajana Uuden tekniikan työryhmään suunnittelemaan Yhtyneitten toimitusten atk-järjestelmää.
Koska toimituksen tietojärjestelmä rakennettiin sen tulevien käyttäjien ehdoilla, siitä ei mitenkään voinut tulla muuta kuin hyvä. "Parempi kuin muissa Suomen lehtitaloissa", monet Yhtyneistä muualle siirtyneet ovatkin viestittäneet.
Erityisesti yhtyneläiset toimittajat ja avustajat ovat arvostaneet suomen kielen taivutusmuodot ymmärtävää arkistojärjestelmää ja sitä, että kirjoitusohjelmamme on ollut tiedostoyhteensopiva: keskeneräisiä toitä on voitu siirtää jopa uusimmista Delleistä vanhimpiin Mikro-Mikkoihin ja takaisin ongelmitta, ja kaikki taitto-ohjelmat sekä merkit ja muotoilut ovat toimineet virheettömästi kaikissa käyttämissämme kirjapainoissa. Ja nykyinen Doris-järjestelmämme ymmärtää jopa avustajien OpenOfficen Writer-kirjoitusohjelman XML-dokumentit typografioineen sellaisenaan.
Toimittajataustani vuoksi vastasin siis toimitusjärjestelmästä mieluummin suoraan sen käyttäjille kuin talon johdolle. Erityisesti pidin kiinni ehdoista, joista 80-luvun kolmi- ja viisikantasopimuksissa oli toimittajien kanssa sovittu, kuten siitä, että toimitusjärjestelmää ei saa käyttää tehdyn työn määrän tai työajan seurantaan.
Näistä lähtökohdista johtui mm. se, että uusimmatkin Toti-järjestelmäversiomme kunnioittivat yksityisyyttä ja tietoturvaa siltä osin, että kenenkään keskeneräinen, vain omassa työasemassa työstetty teksti ei voinut ennen aikojaan olla toimituksellisen johdon eikä kenenkään muunkaan käytettävissä, ennen kuin se oli varta vasten lähetetty eteenpäin. Lisäetuna "oma"-alueen käyttämisestä saatiin se, että virus- yms. verkko-ongelmien aikana työskentely saattoi jatkua ongelmitta omalla koneella silloinkin, kun verkkotoiminnot ja sähköposti olivat "huoltotilassa".
Kaikki muistanevat, miten vuosien saatossa varmaan kymmeniä kertoja Totin pikaviestijärjestelmää käytettiin mm. sähköpostin kaataneista viruksista sekä muista verkko-ongelmista tiedottamiseen koko "toimitukset"-ryhmälle silloin, kun mitkään muut viestijärjestelmät eivät toimineet. Eikä toimituksissa tarvinnut tuolloin keskeyttää työskentelyä. (Jostakin syystä tämä tuntui erityisesti ärsyttäneen Microsoft-sähköpostiongelmien ja -virusten kanssa painiskelleita kollegoja sekä palvelujohtajaa...)
Mutta nyt kaikki on siis toisin. Toimitusjärjestelmässä on palattu 20 vuoden takaiseen keskuskonetekniikkaan: kun verkossa on "huoltotauko", kaikki työnteko keskeytyy myös toimituksissa. Vain sylimikrot toimivat ilman verkkoakin (Toti-arkisto-CD:n Eddiellä).
Mikäli toimitusjärjestelmän uusiminen olisi tehty minun kevättalvella 2001 laatimani päivityssuunnitelman mukaan, verkko-ongelmat eivät nytkään estäisi Eddie-kirjoitusohjelman käyttöä työasemissa ja puolivalmiiden tai valmiiden töiden tallentamista omalle kiintolevylle. Mutta uudelle johdolle oli ilmeisesti tärkeämpää romuttaa toimittajien kanssa laadittu kolmikantasopimus niiltä osin, että keskeneräisten töiden etenemistä sekä työntekijöiden paikalla oloa voidaan nyt seurata johdon toimesta vaivattomasti tietoverkossa.
Omia juttuja ei voida enää kirjoittaa muiden katseilta suojassa kuten ennen Toti-järjestelmässä, vaan esimiehet, johtajat ja mikrotuki pystyvät nyt näkemään jokaisen näppäimenpainalluksesi reaaliajassa omalta kuvaruudultaan. Iso Veli valvoo... (Doris- järjestelmä sinänsä ei olisi mitenkään estänyt tai rajoittanut oman työaseman kiintolevyn käyttämistä luotujen juttujen tallentamiseen, vaan tämä valinta on tehty Yhtyneissä. Tälle toiminnalliselle huononnukselle oli siis ilmeisesti aivan muut kuin tekniset syyt.)
En koskaan tukihenkilönä suostunut tulostamaan järjestelmästä toimittajakohtaisia juttu- ja sanamääriä vedoten toimittajien kolmikantasopimuksen siihen nimenomaiseen pykälään, että järjestelmää ei saa käyttää työajan seurantaan. (Toki osa esimiehistä osasi ja osaa yhä tulostaa nämä tiedot arkistojärjestelmästä omatoimisestikin.)
Vielä törkeämpi Suomen perustuslainkin rikkomus oli mielestäni lähellä silloin, kun virusepidemioiden riehuessa pahimmillaan atk-osastolta tiukattiin nimilistaa ja selvitystä niistä nettisivuista ja sähköpostiosoitteista, joiden kautta tartuntoja oli Yhtyneisiin saapunut. En kuitenkaan koskaan suostunut paljastamaan toimittajakollegojen internet-suosikkeja Anni Ollikaiselle, vaikka se olisikin vain osoittanut kaikille osapuolille, että epäasiallisen ja työhön liittymättömän kuva-aineiston ja videoiden imurointia netistä harrastetaan talon eräillä muilla osastoilla moninkertaisesti enemmän kuin toimituksissa. En näet halunnut aiheuttaa ikävyyksiä muillakaan osastoilla toimiville yhtyneläisille avustamalla samalla itse sähköpostisalaisuuden rikkomista.
Nyt, laittoman irtisanomiseni jälkeen katson, että mikään lojaalisuusvelvoite ei enää estä minua kertomasta entisille työtovereille, että työnantajanne saattaa nykyisten järjestelmien avulla entistä helpommin syyllistyä yksityisyyden, kuten sähköpostin kirjesalaisuuden loukkaamiseen rikollisella tavalla. Mutta ettehän te enää sille mitään mahda. Enhän mahtanut minäkään, hankin vain suotta itselleni potkut.
En ole pyhimys. Jos minulle olisi tarjottu tehtäväkuvaa vastaavaa nimitystä ja samaa palkkaa kuin Jaakko Haapakankaalle, en voi olla sataprosenttisen varma siitä, olisinko kenties silti yhä kieltäytynyt toimimasta lain ja toimittajien kolmikantasopimuksen vastaisesti ja paljastamasta yhtyneläisten sähköpostikumppaneita ja internetin käyttömieltymyksiä. Mutta moraaliani ei edes asetettu koetukselle.
Kun mikrotuki nyt on ulkoistettu ja HP:n uudet ihmiset eivät näytä ymmärtävän toimituksellisesta työstä paljon Sissu Muhujärveä enempää (näin minulle on kerrottu), uskoisin, että välitöntä toimintaa edellyttäviä ongelmia kohdatessanne voitte edelleen turvautua allekirjoittaneeseen. Laskutukseni puhelintuesta on alle alan keskitason, mutta palvelu keskimääräistä parempi ja nopeampi, sen voin vakuuttaa. Sähköpostiosoitteeni sekä yritykseni Tietotila Oy:n verkkosivut löytyvät edelleen vaivattomasti Internetistä, ja entinen matkapuhelinnumeronikin toimii kohta taas.
Vielä kerran monivuotisesta yhteistyöstä kiittäen toivotan kaikille entistä parempaa uutta vuotta 2004!
Olavi Kanervisto
IT-osaaja, freelancer I.T. (= Ilman Työtä)
P.S.
Epäluottamus tuntuu olevan molemminpuolista: viimeisenä työpäivänäni en enää päässytkään sähköpostiini sijoittaakseni tämän viestin vasta myöhemmin liikkeelle lähteväksi. En saanut edes tyhjentää omia, tarpeettomia sähköpostikansioitani. Toisin sanoen joku tutkii tällä hetkellä niitäkin viestejäni, joita minulla ei ollut tilaisuutta poistaa. Mutta tutkikoot, ellei ole hyödyllisempää tekemistä. Ei sieltä mitään kovin mielenkiintoista löydy.